You're the coolest

Uutuuksia

Viimekerralla käydessäni Mustissa & Mirrissä perus RC:n rkasujen ja märkäruokien lisäksi mukaani tarttui tarjouksesta kaksi Royal Caninin märkäruokapussi lajitelmaa. Molempien oli oltava samaa makua ja lajia. Päädyin ostamaan Instinctiveä. Ruoka kyllä upposi kaikille, mutta en ainakaan ihan heti osta sitä uudelleen, koska se ei ole niin lihapitoista, kuin esim. Almo.



Toisena uutuutena meillä on alettu käyttää Rainbown paakkuuntuvan kissanhiekan sijasta Primacatin paakkuuntuvaa mikrohiekkaa. Ihastuin siihen syksyllä, kun Jyväskylän näyttelyssä kaikki kotikissat ekstrapalkittiin (siispä mekin) Primacatin hiekalla ja kotona kokeilussa se oli niin hyvää. Vasta nyt ollaan alettu käyttää sitä midän päähiekkana. Mielestäni Primacatin hiekkasta saa helpommin kerättyä paakut pois ja siinä kakat ja pisut eivät haise ainakaan omaan nenään melkeinpä ollenkaan.




Kallein ja ehdottomasti parhain hankinta tällä viikolla oli kameraan uusi valovoimainen objektiivi. Poppoon blogissa ei ole paljon sisäkuvia ollut nähtävillä ja se on johtunut siitä, että tuolla normaalilla putkella kuvat ovat (ainakin näillä kuvaustaidoilla) olleet joka ikinen kerta tärähtäneitä tai muuten huonolaatuisia. Salamalla niitä en ole halunnut räpsiä. Nyt on luvassa enemmän sisäkuviakin ja niinkuin melkein voi jo kuvien laadun välisestä erosta arvata, nuo Wilman synttärikuvat on otettu uudella objektiivillä. Olen ihan hulluna paparatsannut ympäri taloa niin, että kissatkin ovat jo aivan kyllästyneitä. Alkuhuumaa katsokaas. Plussana vielä se, että kuvien tausta on sumeampi!





Viimeisenä esittelen teille vielä unelman, joka jäi kaupan hyllylle keikkumaan. Kävin muutama viikko takaperin Stockmannilla ja sieltä löysin kaksi ihanaa, mutta liian tyyristä fleksiä! Toinen oli vaaleanpunainen/pinkki, jossa oli valkoisia ympyröitä ja toinen valkoinen, jossa oli erivärisiä raitoja. Ihan varmasti tulen hankkimaan tuollaisen vielä! :D

Mamman vauva 4v!

Laskeskelin tuossa viikonloppuna vuosia ja kauhistuin, kun sain vastaukseksi 4! Nyt on taas pakko todeta, (vaikka kaikki tätä lausahdusta jo varmaan vihaan, kun se on kuultu mun suusta jo niin monta kertaa... kestäkää vielä ainakin tämä!) että kylläpä aika on kulunut nopeasti. Meidän tabby-vauvan on ihan oikeasti neljä! Alkaa kuulostaa jo kovin aikuiselta tuo ikä, mutta Wilma on kyllä mammalle aina vauva. Sen ääni on niin pentuinen ja käyttäytyminen samaa luokkaa. Ymmärrettäväähän tuo on, kun prinsessa on poppoon kuopus.

Nyt ajattelin, että tällä kertaa en ala lässyttämään mitään tarinoita Wilman vauva-ajoilta, koska ne nyt on kuultu jo melkein joka synttäri. Ennen kuva matskua kerron vielä sen, että vauvan syntymäpäivä on kulunut leikin, extrarapsujen ja minttunappien parissa. Iltapalaksi tarjoillaan vähän niinkuin kakkuna synttärisankarin lempiruokaa, joka on tietenkin katkaravut.

Tässä se nyt on, meidän uunituore neljävuotias vauva-vanhus Wilma Wilhelmiina:




Päivän leikkihetken helmiä:

Minttunappien tavoittelua:

Tunnelmat herkuttelun jälkeen:


Hyvää syntymäpäivää Wilma!

Kevättä ilmassa

Oltiin äsken, mamman valitsemaan huonoon auringonlaskun jälkeiseen aikaan, Miirun kanssa valjastelemassa meidän pihamaalla. Tirpuset sirkutti sielä vielä, vaikka ilma oli jo viilennyt melkein miinuksen puolelle. Nähtiin ulkosalla myös pikku paistosten lisäksi kaksi isoa kanaa muistuttavaa paistia ja niitä sitten aikamme vaaniskeltiin. Kun mä (Wilma) lähin jolkottelemaan kanaa kohti aikeina tietenkin saada se kiinni ja tehdä siitä meille iltapalaa, jätti mamma tietenkin isoine jalkoineen jälkeensä liian kovan metelin ja toinen niistä ... safaaneista lähti lentoon päästäen semmosta kauheeta potpotus ääntä. Tuo palvelijan rotisko sitten meni nauramaan mun järkyttyneelle ilmeelle ja lässytti jotain siitä kuinka peläistyin kanan aiheuttamaa ääntä. Oikeestihan mun kauhistuut ilme johtui aivan tyystin muusta. Olin nimittäin kovin järkyttynyt siitä kuinka kömpelö mamma voikaan olla. Ei saatu sitten ollenkaan ruuaksi fasaani paistia, koska toinenkin niistä läksi juosten karkuun.

Jatkettiin kasaani (kana+safaani=kasaani) apajilta sitten pienien matsien jälkeen liikkumaan eteenpäin kohti paikkaa, josssa näkyi jo nurmikkoa! Maistoin ensimmäistä kertaa tänä vuonna sitä aina-niin-ihanaa ruohoa. Ai että se oli hyvää, vaikkakin ruskea ulkonäkö ei niin houkuttelevalta näyttänyt. Mamma lupasi kasvattaa mulle pääsiäiseksi omaa heinää, ettei mun tarvi popsia sitä tuolta ulkoa, koska näiden herkkujen kukoistusaikahan on vasta parin kuukauden päästä.

Koska mamma onneton unohti ottaa kameransa mukaan reissulle ei tapahtuneesta saatu kuvamateriaalia. Siispä kaiveltiin vanhoja arkistoja ja sieltä löytyi yksi ainoa tähän tekstiin liittyvä kuva.



Siinä meikä ikkunalla seurailemassa paistien touhuja.

Hyppelyä

Viikonloppuna oli aivan ihana sää. Aurinko lämmitti ja paistit lauloivat. Mamma sai idean lähteä Mun (Mirrin) ja Miirun kanssa ulos katselemaan onko reviiri kunnossa. Siinä sitten innostuttiin vähän hyppimään esteitä pikkuvälipalojen sirkuttaessa taustamusiikkia. Piiitkästä aikaa päästiin agilityilyn makuun ja tässä siitä pari kuvatodistetta.







EDIT. Mamma käski lisätä tähän loppuun vielä seuraavan lörpötyksen.
Monesti useilla kissaforumeilla on kyselty agilityesteiden teko ohjeita tms. Talvella on helppo, mikäli vain lunta on tarpeeksi, kolata lumikäytävä ja laittaa siihen keppejä esteiksi. Kun menettelee näin, ei tarvitse käyttää vasaraa, sahaa ja nauloja. Vaikka meilläkin on omat esteet olemassa, käytetään usein tätäkin tekniikkaa.

Cute girls

Naistenpäivä on mennyt meidän poppoon osalta oikein mukavasti. Aamulla Miiru nuoleskeli Wilman naaman puhtaaksi, päivällä loikoiltiin, ulkoiltiin ja leikittiin. Naistenpäivan kunniaksi syötiin silakoita iltapalaksi. Lisäksi saatiin nauttia muovihiiri- ja höyhenhuiskahetken lomassa minttunapeista ja Whiskasin temptation -nameista. Miirukin sai maistella herkkuja ja se on ihan sen ansiota, että me tytöt pidetään poppoota pystyssä. Ilman meitä Miirulla olisi jäänyt tämänpäiväiset extranamit popsimatta. Pisteet naisille!

Seuraavana vanhoista arkistoista löytyneitä kuvia neitokaisista. Hyvää naistenpäivää kaikille tyttökisuille ja niiden naispuolisille palvelijoille, sekä- saaliiksi joutuneille paisteille ja hiirille! :)

Äksöniä päivään

Meillä on ollut tänään toosi laiska päivä kaikilla. Jopa mammakin on nukkunut päikkärit Wilma kainalossa ja me muut ollaan laiskoteltu saunanlauteilla, kiipeilypuussa ja nojatuolissa.

Päikkäreiden jälkeen Wilma unenpöpperöissä.

Päikkäreiden ja liiallisen laiskottelun jälkeen mamma päätti, että lähdetään koko porukalla ulkoilemaan ja kaikki, Wilmaa lukuun ottamatta, pääsi vapaana juoksentelemaan mamman valvovien silmien alla. Ulkosalla Miiru aloitti hullaantumisen juoksentelemalla villisti ympäri pihaa...

...kiipeilemällä tähän huteraksi luokiteltuun "puuhun"

...tutkimalla outoa pahvilaatikkoa

...ja hyppäämällä sitten salamana alas aidalta jatkaen sen jälkeen juoksua pihamaalla.

Kaiken edellämainitun jälkeen aloitettiin vaanimisleikki:

Miiru vaanii pahaa-aavistamatonta Mirriä

Mirri ei näyttänyt kovin tykkäävän, siispä painia tästä ei syntynyt.

Seuraava uhri oli Wilma.

Vaanimisleikin jälkeen päätettiin olla piilosta, Miiru sai etsiä:

"Tshihihihi, täältä minua ei helposti löydetä!"

"Miuku, sinut on löydetty!"

"Ala jo tulla!"

"Hohhoi, alkaa pikkuhiljaa käydä tylsäksi."

Miuku ja Miiru tähystelevät Mirriä. (Vilukissa Wilma oli halunnut jo tässä vaiheessa sisälle lämpöiseen.)

Piilosilla olo alkoi käydä tylsäksi ja Mirri päätti kiiparoida puuhun, joka on luokiteltu lujaksi puuksi.

Miuku ja Mirri puolestaan aloittivat hipan:

Hipan jälkeen Miuku läksi sisälle ja Mirri ja Miiru jatkoivat takaa-ajoa keskiverto puuhun.

Miiru ei jaksanut jatkaa eteenpäin, vaan tyytiyi ihailemaan Mirrin kiipeily taitoja.

"Tule jo alas, lähdetään sisälle!"

Vielä tähän pitkän kuvasarjan päätteeksi pari posetus kuvaa.