Miirun poppoo

Muukalaisia reviirillä!

2012-02-01T17:38:00.007+02:00

Meillä on täs muutaman päivän ajan pyörinyt toinen kolli meidän reviirillä. Itse asiassa se on kuljeskellu täällä jo pari kertaa aikaisemminkin talven aikana ja vaikka mamma on mun kehotuksesta ottanutkin yhteyttä naapureihin ja löytänyt kissan palvelijat, ei poika vaan millään meinaa pysyä omalla tontillaan! En oo meidän poppoon ainoana kuningas puolisena viittiny käydä tyypin kimppuun näyttäen kuka täällä oikein määrää, koska 1. Miuku on kieltänyt, 2. se näyttää liian heikolta (mun haboilla se olisi lihamuusia) ja kolmanneksi vielä, oonhan herrasmies.
Mamma ja Miuku on alkaneet lässyttää sen ulkonäöstä. Mamma jauhaa kuinka se olisi täydellinen poikaystävä Miukulle ja kuinka ihania pentuja niille tuliskaan, koska kolli tabby ja vielä punainen! Meidän onneksi Punatulkku on leikattu. Ties mitä mamma olis keksinyt. Miuku puolestaan hehkuttaa kuinka "komistus" niin ihanasti lirkuttelee omia keksimiään rakkausrunoja pensaista. Lisäksi Wilma ja Mirri hihittelee tunkeilijan super hiirenpyydystystaidoista. Meidän talon tytöistä on tulossa ihan höperöitä sanon minä!
Katsokaa nyt näitä ja tehkää omat päätöksenne siitä onko se nyt sitten muka niin komea..

Lisäksi tässä kun nyt pääsin vauhtiin niin voisin kertoa toisestakin herrasta, joka vieraili usein tonttirajojemme sisäpuolella. Se puolestaan oli musta ja pitkäkarvainen. Varmaan sekin jokin Miukun salarakas. Ette arvaakkaan kuinka mamma oli kiitollinen, että laittoi Miukun hihnaan tuona kesäpäivänä, kun muukalainen tänne ilmestyi ensimmäisen kerran. Tämän tapauksenkin palvelijat saatiin kiinni eikä kattia sen jälkeen ole näillä markeilla näkynyt. Toivottavasti ei enää tulekaan.
Saatte nyt siitäkin kuvamateriaalia arvosteltavaksi. Varoitus siitä, että tuo toinen kuva on aika ällö!

Nyt voisi melkein laittaa äänestyksen pystyyn siitä, kumpi näistä on oikein komeampi?

Christianille kuuluu hyvää

2012-01-14T10:55:00.000+02:00

Christian muutamia päiviä ennen uuteen kotiin lähtöä

Saimme jokin aika sitten yhdeltä pentumme uudelta omistajalta sähköpostia, jossa kerrottiin kisun kuulumisia. Chritstian on nimetty Sylvesteriksi ja nauttii uudesta kodistaan täysin siemauksin. Poika on kuulemma hyvää kaveria perheen 2-vuotiaan neiti kissan kanssa ja leikkivät paljon yhdessä. Myös perheen vanhemman kissan kanssa tulevat jo paremmin toimeen, vaikka välillä onkin huomattavissa pientä valtataistelua. Sylvester on voinut hyvin ja kasvanut isoksi. Poikaa kuvataan suloiseksi ja vilkkaaksi. :)

Postaukseen oli liitetty myös kuva, josta huomaa että poika todella voi hyvin ja on kasvanut hurjasti. Tältä Sylvester näyttää nykypäivänä:

Kuva by: EK

Se pistää miettimään...

2012-01-06T16:30:00.000+02:00

Tänne on satanut niin paljon lunta, että sain päivällä otettua itseä niskasta kiinni ja niin vaan lähdin ulos hiihämään. Nauttiessani pienestä pakkasesta ja liikunnan riemusta puhelin soi ja rimpauttelin ystvälle takaisin, kun en ollut ehtinyt vastaamaan. No, siinä sitten juttelmme niitä näitä ja ystäväni, joka ei kauheasti kissoista pidä, sai sanottua kutakuinkin tällaiset sanat suustaan: "Mä kävin tänään yhden tyypin luona ja niillä oli paljon ihanampia kissoja kuin sulla! Mä jopa tykkäsin niistä! Ne oli niin läskejä, laiskoja ja söpöjä! Sun pitäs lopettaa kissojen ruokavalion tarkkailu, eikä kannattais syöttää niille mitään lihoja ja erityisruokia." En ottanut tuosta itseeni, koska tyyppi nyt on mikä on. Enkä myöskään alkanut saarnaamaan kissan ruokinnasta, koska tiesin että siitä syttyisi kova kiista, ekä kaverini mieltä saisi muutettua..

Siinä sauvojen upotessa lumeen vuoron perään ja liikutellessani suksia aloin miettiä kuinka harva oikeasti jaksaa panostaa kissaan ja sen elämään. Monille kissa on vaan lemmikki, jolle ostetaan markettien halvinta katinmönjää ja eläin, jota monet lihottavat, että saisi siitä omasta mielestään suloisen. Toiset ottaa karvatin voidakseen sanoa, että minulla on kissa. Moniko oikeasti ajattelee kissan parasta?
Kovin moni ei jaksa ennen sen hankintaa etsiä minkäänlaista tietoa siitä, miten kissaa hoidetaan tai miten sitä ruokitaan. Kaikki hoitavat kissaa kuullun ja oletuksen mukaan. Tämän vuoksi kerron ja laitan vielä paperille muutamia hoito ja ruokinta ohjeita, kun meiltä lähtee pentu uuteen kotiin. Monet sanovat (tai vähintään miettivät omassa päässään) että olen friikki. Ajattelenhan vain kissan parasta. En ole ihminen, joka soittaa eläinsuojelu yhdistykselle tai heittää kovan saarnan, jos kissan päästää ulos vapaasti tai, jos sitä ei ruoki täysin oikein. Omistajan oma asia, vaikka se pitääkin välillä meikäläistä miettimään.

Kun sanon uusille ihmisille käyväni näyttelyissä kissani kanssa, heidän reaktionsa on joko: "Sehän on varmasti mielenkiintoista ja erilaista/upeaa." Tai sitten: "Oot hulluu, kuinka sä jaksat." Myös yleensä seuraavana tyyppi heittää kysymyksen "mikä rotukissa sulla oikein on?" En ala tässä nyt päivittelemään, että miksi ihmiset eivät tajua, että kotikissojakin voi käyttää näyttelyissä. Se on ihan ymmärrettävää ettei monikaan sitä teidä, mutta kuitenkin aika outoa ettei paljon kukaan sitä tiedä. Ihmisillä on jonkinlainen stereotypia siitä, että näyttelytettävä kissa on rotukissa, mikä on ihan ok, onhan suurin osa näyttelyiden kissoista rotukissoja.

Silloin tällöin, välillä aika useinkin (varsinkin jos on ollut pitkä näyttelytauko) tulee kova ikävä kaikkia kissaihmisiä ja näyttelyistä saatuja ystäviä. Hyvin harva ei-kissaihminen jaksaa kuunnella juttuja siitä, kuinka karvavauva putosi vessanpönttöön tai lohduttaa huolestunutta mammaa, joka kertoo ettei kissan kakka ole viikkoon ollut kiinteää vaan pelkkää ruikkua. Myös kun täpinöin ja olen innoissani siitä, että ensi viikonloppuna on näyttely jossain kaukana, hurjan moni sanoo siihen: "Kuinka sä jaksat kuskata sun kattia jossain 400km:n päässä, ostaisit sillä rahalla vaatteita itselles!" ja "Et oo tosissas, mä en ikimaailmassa lähtis." Tällöin todella kaipaa kipeästi kaikkia "kissaystäviä". Onneksi jotkut sentään osaa olla välillä edes vähän kiinnostuneita asiasta.

Mieltä ei myöskään koskaan lämmitä suraavat lausahdukset:
"Täälä haisee kauheelle" = Joku herkkänokka haistanut kissanhiekkalaatikosta siivoamattoman pissan tai kakan joka ei omaan nenään edes haise. Usein myös tuohon liitetään "Noi kissat haisee!"(Jälleen haisee hiekkalaatikko, EI kissat!)

"Varmaan te joudutte aina olla näyttelyissä näin kauan. TYLSÄÄ! Eikö täälä oo minkäänlaista ohjelmaa!?" = Tullut muutaman sukulaisen ja ystävän suusta, jotka on pyörähtäneet näyttelyissä katsomassa tai olleet seuranani koko päivän omasta pyynnöstään. Tulee vaan olo, että miksi ihmeessä lähdit mukaan! Onhan nuo päivät kieltämättä pitkiä, mutta kyllä ne loppujenlopuksi aika nopeasti menee tuttujen kanssa rupatellessa ja arvosteluja seuraillessa. Joskus saisivat pitää suunsa kiinni, koska ei heitä näyttelyyn pakotettu ja pitkien päivien ei pitäisi paljon heitä liikuttaa, kun tuskin ovat enää toista kertaa tulossa. Voisivat joskus myös ymmärtää, että se mikä heitä ei kiinnosta saattaa minua kiinnostaa. Eli ei tarvitse piilohaukkua mun kiinnostuksen kohteita. Ymmärrän toki sen, että heitä ei kiinnosta eikä mielestäni tarvitsekkaan.

"Voisit koko näyttely ajan shoppailemassa, kun niin kauas menet tai vaikka nukkua kotona! Se olis paljon järkevämpää" = Tämä tulee usein edellisen lausahduksen jatkeena tai kommenttina sen jälkeen, kun kerron meneväni näyttelyyn. Jokainen ilmaiskoon omat mielipiteensä, mutta joskus alkaa keittää, varsinkin kun lausahdukset on kuultu niin useasti.

Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä asiasta tai vaikka omia kokemuksia. :)

Tämän pitkän tekstin lopetukseksi kuvat viimevuodelta jokaisesta mamman rakkaasta mussukasta:

And A Happy New Year!

2011-12-31T16:54:00.000+02:00

Aamulla sateli kivasti lunta meidän markille ja maa sai kivan valkoisen kerroksen näin uudeksi vuodeksi. Pävää kissat ovat viettäneet leppoisasti, hyvin syöden ja ulkoillen. Illalla lähden itse pois kotoa perinteisesti entisten naapureiden luo viettämään uutta vuotta, koska kisutkin ovat jo tottuneet raketteihin ja tässä meidän naapuriessa niitä tuskin ammutaan.

Vuosi on ollut erittäin mahtava! Bloggailun osalta se on jäänyt hieman suppeaksi, mutta on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Siitä huolimatta, että kaikkea ei olla blogiin raportoitukaan. Näyttelytantereella on keimaillut vain Wilma Wilhelmiina, mutta reissut ovat jokainen olleet erilaisia ja mieleenpainuvia. Innolla odottelemme huomenna alkavaa vuotta 2012.

Nyt ttoivottelemme kaikille oikein ihanaa uutta vuotta 2012!

Palaillaan ensivuoden puolella!

Merry Christmas to everyone!

2011-12-24T20:24:00.000+02:00

Poppoon vanhukset (Miuku, Mirri ja Miiru) saivat kunnian olla tänä vuonna mukana joulukuvissa. Mirri ei ollut oikein kuvaus tuulella, siispä näiden Miukun ja Miirun kuvien myötä toivotellaan teille kaikille lukioille oikein herkkurikasta joulua!

Ps. Koska Wilma ei kuulu vanhuksiin, eikä voinut siis mielestään komeilla kuvissa, niin halusi rinsessa jättää tassunjälkensä tehden teille oikein kauniin joulutoivotuksen: k+´´4'(_ööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööÄ

Yksi yö jouluun on

2011-12-22T10:58:00.000+02:00

Meidän blogi on ollut tässä nyt melkein puolen vuoden tauolla, mikä ei todellakaan ole ollut tarkoitus! Bloggausinto on ollut hieman alhainen, mutta nyt tuntuisi, että into on tullut pitkästä aikaa takaisin! :) Itsellä on ollut tässä paljon opiskelu juttuja ja tuntuu, että facebook on vienyt koneaikaani niin paljon ettei blogia ole ehtinyt melkein edes ajattelemaan. Nyt kuitenki onneksi pikkuhiljaa taidan päästä jälleen bloggailun huumaan. Tuntuu että huuma on ollut piilossa melkein koko vuoden. En pysty oikein myöskään uskomaan että huomenna on jouluaatto! Kyllä aika menee nopeaa ja kohta on taas uusi vuosi käynnissä. Mutta nyt sitten asiaan...

Miuku sai viisi ihastuttavaa pentua 16. heinäkuuta ja kaikki syntyivät terveinä. Ongelmia ei onneksi ollut ja kaikki saatiin kasvatettua sisäsiisteiksi ja sosiaalisiksi. Pennut nimettiin kuninkaallisiksi ja jokainen sai uudessa kodossaan helpommin äännettävän kutsumanimen. Nyt pieni esittely jokaisesta karvapallosta kuvien kera.

Christian

Christian oli pentueen uskaliain, sosiaalisin ja leikkisin karavatus, sekä kova poika syömään. :D Pikkuherra tuli myös parhaiten toimeen meidän koiran kanssa. Chris sai parhaan mahdollisen kodin ja viipyi meillä viisikosta pisimpään (n. 14 viikoiseksi). Christian varattiin jo kaksi kertaa ennen nykyisiä omistajia, mutta varanneet joutuivat henkilökohtaisten syiden vuoksi perumaan. Nyt poika viettää kissanpäiviä Keskisuomessa toisen kissan, palvelijoidensa ja yhden pienen lapsen kanssa. Lapsesta ja Christianista on tullut kuulemma ylimmät ystävykset.

Caroline

Charoline lähti uuteen kotiinsa sukulaiseni luo Pohjois-Suomeen. Tyttö oli hurjan leikkisä, mutta ujoin. Pennun karvat ovat pitkät ja nyt kun muutama viikko takaperin kävin lasta katsomassa niin turkki muistutti somalin turkkia. Hännän karvat ovat pitkät, mutta muualta hieman lyhyemmät. Miukuhan on itse lyhytkarvainen, mutta suvussa on paljon pitkäkarva geeniä.
Caro saa erityistä kohtelua ollessaan ainut lemmikki. Sukulaiseni kertoi, että kun tyttö oli tavannut ensimmäisen kerran erään aikuisen, jo suht vanhan herra kissan, oli pikkuinen paskonut hätäkakit lattialle. Seuraavat tapaamiset olivakin sitten menneet jo paremmin. :)

Madeleine

Madeleine sai kodin Porin lähettyviltä. Neito pääsi yhden hieman häntä vanhemman pennun seuraksi ja ovat kuulemma tulleet erittäin hyvin toimeen keskenään. Madeleinenkin karva oli suht pitkää, mutta en sitten tiedä miltä se näyttää nykypäivänä. Olen ajatellut, että voisi kysellä turkin kuulumisia, mutta en ole ainakaan vielä saanut sitä aikaiseksi. Madde oli pentueen höpsöin ja prinsessoin sekä oikea sylikissa.

Alexander

Alexander oli porukan vilkkain ja pienikokoisin, sekä äänekkäin. Tämä sai kunnian syntyä ensimmäisenä. Kodin se sai toisena. Alex pääsi tuttavien luo lapsiperheeseen, jossa on yksi musta kissa ja monta koiraa. Poika on sopeutunut kotiin hyvin ja tältä löytyy kuulemma erittäin hyvät unenlahjat. Sen lempi nukkumapaikka on sänky. Alexander on siis jo vähä rauhoittunut siitä millainen se pienenä vaavina oli.

William

William sai myöskin kodin tuttavien luota. Tästä perheestä löytyy myös lapsia, yksi kultakala ja pienikokoinen koira. Will oli kaikkein kehrääväisin ja rakasti rapsutuksia ja sylissä makailua. Tämänkin löytää useimmiten sängynpohjalta koisaamasta.

Blogin päätähdille puolestaan kuuluu hyvää. Ulkoilu on vähentynyt kylmentyneiden säiden vuoksi, vaikka lähes joka kerta kun lunta on satanut,se on myös sulanut melkein saman tien pois eikä mittarikaan ole montaa kertaa miinuksen puolella päiväsaikaan käynyt.
Näyttelyiden kannalta syksy kului mukavasti. Kävimme esittelynäyttelyssä tuurissa, rotukissanäyttelyissä Tampereella, Jyväskylässä ja Kokkolassa. Näistä myöhemmin lisää, mutta se mainittakoon, että Wilma oli Esittelynäyttelyssä pidetyn match shown paras kotikissa ja Kokkolassa NOM.

Kuvia näyttelyistä (muista kissoista) löytyy näitä napsauttamalla:
Tre PIROK Su 4.09.2011
Kokkola POH-KIS 24.9.2011
Jos löytyy joku tuttu kissa, niin tunnistuksen voi laittaa kommentteihin tai s-postiin bediitta@gmail.com

Tein vielä viime tippaan eilen jouluostoksia ja raahasin kotiin kissojen jouluherkuiksi paljon lempparilihoja (broikkua, nautaa ja possua), Wilman mieliksi katkarapuja ja Miukulle ja Mirrille kermaviiliä. Miirua varten on puolestaan varattu jo aiemmin minttunappeja. Näillä herkuilla kattukset pärjäävät joulun yli vielä kun ruokaa saadaan hieman tavallista enemmän.

Tämän päivän osalta heipat ja hyvät joulut parin pentukuvan myötä! Huomenna palaillaan joulukuvien kera! :)

Kuulumisia kahden kuukauden ajalta

2011-06-20T15:06:00.000+03:00

Meillä on edellisen postauksen jälkeen ehtinyt tapahtua hurjasti kaikkea! Nyt yritetään tiivistää ne kaikki tähän yhteen kirjoitukseen niin hyvin, kun vain osataan.

Yleisesti kaikki on mennyt hyvin. Kaikki mamman flunssaa lukuun ottamatta on pysynyt terveinä mutä nyt Wilma on muutamia kertoja oksennellut. Luulempa kuitenkin prin oksennuksen johtuvan siitä, että Wilma nauttii täysin siemauksin vihreästä ruohokesästä ja heinää on tullut pisteltyä poskeen vähän liikaakin. Olen kyllä yrittänyt estää pikkuista popsimasta liikaa, mutta eiköhän vauva ole jo seuraavalla mättäällä heti kun silmä välttää.

Ruokakin puolestaan on alkanut maittaa Wilmalle ehkä jopa paremmin kuin koskaan. Nirsoilija on oppinut syömään edes vähän suurinta osaa tarjolla olevista muonista. Mietin sitä, että voisikohan siihen syynä olla uusi taloon ostettu virike, mikä hankittiin Mirrin ja Miukun syntymäpäivälahjaksi. Ostin nimittäin uuden kiipeilypuun vanhan raihnaiseksi ja melkeimpä rikkinäiseksi menneen tilalle. Tuntuu, että raapimmisesta ja kiipeilystä onkin eniten nauttinut Wilma.

Tähän väliin on pakko kertoa ehkäpä parhaimmat uutiset! Miuku nimittäin odottaa onnellisesti pikkuisia karvamyttyjä ja jos kaikki menee hyvin niin pentujen pitäisi syntyä heinäkuun puolessavälissä-lopulla. Ajateltiin nyt pitkästä aikaa, että olisi mukava pitää huolta pikkuisista ja kasvattaa terveitä kotikissoja, myydä ne sitten eteenpäin onnellisille omistajille tietopaketin kera. Samalla kasvattaen kotikissojen arvostusta.

Näyttelytantereella meidän osalta ei kesän aikana tapahdu juurikaan mitään. Porok tuli niin nopeasti täyteen, että mä mokasin eikä Wilma nyt sitten päässyt sinne kisaamaan. Itse kuitenkin ajattelin lähteä Kempeleeseen kameran kera, joten siellä nähdään. Syksyllä puolestaan on näytelmiä kesänkin puolesta, mutta tosiaan kesän Miiru ja Wilma pitää hieman taukoa.

Seinäjoen näytelmissä (2.-3.4.) tosiaan käytiin huhtikuun alussa ja niistä en ole tainnut ollenkaan mainita täällä blogissa. Elikkäs kerron nyt tässä tiivistettynä, että oli oikein antoisa viikonloppu, vaikka päätinkin jättää Miirun kotiin molempina päivinä. Poppoon kesken oli ollut paini kisa ja poika oli sitten saanut korvaansa haavan ja turkkikaan ei ollut kovin kehuttavassa kunnossa siispä näin paremmaksi jättää Miirun kotiin. Wilman kuitenkin nappasin mukaan ja lauantaina Mira Fonsenin arvostelussa tyttö oli tavallista hermostuneempi ja murisi mulle elämässään ensimmäistä kertaa samoin sihahti parille muulle kissalle ja seki tapahtui ensimmäistä kertaa. Tyttö oli arvostelussa kovin rauhaton ja sijitus oli 4.
Sunnuntain osalta meni vähän paremmin ja Marie Westerlund (vanha tuttavuutemme) sijoitti hieman ujostelevan Wilman kolmanneksi kehuen kovasti turkin laatua ja väritystä kuvioinnin kera. Kuvia prinsessasta en ole vielä albumiin lataillut, muuta muiden kissojen kuvia pääsee katsomaan täältä.

Tamperekin käytiin valloittamassa Wilma Wilhelmiinan kanssa sunnuntaina 15.5. Päivä sujui rennosti pirkkahallissa ja tuomari Magdalena Kudra tykkäsi Wilmasta kovasti. Olin todella tyytyväinen Wilman rauhalliseen ja leikkisään käytökseen, mutta Kudran mielestä tyttö oli vähän liian ujo saadakseen paneeli paikkaa ja sijoitus oli 2.
Tästäkään näyttelystä en ole Willmakuvia ehtinyt latailla mutta muista kissoista kuvia löytyy täältä.

(Mikäli kuvista löytyy tuttu kissa, voi sen tieot laittaa mulle kommentteihin tai s-postiin bediitta@gmail.com!)

Ulkoilusäät on olleet todella mainiot ja olen käynyt joka päivä noita kattuksia ulkoiluttamassa, vaikka hieman olisi sadellutkin. Tänäänkin tuossa päivällä tehtiin Miukun ja Wilman kanssa 45min lenkki ulkona eivätkä tytöt olisi millään halunneet takaisin sisälle. Törmättiin yksi päivä myös naapurin uuteen kissanpentuun. Veikeä ruskeatiikeri loikki meitä vastaan pari viikkoa sitten ja Mirri vaan mulkoili sitä vähän kauempaa katsoen parhaaksi pitää ainakin aluksi hieman etäisyyttä.

Poppoon kotisivujen teosta ei ole meinanut tulla oikein mitään ja päätin että teen aivan uudet sivut, kun vanhojen uudistaminen ei oikein inspiroi nyt kun googlepages on uudistunut. Pitää sitten katsoa koska saan ne valmiiksi. Samoin on käynyt mielessä uuden kuva-albumin tekeminen uuteen paikkaan, kun photobucketissa on niin paljon mainoksia, vaikka onhan se tietysti helppokäyttöinen ja hyväkin. Pitää katsoa kuinka tuokin hanke edistyy..

Siinä ainakin suurinosa meidän kuulumisista tähän hätään. Pitääpi laitella arvostelut ja kuviakin näkyviin tässä joku päivä. Palaillaan piakkoin! :)

Pääsiäistä!

2011-04-23T19:16:00.000+03:00

Täällä on aamulla rampannut ihmeellisen näköistä porukkaa. Noitia joilla on punaiset posket ja pisamia. Ne on heilutellut oksia ja sen jälkeen mamma on rientänyt hakemaan näille ihmeellisille otuksille jotain palkaksi. Miuku on käynyt reippaasti tervehtimässä noita kummallisuuksi, mutta me muut ollan pidetty vähän matalempaa profiilia ja pysytelty taka-alalla seuraillen tietenkin seremoniaa.

Mietittiin myös tuossa porukalla, kun koko poppoon kanssa pidettiin palaveria, että jos lähdettäisiin mekin vähän leikkimään noitia ja laitettaisiin huivit päähän, mahdettaisiinko me saada palkaksi katkarapuja, broikun suikaletta ja silakkaa. Hmm.. Todettiin kuitenkin parhaaksi pysyä kotona turvallisesti. Ties mitä nuo ihmisnoidat olisikaan meille tehneet..

Tänään on ollut myös kaunis ulkoilupäivä ja narun päässä ollaan nautittu auringosta yllin kyllin.Mitään sen kummoisempia herkkuruokia ei olla saatu, koska Mirri ja Miuku täyttää huomenna taas vuosia. Huomenna sitten.

Loppuun vielä pääsiäiskuvien myötä Oikein hyvää pääsiäistä kaikille! :)

Juuson lahjoittama tunnustus!

2011-04-23T18:10:00.000+03:00

Saatiin Juusolta tällainen hieno tunnustus

Kiitos vielä kerran! :)

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :)

Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!”

Miuku rakastaa risuilla leikkimistä. Kuva on otettu joskus maaliskuulla. :)

Yksinkertaisesti ja lyhyesti Mirri haukottelee suu ammolla. On tainnut olla rankka ulkoilu päivä.

Talvi ulkoilu kuvailuja. Miiru innokkaana poikana kävelee mamman luo..

Kaikki kissat tykkää kun palvelijat rapsuttelee. Otos on myös talvelta kun mamma on lähdössä lenkittämään koiraa ja Miuku olisi välttämättä halunnut myös ulkoilemaan.

Viimeisimpänä kuva Wilman yhdestä lempipaikasta. Rinsessa tykkää vaania ja seurata kaikkea vaaleanpunaiselta karvatuolilta.

Ja koska niin moni on jo saanut tunnustuksen niin annetaan tämä nyt sitten kaikille jotka eivät sitä ole saaneet. eli tästä voi kuka tahansa meidän blogin lukija napata tämän :)

Wilma Wilhelmiina Vanhenee!

2011-03-22T21:18:00.000+02:00

Mä täytän tänään upeet 3 vuotta! Kelatkaa, niin kauan mä oon tallustellut tässä maailmassa. En oo enää mikään aivan nuori ja pieni vauvveli vaikka mamma niin edelleen väittääkin. Musta on tullu jo iso tyttö!

Tää synttäripäivä on vietetty rapsujen ja leikkien, sekä tietenkin herkkujen parissa! Oon saanu mun lempiherkkuja. Kuten kinkkua, minttunappeja ja katkarapuja, nams! Mamma sanoo et mun synttärilahja on iso ja et se tulee vähän jäljessä. Hihi, en malta odottaa sitä! Nyt pari kuvaa, niitä sitten enemmän kun selviää mikä se mun synttärilahja mahtaakaan olla. :o

Tässä esittäytyy mun naminami kakku!

3-vuotias synttärisankari.

HAPPY B-DAY WILMA WILHELMIINA!

HUOMHUOM! Kollon antamasta hienosta tunnustuksesta kerrotaan tossa aiemmassa tekstissä, kun haluttiin sille oma merkintä! :)

Rakastettavat kepulikatit

2011-03-22T20:42:00.000+02:00

Meidän rakas ystävämme Kollo antoi meille Rakastettava kepulikatti - tunnustuksen.

Ollaan edelleen tosi otettuja tästä ja nyt sitten vastataan pariin kysymykseen noudattaen tunnustuksen ohjeita.

Tämän palkinnon säännöt ovat seuraavat:

Tämän tunnustuksen saajien tulee ystävänkirjamaisesti tunnustaa, millä tavoin on rakastettava kepulikatti.

Kuvatodistusaineiston esittely on suotavaa soveltuvin osin samoin kuin tunnustuksen eteenpäin luovuttaminenkin.

Ensinnäkin pari kuvaa meidän rakastettavasta kepulikatti poppoosta. Tytöt yhteiskuvassa ja Miiru sai kunnian esiintyä yksityiskuvassa.

Inhokkiruoka: No ensinnäkin se ylimääräinen kalaöljytökötti, jota sotketaan meidän ruokaa. Miirun ja Wilman inhokki on kermaviili, Mirrin ja Miukun inhokki puolestaan katkaravut.

Herkullisin kielletty ruoka: Me kaikki ollaan yleensä saunapalvi siivujen kimpussa, jos paketti jää hetkeksikin mammalta pöydälle ja toinen on sitten margariini! Wilman kielletty herkullisin ruoka on joku mamman vihreä kasvi, joka ei kyllä ole myrkyllinen, mutta mistähän sitten mahtaakaan johtua ettei mamma anna Wilman sitä syödä..

Paras kielletty leikkikalu: Wilman osalta tää on helppo, se kun aina tykkää pölliä kaikki pikkuiset lääkemitta kupit tai sitä muistuttavat korkit. Mammalle riittääkin aina ihmeteltävää mistä rinsessa sellaisen on löytänyt. Toinen on sitten vessapaperi rullat. Miirua puolestaan kiehtoo lankarullat ja Mirri tykkää kovasti sellaisista pörröisistä sormikkaista, jotka on pikkuhiljaa mirrin ansiosta alkaneet purkautua..

Kamalin hoitotoimenpide ja kuinka sitä välttelen: Miuku vihaa eniten matolääkkeen anto sessiota ja yrittääkin aina säilyttää lääkkeen niin kauan suussa, että kaikki ehtii lähteä ja sitten pullauttaa sen pois suusta.

Mittavin tihutyöni: Kerran joskus kauan sitten kaksoset Miuku ja Mirri jäivät pariksi päiväksi yksin kotiin (tosin mamman tuttu kävi niitä ruokkimassa). No, kun mamma sitten palasi kotiin oli, joku repinyt keittiön verhot alas!? Vaikka tytöt kuinka yrittikin väittää että se niiden palvelija oli tihutyön tehnyt ei mamma jostain syystä uskonut. Wilma puolestaan piti kerran hauskaa neljän viimeisen vessapaperirullan kanssa ja sen jäkeen vessan lattialta löytyi yllätys yllätys vain iso kasa pieneksi silpuksi revittyä paperia.

Kuinka saan jakamattoman huomion: Maukumalla lujaa oven edessä tai juoksemalla niin lujaa taloa ympäri, että mamman on pakko puuttua asiaan.

Ja tämä tunnustus laitetaan eteenpäin Elvikselle! :)

Suunnitelmia

2011-03-02T12:00:00.000+02:00

Hui kauhistus! Kyyllä aika vierähti taas nopeasti ja eletään jo maaliskuun ensimmäistä viikkoa! Ei olla lopeteetu meijän bloggailua vaikka se siltä olisi taas näyttänytkin. Mamma vain on ollut niin laiska ettei ole jaksanut vaivautua kirjoittelemaan, mutta nyt vihdoin.
Vuoden alussa tehtiin taas suunnitelmia mm. näyttelyiden osalta. Vuoden kissa ilmot laitettiin s-posstilla tammikuun alussa ja samoin Seinäjoen näyttely ilmot postitettiin kerrankin hyvissä ajoin, sillä näyttely näytti täyttyvän kovaa vauhtia. Tuli ilmoitettua Miiru ja Wilma, molemmat, molemmille päiville tuohon huhtikuun alkupuolella pidettävään näyttelyyn, mutta katsotaan sitten myöhemmin tarkemmin, että millaisella kokoonpanolla lähdetään.
Toukokuun Tampereen lisäksi, koska viimekesän Oulu meni niin hyvin ja reissu oli kiva, voisi tänäkin vuonna tehdä jonkun pitkän reissun. Nyt kun vilkaisen tuota kissaliiton näyttelykalenteria, niin mahdollisia muita näyttelyitä olisi joko Hyvinkää, Siilinjärvi, Oulu tai Espoo. Riippuen vähän kesätyöstä, kuinka se määräytyy. Eniten varmaan olisi kiinnostusta lähteä kesäkuussa Siilinjärvelle tai heinäkuussa Ouluun. Mutta niistä sitten myöhemmin.
Miirulla olisi piakkoin luvassa Eiläinlääkäri tädillä käynti. rokotukset ja vuosittainen tarkastus olisi tarkoitus käydä tekemässä. Myöskin koko nelikko olisi tarkoitus madottaa ihan näinä päivinä.
Mutta nyt aurinko paistaa ulkona niin houkuttelevasti että taidan lähteä ulkoiluttamaan Wilmaa. Mittarikin hipoo +5 astetta, että rinsessakin on mielellään lähdössä ulos. Hyvää keskiviikon jatkoa! :)

Onnellista Uutta Vuotta 2011!

2010-12-30T22:41:00.001+02:00

Nyt sitten on vuoden 2010 viimeinen päivä! Meidän tämä vuosi vilahti oikein ihanasti. Hurjasti kivoja uusia kokemuksia. Paljon mukavia tuttavuuksia. Paljon hauskoja hetkiä myös vanhojen tuttavien ja ystävien kanssa. Ehkä hieman vähemmän luovia blogi hetkiä, mutta ensi vuonna niitä lisää.

Näyttelyiden kohdalta tämä vuosi oli antelias. Alkuvuosi näyttelyiden parissa aloitettiin tutusti ja turvallisesti maaliskuussa Poh-Kisin näyttelyllä ja vuosi huipentui myöskin Seinäjoelle Poh-Kisin näytelmiin lokakuussa. Siellä karvatusten hyvä menestys jäi ikimuistoisena mieleen. Kesällä tehtiin historiaa käymällä kolmessa näyttelyssä. Ensin Jämsässä, sitten Oulussa, joka oli meidän ensimmäinen yli 250km:n matkan päässä oleva näyttely. Myöskin yksi esittelynäyttely Tuurissa (jonka kuviat ja raportit on vielä julkaisematta...) tuli pitkästä aikaaa koettua. Kaikkiin näyttelyihin liittyy omat hauskat ja ihanat muistonsa. Myöskin matkoilla on tapahtunut kaikenlaisia kommelluksia viitaten Jämsän ja Oulun reissuihin.

Toivonttavasti ensi vuodesta tulee yhtä antoisa ja iloinen. Se tuo varmasti mukanaan paljon koettavaa ja uusia yllätyksiä. Koska kuluneen vuoden Oulun näyttely meni meidän osalta hienosti, olisi suunnitelmissa suunnata myös ensi kesänä jonnekin kauemmas. Toivotaan siis että ensi vuoden näyttelypäivistä tulisi vähintään yhtä värikkäitä ja ihania, kun ne ovat tähän asti olleet. Ken ties vielä värikkäämpiä ja ihanampia. "Vanhojen" kamujen blogeja aiotaan seurailla edelleen ensivuoden puolellakin ja uusia tuttujakin varmasti löytyy, niin blogimaailmasta, näyttelyistä, kuin muualtakin.

Nyt on aika toivottaa teille hyvät, kivat ja ihanat uudet vuodet sekä kiittää teitä kamuja, tuttuja ja blogin lukijoita kuluneesta mukavasta vuodesta 2010! Ilman teitä olisi jäänyt monet jutustelu tuokiot jutustelematta ja monet kokemukset ym. kokematta.

Oikein ihanaa ja antoisaa uutta vuotta 2011!

Ensivuonna (ken ties jo huomenna) palaillaan :)

Joulu kuvia

2010-12-26T14:31:00.000+02:00

Nyt kun Tapanin päiväkin vilahti ohi ja pari muutakin päivää jo niin me saatiin latailtua näitä meidän joulun vietto kuvia. Yritettiin latailla niitä myös tuonne meidän kuva-albumiin photobuckettiin, mutta se ei jostain syystä suostunut lataamaan kuvia meidän talvi 2010-2011 - albumiin. No laitetaan osaa nyt sitten edes tänne näkyviin.

Wilmalle maistui joulu possun suikaleet

Wilmaa kiinnosti enemmän leikkiminen, kuin kameralle poseeraaminen

Meidän joulu sujui herkullisesti rapsutuksien kera. Miuku ja Mirrikin tekivät ihmeen kaupalla aatoksi joulurauhan. Ainakaan ei mitään tappeluita tai muuta rähinää huomattu. Kummempia joululahjoja ei aattona saatu, mutta vissiin joku iso lahja me saadaan vähän myöhemmin. Vissiinkin uuden vuoden jälkeen. Sitä odotellessa..

Wilma tuumailee lumesta

2010-12-26T13:43:00.000+02:00

Tuossa aamulla mamma mun ilokseni saneli että: "ulkona on vaan -8 astetta pakkasta, haluutko Wilma lähteä ulos?" Mä olin tietty heti skarppina ja menin saman tien eteiseen, kun sen ovi avattiin.
No sitten kun mä astuin ulos ovesta mä juoksin äkkiä pari porrasta alas ja pysähdyin kuitenkin. En siksi, että flexin naru loppui, vaan siksi koska huomasin, että sitä inhottavaa kylmää valkoista tököttiä oli satanut lisää. Tuo oli vasta mun toinen ulkoilu kerta tänä talvena lukuun ottamatta niitä kertoja, kun mamma on vienyt mua sylissä terassille.
Päätin kuitenkin jatkaa urhoollisena matkaa meidän puutarhaan päin. Lunta oli kuitenkin niin paljon, että mun tassutuppos sinne viileään inhottavaan jäämassaan. Lisäksi mamma tepasteli takana ja sen askeleet narskui inhottavasti. Mä olin sitä mieltä, että oli parempi kääntyä takaisin ja hölköttelin siis vikkelästi kohti terassin portaita mamma perässä. Eihän tällainen prinsessa voi lumessa jäädyttää tassuja ilman minkäänlaisia tossuja!

Mä kököttelin hetken portailla ja mamma kysy multa pari kertaa ihmetellen et: "Joko sä haluut sisälle!?". Mä vaan kattelin muualle ja muistin yhtäkkiä että en ollu käynyt haistelemassa mun lempi pensasta. Se oli mun perinne joten ei sitä voinut jättää väliin! Mä uhrauduin ja lähdin taas tepastelemaan samaan suuntaan missä olin jo ennemmin käynyt.
Onnekseni huomasin että joku oli käynyt tekemässä mulle pienen polun pensaan luo. Itseasiassa niitä oli kaksi ihan vierekkäin. Mamma sanoi et joku oli käyny testamassa suksiaan, mut ihan sama polku oli kuin mulle tehty! Mä pääsin hengissä pensaan luo ja haistelin sitä tapani mukaan.

Naapurin koirat tuli tölläämään mua aidan taakse. Ne on niin tyhmiä! Ne vaan aina haukkuu sielä toisella puolella, eikä ne (onneksi) ikinä tajua että niistä aidan reijistä pääsis meidän puolelle. Mä ainakin mahdun ihan helposti. Oon pari kertaa koittanutkin, muttá mamma ei oikein tykännyt. Tai sitten ne koiruudet on vaan pääsyt hieman lihomaan eikä ne mahdu. Tai what ever.
Koirista viis. Naureskelin sitte yksikseni niille ja sit alko tulla kylmä. Mä tärisin hetken paikallani ja lähdin siitä sitten hiihtämään.. eiku siis kävelemään latuja... eiku polkua pitkin takaisin terassille.

Istuskelin terassin portailla ja katselin kanapaistia. Mamma väitti et se on fasaani, mut ihan samalta ne näyttää. En kuitenkaan viitsinyt lähteä pyydystelemään sitä, koska se olisi kuitenkin ollut liian jäässä ja maistunut pahalle.
Sitte tuli kauhea tuulen puuska ja valkosta lunta lensi päin mun naamaa. Mä en tykännyt siitä yhtään ja hyppelin matalana portaat ylös oven luo. Mamma avasi sen ja mä rynnistin sisään. Muu poppoo ihmetteli ja vissiin mammakin, että olipas se pikainen ulkoilu visiitti. Yleensä mä muka pyörin valjastelemassa tosi kauan ja mamma joutuu raahata mut väkisin sisään. Ulkona oli ollut niin inhottava ilma vaikka ei pakkasta niin paljoa ollutkaan, että käperryin palloksi meidän uudelle pehmeälle makuualustalle lämmittelemään.

Hyvää Joulua!

2010-12-24T17:36:00.000+02:00

Mä toivotan nyt koko poppoon ja mamman puolesta oikein ihanaa ja herkullista joulua kaikille!

Kaksi yötä jouluun on!

2010-12-22T18:47:00.000+02:00

Hurjaa kuinka aika kuluu näin nopeasti, että joulu on jo ihan parin päivän päässä. Huomenna meille tuodaan kuusi sisälle. Sitten päästään haistelemaan vihreitä oksia ja valitsemaan parhaat koristeet pahvilaatikosta. Ja mikä parasta, päästään kuusen koristelun jälkeen tietysti leikkimään tyhjien pahvilaatikoiden parissa!

Kiva taas päästä katselemaan oikeaa puuta, kun tuolla pihalla on niin kylmä ettei sielä ole paljoa tullut käytyä. Mitä nyt mamma on päästänyt meitä vanhempia kisuja pihalle, kun se tietää, että me tullan aina ihan jääkalikkoina takaisin parin minuutin päästä. Wilmaa mamma ei uskalla päästää ulos ei edes valjaissa, vaikka tabbykissa aina naukuu ovella ja raapii sitä. On mamma pari kertaa vienyt Wilmaa sylissä ulos, mutta prinsessa alkoi heti tärisemään eikä ainakaan ilman villapaitaa tarjennut siellä olla. Ei edes mamman sylissä, vaikka Wilma ulos niin kovasti halusikin. Silti Prinsessa vain on niin hölmö että naukuu välillä ulko-ovella.

Mamma kävi tänään ostoksilla (se on kyllä rampannut kaupoissa viimeisten kahden viikon aijan) ja me vaistotaan että se on ostanut meillekin jotain. Kyllä se ainakin kehui kovasti että me kissat saadaan myös jotain herkku ruokaa joulun kunniaksi. Meillä on kuitenkin sellainen tunne, että me saadaan jotain muutakin kun jouluruokaa. Sen näkee sitten jouluaattona kahden yön päästä.

Meidän bloggailut on tuon mamman vuoksi tänä vuonna jäänyt vähän vähäiseksi ja kamujen blogejakaan ei olla paljoa ehditty seurailla. Mamma kuitenkin lupaa että siihen tulee muutos ja nyt se on luvannut tehdä uudenvuoden lupauksen, että se antaa enemmän aikaa meidän blogi jutuille. Ei me kyllä oikein ymmärretä mitä se uudenvuoden lupaus meinaa mutta vissiin siinä luvataan jotain keerran siinä se lupaus-sana on.

Laitetaan tähän loppuun Mirri vähän värittämään tätä tekstiä.

Itsenäisyyspäivän agilityilyä

2010-12-06T16:02:00.000+02:00

Meidän itsenäisyyspäivää on vietetty touhukkain tunnelmina ainakin kissojen osalta. Mirrin viimetalven agilitykuvia ei saatu koneelle, kun muistikortti vioittui niimpä otin Mirrin tämänpäiväisistä agilityilyistä jonkinlaisia otoksia. Karvatukset ovat olleet yllättävän aktiivisia leikkiessä ja juostessa rallia ympäri taloa. Muutama painimatsikin on otettu.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi kisut ovat saaneet maistella minttunappeja ja seitiä. Illalla on vielä luvassa jauhelihainen ateria.

"Mennäkkö ali vaiko eikö mennä?" Alitus tuottaa Mirrille välillä vaikeuksia ja joskus Pörrökarva päättääkin hypätä alitusesteenkin yli. Kuka nyt haluaisi että lunta tulee turkkiin!

Oikein hyvää itsenäisyyspäivän jatkoa! :)

Syysmalli Wilma

2010-11-18T18:35:00.000+02:00

Vielä ehtii laittaa näkyviin syyskuvia, kun kuukaudetvaihtuvat vasta reilun parin viikon päästä talvikuiksi. Tässä siis kuvia alku kuusta kun ei lumi vielä ollut peittänyt maata. Ja mallina toimii Wilma Wilhelmiina. ;)

Siinä oli osaa kuviasta, muutama lisää löytyy kisujen syysalbumista.

Miirun parhaat vaanimispaikat

2010-11-03T16:28:00.000+02:00

TOP 4

4. Pensas

3. Puun takana

2. Nurmikossa

And the best number 1 vihreä kasvillisuus

TOP 4

Huikea näyttelyviikonloppuu S-joella

2010-10-12T16:17:00.000+03:00

LAUANTAI 2.10.
Meidän viikontakainen näytteoyviikonlopu seinäjoella kului hurjan nopeasti ja epätavallísesti. Ensin eläinlääkärin tarkastuksesta selviämisen jälkeen kävelimme tavalliseen tapaan kissoinemme ylös,mutta siellä selvisikin että kotikissat ovat alhaalla (ovat yleensä aikaisemmin olleet ylhäällä) ja eikun taas rappusia alaspäin. Näyttelyluetteloa selaillessani huomasin, että Miirulla ei ollut ainuttakaan kilpakumppania HCS urosten luokassa. Wilmalla oli onneksi enemmän, mutta lopulta HCS naaraita oli mamman pikkuisen lisäksi vain kaksi. Sunnuntain osalta näytti samalta. Selaillessani luetteloa vielä eteenpäin huomasin ettei näyttelyssä ollut paljon ollenkaan tuttuja näytteelleasettajia.
Päivä sujui silti joutuisasti ja kohta kiikutinkin Miirun Krisiitiina Rautiolle tuomaroitavaksi. Herra oli hieman hermostunut, mutta käyttäytyi kuitenkin. Ainoana HCS uroksena mammanpoika pääsi paneeliin ja sai hyvät arvostelut tarroilla varustettuna. Wilman vuoro oli melkein heti perään ja sain ihmetellä pikkuisen käyttäytymistä. Wilma nimittäin olisi halunnut pois pöydältä eikä ollenkaan viihtynyt. Kehujakin tuli ja Prinsessa oli kolmas. Kun siten vein Wilman häkkiin, se meni heti vessapaikkaan ja alkoi kuopia hiekkaa. Siinä oli siis syy hermostuneisuuteen.
Päivän vielä edetessä selvisi pannelijärjestys ja iloseksi yllätykseksi kotikissojen paneeli pidettiin ensimmäisenä. Miirua vastassa oli nätti täysin musta HCS naaras. Paneelissa Miiru käyttäytyi suht rauhallisesti ja jännityksen tiivistyessä viikonlopun ensimmäinen yllätys koitti. Miiru sai tuomareilta 2/3 ääniä ja oli BIS, näyttelyn paras kotikissa! Mamma oli mustavalkoisesta todella ylpeä ja antoi tietenkin heti nameja! =)

SUNNUNTAI 3.10.
Sunnuntai aamuna raahauduttiin jälleen Seinäjoen raviradalle. Heitin kissat häkkeihin ja päätin heti aamusta shoppailla. Käteen tarttui jonkin verran märkäruokaa ja ostin myös uuden lelun pikkuisille, sekä ihanan pehmoisen pinkin pedin, joka on ollut jo kovassa käytössä.
Aika kului taas sukkelaa ja Miirun vuoro tuli käväistä, jo ennestään tutun tuomarin, Arja Martikaisen pöydällä yläkerrassa. Tuolloin poika oli paljon rauhallisempi ja käyttäytyi siivosti saaden mainiot arvostelut. Ilman kilpailua Miiru pääsi jälleen paneeliin.
Wilman vuoro koitti ja sitäkin tuomaroi Martikainen. HCS naaraita oli jälleen kolme. Peinsessakin otti pöydällä ylättävän rennosti Kehuja tuli paljon turkin kunnosta ja kuvioinnista, sekä luonteesta. Kolmesta lyhytkarvanaaraasta valittiin paras ja sain yllättyä iloisesti tuomarin valinnasta. Hän tiputti kaksi kissa Wilma Wilhelmiinan ympäriltä ja julisti Wilman nominoiduksi! Eikä siinä vielä kaikki vaan Prinsessa verrattiin myös näyttelyn ainoaan pitkäkarvaan ja näistä rakas mamman pikku Wilma pääsi paneeliin!! Paneelista tulikin sitten todella jänniittävä kun omat kissat kisasivat vastakkain. ;)

Paneelijärjestys oli sama kuin edellisenä päivänä ja kotikissojen BIS valittiin ensin. Kolme tuomaria kävivät kukin vuoronperään tarkastelemassa rauhallisesti käyttäytyviä kissoja. Tuomareiden tehtyä päätökset nousi kaikkien tuomareiden laput ylös ja samassa selvisi ettö Wilma oli yksimielisesti BIS = Best In Show! Mamma oli hurjan ylpeä kaksikostaan ja tietenkin on vieläkin!

Näyttelyviikonlopun saldo oli siis huikea..

W: KK3, NOM & BIS
M: 2xNOM & BIS

Kuvat ovat nyt toisella koneella, että laitan niitä sitten myöhemmin ja siinä samalla sitten molempien kissojen ja molempien päivien arvostelut näkyviin.

Huomenna näytelmiin!!

2010-10-01T18:31:00.000+03:00

Meidän bloggaustauko nyt vähän venähti ja ehti kuukausi vierähtää ilman blogin parissa hääräystä, mutta ollaan nyt sitten takaisin! Syksykin on jo saapunut ja puiden lehdet vaihtaneet väriä. Miirun synttäripäivä meni rennosti ja kultapoika puuhaili innoissaan aktivointileikkien kanssa ja välillä herkkuja syöden.

Säikähdin tuossa edellisen kuun alkupuolella että Wilman rokotukset on menneet vanhaksi. Aloin jo laskea päiviä, että pääseekö prinsessa näyttelyyn jos rokottaa silloin. Onneksi näyttelyyn oli vielä reilu kuukausi ja nyt sitten viikonloppuna suunnataan kahden kissan voimin kohti Seinäjokea. Näytelmiin lähtee siis wilma ja Miiru ja toivotavasti nähdään paljon tuttuja taas pitkästä aikaa! :)

Vahvistuksien kanssakin kävi niin että ehdin nekin jo välissä hukkamaan ja tänään taas järkytyin kun niitä ei meinannut löytyä mistään. Onneksi pienen penkomisen jälkeen ne lojuvat nyt tuossa vieressä odotamassa, että sujautan ne lukkuun.

Lauantain tuomarista ilahduin toden teolla, kun lukaisin vahvistuskirjeestä Kristiina Raution nimen! Tätä tuomaria olen toivonut jo kauan ja vihdoin toiveeni toteutui! Molemmilla siis lauantaina Rautio. Sunnuntaina mukava vanha tuttu Arja Martikainen tuomaroi molempia HCS kissoja (sekä uroksia että naaraita). Miirulla Arja on ollut muistaakseni kaksi kertaa ja Wilmalla kerran.

Mitään kuvia en nyt valitettavasti pysty laittaa kun kirjoittelen tällä meidän upouudella koneella ja täänne en ole mitään ehtinyt vielä lataamaan. Kuulumisiakaan ei sitten sen enempää sillä laukku on edelleen pakkaamatta. Tutuille, jotka S-joelle on tulossa, sellaisia terveisiä että huomenna/ylihuomenna nähdään!

Onnea Miiru 5 vuotta!

2010-08-20T16:30:00.000+03:00

Meidän pieni poika täyttää tänään jo viisi vuotta! Vastahan odottelin että pikku pingviinin silmät aukeavat ja että herra oppii syömään! Kyllä aika vaan kuluu nopeasti.

Aamupäivän poika sai ottaa iisisti, että illasta sitten jaksaa juhlia. ;) Ulkoilulla on käyty ja jonkinlainen pieni lihaisa kakku pitäisi Miirulle väsätä. Lahjaksi poika saa paljon rapsuja, nameja ja herkku ruokia. Ulkoilua ja aktivointileikkejäkin on luvassa.

Mamman 5-vuotias ihana rakas kultapoika Miiru! <3

Täällä jälleen!

2010-08-11T20:08:00.001+03:00

Ajateltiin tulla ilmoittautumaan teille, että kyllä me tätä blogia vielä päivitellään, vaikka onkin ollut pieni tauko. On vain ollut kaikenmoista hässääkkää.

Elokuu alkoi taas ja ei voi kuin ihmetellä kuinka ihmeessä kesä vierähti niin nopeasti. Kissat on pääasiassa nauttineet lämpimistä säistä sisällä. Vaikka on välillä pitänyt hellesäällä päästä ulos, niin ei siellä kuitenkaan kovin kauaa jaksettu olla. Pikku-Wilma parka on tärissyt hirmuisen ukkosen vuoksi, kun ei tässä meidän pällä Wilman aikana oikein ole ennen ollut ukkosta. Tänä kesänä jopa kaksi kertaa.Tällähetkellä koko poppoo nautiskelee ulkoilmasta, kun säät on sentään hieman viilenneet.

Miuku ja Wilma ulkona löhöilemässä

Hieman on tulevia näyttelyitäkin mietiskelty ja huomisen aikana selviää ollaanko lähdössä Tampereen näytelmiin. Seinäjoki lokakuussa on suht varma ja siitä eteenpäin on aivan auki. Varmaankin pidetään loppuvuosi näytelmistä taukoa ja näkyillään sitten taas alkuvuodesta. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, voihan nuo suunnitelmat vielä muuttua.

Nyt taidan tästä mennä hakemaan karvakasoja sisällepäin, kun ovat tuola ulkona jo jonkun aikaa lojuneet. Kivaa elokuun alkua kaikille! :)

Oulun näytelmät

2010-07-19T12:26:00.000+03:00

Vihdoin ehdin tulla kirjoittamaan raportin Oulusta. Kyllä aika vaan kuluu nopsaan kun tuostakin näytelystä on jo kaksi viikkoa!

Nonii eili auto tosiaan startatiin aikaisin aamulla. 311 km:n näyttelymatka sujui hienosta, mitä Wilma nyt vähän ilmoitteli olemassaolostaan alkumatkalla. Ilman kakkoja ja pisuja päästiin pitkän ajamisen jälkeen perille ja rinsessa sijoitettiin viileään (ja pimeään) nurkkaan näyttelypaikan alakertaan. Onneksi saatiin tutuilta vinkkiä, että alhaalla olisi viileämpää ja ylhäällä tulisi olemaan pakahduttavan kuuma. Sijoittuminen olikin siis sillä selvä.

Päivä sujui yllättävän nopeasti eikä ehditty edes paljon tuttujen kanssa jutustelemaan. Ennen arvostelua ehdin kyllä kauhistelemaan Wilman karvanlähtöä! Paita oli tyystin peittynyt tabby-kissan karvoihin, kun Wilmaa piti sylissä... ei hyvä.

Kisa paneelipaikasta käytiin kolmen kauniin HCS naaraan kesken ja Sirpa Lindelöf sai päättä voittajan. Wilma oli hermostunut ennen arvostelua ja pöydälläkin pari ensimmäistä minuuttia meni kauhistellessa. Onneksi pienen alkujäykkyyden jälkeen pikkuinen rentoutui ja alkoi puskea ja kiehnätä tuomaria. Kehuja tuli paljon karvanlähdöstä huolimatta. Paneeliin pääsi Susanna, Wilma oli hyvän käyttäytymisen onsiosta toinen ja Kristiina kolmas.

Arvostelusetelissä luki...

Tyyppi: Nice harmony in blody.
Pää: Ex look, soft jotain.., Ex jotain..
Silmät: Ex colour & shape.
Korvat: Alert setting, ex shape.
Turkki: Ex colour, ex pattern, nice density(?)
Häntä: Excellent.
Kunto: Excellent.
Yleisvaikutelma: Sweet, nice size.
Arvostelutulos: 2.

Loppupäivä Wilmalla meni häkissä loikoillessa.

Loppumatka sujui ilman tabby-kisun miu-ääniä vaikka kierrettiinkin hieman pitemmän kautta.

Takapenkiltä kuului vain kova kuorsaus. ;)

Huomenna Ouluun!

2010-07-03T22:06:00.000+03:00

Kyllä mamma on nyt ylpeä Wilma-neidistä, joka antoi leikata kynnet miutta mautta ja vielä pysyi kokajan paikallaan ja operaatio oli nopeasti ohi. Pestäkin antoi oikein kiltisti. Taitaa rinsessalla olla niin tuoressa muistissa tuo Jämsään puunaus ettei neiti turhaa viitsinyt huutaa ja tehdä pesua hankalaksi rimpuilemalla.

"Oliko pakko taas pestä, nyt on kauhea kuivaamis operaatio edessä!"

Päätettiin nyt siis sitten lähteä Ouluun vaikka taitaa kesän lämpimin päivä mennä sisällä näyttelyssä. No eipä siinä mitään, mikäs siellä näyttelyssä tuttujen kanssa jutellessa ja kauniita kissoja silitellessä ja katsellessa.

Herätys on siis aamulla kello kolme ja sitten lähdetään ajelemaan kohti Oulua. Hieman jännittää kuinka Wilma jaksaa matkustaa 4-5 tuntia boksissa per suunta mutta eiköhän se hyvin mene, toivotaan ainakin. Ouluun tuleville, huomenna nähdään! :)

Ai niin Wilmaa tuomarioi Sirpa Linedelöf. Aivan uusi tuttavuus jälleen.

Vihdoin raporttia Jämsästä...

2010-07-02T20:46:00.000+03:00

Oikein taas hävettää kun Jämsän näyttelystä on pian kuukausi ja vasta nyt ehdin tulla laittamaan raporttia. Kyllä aika vaan menee nopeasti...

Noh niin näyttelypäivä siis kului saman vanhan kaava mukaan (toistan nyt vielä vaíkka kaikki jo varmaan osaavatkin sen vaikka unissaan...) tuttavien kanssa jutellen, kuvaillen ja fiilistellen, sekä ostoksia tehden. Tietysti Wilmakin käväisi pöydällä.

Tuomari Lone Lund sai arvostella kahta kaunista HCS naarasta, Wilma Wilhelmiinaa ja Susannaa. Wilma oli harvinaisen hermostunut, mutta kuitenkin pysyi suht rauhallisena.

Tällaista mieltä Lund oli Wilmasta

Tyyppi: Lovely, Well balanced lady. Medium ...+ body
Pää: Sweet expression a little out of balance with the body ... should be stronger.
Silmät: Medium in size lemon shape (?) clear colour.
Korvat: Small, open, well plated
Turkki: Fine.
Häntä: Good length & shape
Kunto: Ex.
Yleisvaikutelma: Sweet alert.

Arvostelutulos 2.

Siinähän se jo tulikin, että toiseksi meidän rinsessa tuli. Mamma on kuitenkin ihan tyytyväinen arvosteluun ja ei ykkös sijaa oltaisi saatukaan tuollaisella hermostuneisuudella.

Häkissä oltiin sitten näin rentona..

Kaikin puolin tosi mukava reissu. Ei se oranssihtava valokaan haitannut vaikkakin kuvista tuli hieman oransseja, mutta mitäpä tuosta.

Ylihuomenna sitten olisi tarkoitus lähteä Ouluun. Se ei kuitenkaan aivan 100 prosenttisen varmaa ole, kun on luvattu aivan hellesäitä, mutta huomenna sitten raporttia siitä. ;)

Ps. Näyttely albumista löytyy vielä pari kuvaa lisää!

Hauskaa juhannusta!

2010-06-25T12:52:00.000+03:00

Ei nyt olla ehditty laittaa minkäänlaista raporttia Jämsän näyttelystä tai Miljoonakissasta, mutta laitetaan niitä sitten ensiviikolla.

Heti alkuun Heikin ottama kuva Wilmasta Jämsässä

(c) Heikki Siltala

Täällä on kuluneet päivät aika tavallisesti. Ainut on, että mammaa on ihmetytetty sillä, että Miuku ja Mirri istuivat eilen samalla tuolilla ja lisäksi Miuku vielä putsasi Mirrin korvaa! Välit ovat kuitenkin jälleen yhtä tulehtuneet, kun Miuku kyttää Mirriä kuin hiirtä, jos karvaprinsessa on lähellä.

Mamma lähtee viettämään juhannustaan pariksi yöksi mökille ja me kisut saadaan tälläkertaa jäädä kotiin. Meitä kyllä käydään aina välillä katsomassa ettei ehditä tuhota koko taloa. Hyvää Jussia kaikille ja toivottavasti sää suosii! :)

Tyttöjen kesäkuvia

2010-06-11T19:49:00.000+03:00

Tässä oli pari päivä ihan aurinkoista ja nyt saatte ihasteltaviksenne suht tuoreita kesäkuvia likoista.

Näin poppoo löhöili nurmikolla...

Mamman höpsö jahtasi ötököitä...

Miku ja Wilma ottivat aurinkoa...

Mirri haisteli kesäisiä tuoksuja...

Miuku leikki Wilman hihnalla...

Ja Wilma seikkaili korkeuksissa...

Sunnuntaina sitten täytyisi raahautua Jämsään Wilman kera. :) Tyttöä siis arvostelee Lone Lund.

Ja kesäkuu alkoi!

2010-06-01T13:19:00.000+03:00

Voi kamala kun on taas vierähtänyt aikaa viime kirjoittelusta. Joo, taas tällainen aloitus, mutta ei voi mitään, kun aina vierähtää jokunen tovi ennenkuin ehtii kirjoittlemaan. Varmaan siihen vaikutti tuon hellejakson jälkeinen sadekausi (huomaa kuinka se masensi ;)). Vaikka senhän kuuluisi olla niin, että kun ulkona sataa ehtii, päivittää blogia ja kun aurinko paistaa niin tehdään sitten jotain muuta. Täällä se näyttää menevän juuri toisin päin. Noo eiköhän se taas tästä kun kesä alkaa. ;)

Jämsän näyttely lähestyy kovaa vauhtia. Ehdin jo säikähtää, että Wilman rokotukset eivät ole enää voimassa, mutta onneksi muistikuva oli vanha. Kaksi vuotta sitten Wilma rokotettiin kesäkuussa, ja nyt rokotus on voimassa elokuuhun saakka. Prinsessan karvanlähtö on aikamoinen. Olen nyt yrittänyt antaa sille jotain vitamiinilisiä ja kalaöljyä, että saadaan turkista näyttelykelpoinen.

Oulun näyttelyyn ilmoitin pelkän Wilman ja sunnuntaille. Lauantaina olisi kyllä ollut eläinlääkärintarkastus ihanan pitkään (11 saakka!). Rinsessan tukijoukkojen työt kuitenkin estää lauantaille tulemisen.

Niin juu... bongattiin meille sopiva esittelynäyttelykin kesäksi ja mennään nyt sitten Miljoona Kissaan Tuuriin, mikäli ei ole muuta menoa silloin.

Nyt kun tuo aurinko paistaa niin houkuttelevasti ja Wilma huutaa ulkoilulle lähtemistä oven vieressä ei-niin-huokuttelevasti pitää tästä varmaan lähteä hiljentämään kissa ja mennä nauttimaan auringosta.

Ruohoa, varjoa, perhosia ja ampiaisia

2010-05-16T21:43:00.000+03:00

Huh huh kun on ollut mota kuumaa helle päivää. Niistä ollaan Miirun kanssa otettu kaikki irti ulkoilemalla paljon, vaikkakin suurin osan ulkoilu ajasta ollaan vietetty varjossa. Tuo vanhempi väki (Mirri&Miuku) ei niinkään ole välittänyt kuumasta ja niiden ulkoilut on jääneet vähemmälle.

Mut ei me siellä varjossa aina vaan loikoilla vaan kyllä me välillä aian otetaan painimatsiakin, että pysytään hyvässä kunnossa.

Tuosta kuvasta huomaakin hyvin kuinka ruoho jo vihertää kovasti. Oli jo aikakin, kun se ruskea talven jälkeinen ruoho maistui yhtä pahalta kun homehtunut hiiri, yök! Nyt kelpaa popsia heinää suihin, kun maistuu paremmalta. :)

Kyllä mä sielä pihalla paljon muutakin oon tehny kun ottanu painimatsia, loikoillu ja synöny ruohoa. Oon nimittäin juossu perhosten perässä ja yrittänyt ystävystyä niiden kanssa, mutta empä ole oikein onnistunut. Oon myös vaihtanut välillä ötökkälajia ja tehnyt tuttavuutta raitaisiin pörrääviin kavereihin, mutta nekin on vaan enemmän vieraileet kukkien luona. Mutta ei pidä luovuttaa!

Näyttelysuunnitelmia

2010-05-04T15:53:00.000+03:00

Kun nuo kotisivut eivät vieläkään ole valmiit, ja kovinkaan moni ei varmaan ole enää kartalla siitä, mitä meidän näyttelykalenteriin kuuluu laitetaan nyt pitkästä aikaa meidän näyttelysuunnitelmia näkyviin.

Yleensä ollaan pidetty kesä näyttelytaukoa, mutta tänä kesänä ajateltiin tehdä poikkeus. Lähetin tuossa viimeviikolla ilmot Kes-Kis:ille eli kesäkuun toisena sunnuntaina oltaisiin, ainakin näillänäkymin, lähdössä Jämsään Wilma Wilhelmiinan kera. Miirun turkki ei ole niin hyvässä kunnossa, että lähtisin sitä Jämsään raahaamaan. Pakkaa karvanlähtökin olla hyvin vauhdissa aina tuohon aikaan siispä poika saa jäädä tälläkertaa kotiin.

Toista kesä näyttelyäkin ollaan hieman suunniteltu. Ajateltiin tässäkin tapauksessa poiketa meidän perinteistä ja lähteä Ouluun heinäkuussa. (Ei olla yli 200km matkan päässä käyty näyttelyissä). Vielä ei ole minkäänlaista varmuutta siitä ketkä lähtee, kummalle päivälle vaiko molemmille ja lähdetäänkö me reissuun ylipäätään, mutta sopii toivoa, kun sopivasti olisi vapaa viikonloppu.

Lokakuussa lähdetään tietenkin Seinäjoelle ja parissa muussakin näyttelyssä ajateltiin vielä syksyn aikana piipahtaa, mutta niistä sitten lisää myöhemmin.

Wilma aina valmiina lähtöön mentiin sitten näyttelyyn, eläinlääkärille tai vaikka vain pihalle ulkoilemaan.

Kuvia 6-vuotiaista

2010-04-30T14:35:00.000+03:00

Meidän synttäri päivä kului herkullisissa merkeissä makkaraa,

...possunsuikaleita, almoa, raksuja ja muita herkkuja napostellessa. Nyt me sitten ollaan kuusi vuotiaita, vaikka hyvin nuorekkaitahan me vielä niinkuin seuraavastia kuvasta näkyy. ;)

Meidän lahjaksi saamat pannat on ollu kovassa käytössä...

...kun me Mirrin kanssa ei oikein välitetä valjaista niin ja aina välillä me ollaan saatu vapaanakin juosta ja sen takia nois pannoissa on sellaset kellot jotka aina kilisee. Ei se kyllä hiirien tai paistien pyydystämistä estä, vaikka niin ajattelisikin.

Tässä me nyt sitten ollaan, 6 vuotiaat kuningattaret.

Nii joo ja tuolta meidän albumista löytyy sitten vielä lisää kevät ja synttäri kuvia. :)

Mirri ja Miuku 6 vuotta!

2010-04-24T14:14:00.000+03:00

Siskokset täyttävät tänään (24.4.) 6 vuotta! Nuoriahan ne vielä vaikka ensivuonna saavuttavatkin 7 vuoden ja "veteraani iän" ainakin näyttelyluokkia katsoessa.

Kuusi vuotta sitten Miuku ja Mirri astuivat ilahduttamaan elämäämme, Miuku minuuttia vaille puoli kaksi ja Mirri joskus kuuden kieppeillä. Siskokset varttuivat vaikka emolle kävikin huonosti ja nyt molemmat ovat oiekin kauniita tyttösiä, joilla on ollut muutamia omia pentueita. Näistä kuningattarien jälkeläistä esimerrkeinä Miiru ja Wilma, jotka tänäänkin juhlistavat täällä siskosten syntymäpäivää.

Tytöt saivat syntymäpäivälahjaksi kumpikin oman vaaleanpunaisen timanttipannan, kun vanhat ovat aika rumaksi kuluneet. Tietysti Miukulle ja Mirrille on luvassa vielä paljon herkkuja, rapsutuksia ja tietysti ulkoiluakin.

Ostettiin tuossa viimeviikolla järjestelmäkamera, kun vanha (joka siis ei ollut järjestelmäkamera) ei toipunut siitä zoom virheestä. Kuvia en vielä ole tänään pystynyt ottaa, kun heti ensimmäisen kuvan jälkeen tuli kortti täyteen. Siispä kortti tyhjättiin jo toista kertaa tällä viikolla. No sitten toista kuvaa ottaessa kävi niin, että kamera sammui ja taas nähtiin miten kovassa käytössä se on viikon aikana ollut. Eikun kamera lataamaan. Eiköhän me vielä tänään saada jotain synttäri kuvia. ;)
Niin juu ja kuvien laatu on parempi, mitä entisellä kameralla ottettaessa. ;)

Kevättä ilmassa

2010-04-10T20:45:00.000+03:00

Tänään ulkoillessa huomasi paaljon kevään merkkejä. Ihan ekaks siellä tuoksui ihan keväälle. Lumikin on hävinnyt maasta ihmeen nopeasti vaikka sitä olikin niin plajon. Nyt on enää vain pieniä kasoja siellä täällä.

Kauhukseni myös huomsasin, että meidän ulkotarhan katto on ihan mäsänä! Nyt me ei päästä vielä pitkiin aikoihin tarhaan ulkoilemaan ja sitä vielä hidastaa tuo katon tippuminen. Vaikka toisaalta tuohan oli vain väliaikainen tarha ja mamma uhkaa että siihen ei enää edes verkoteta kattoa, kun kuitenkin varmaan tänä kesänä rakennetaan uusi.

Lintujenkin ääniä ulkona kuului ja mamma hihkui kuinka joutsenia on jo näkynyt monet kappaleet. Ilmakin ulkona on lämmennyt niin paljon, että sielä tarkenee jo ilman villapaitaa. Niin, vaikka eihän me sitä villapaitaa koko talvena voitu käyttääkään, kun se leikkieni jäljiltä katosi jo ennenkuin talvi edes ehti alkaa. :P

Niin juu, ei ollakaan muistettu kertoa teille POH-KIS:n vuoden kissa -kilpailun tuloksia! Miiru oli 2. häviten suloiselle Sapelille (joka siis voitti) 0.10 pistettä. Wilma puolestaan oli 3.

Mirri miettii

2010-04-07T19:22:00.000+03:00

Mietiskelin tässä toissapäivänä mun uravalintaani uudelleen tai siis sitä miksi haluan tulla isona. Ennenhän haaveilin tuosta laulajan urasta.

Mutta toissapäivänä, kun oltiin Wilman ja mamman kanssa vähän ulkoilemassa aattelin ,että mustahan vois tulla oikein kunnon remonttireiska! Niimpä päätin kiivetä juuri valmistuneen autotallin seinää vasten nojaavia tikapuita pitkin kohti korkeusksia.

Sitten mä vahingossa vähän horjahdin ja vielä kun tajusin, että ne tikkaat ei ole edes kunnolla seinää vasten, vaan laitettu jotenkin ihan älyttömästi.

Ja samassa olin varma siitä, että musta ei tule ikinä remonttireiskaa, koska tuo pieni horjahduskin järkytti aika lailla ja mun ilme oli kyllä näkemisen arvoinen!

Mammankin ilme oli tosi järkyttynyt ja se piteli tikkaista kiinni alhaalta ihan hysteerisenä. Kyylä mä sitten lopulta uskaltauduin tulemaan niitä pitkin alas, vaikka olihan ne aika jyrkät.

Virvon varvon!

2010-04-03T19:39:00.000+03:00

Hyvää pääsiäistä! :)

Kuvia Miirusta

2010-04-02T13:24:00.000+03:00

Meinasin tässä laittaa Wilman synttäri kuvia ja kirjoitin tekstinkin jo valmiiksi, mmutta pilalle meni koko juttu, kun rupesin lataamaan kuvia muistikortilta koneelle. Se ei tietenkään suostunut lataamaan niitä. Laitoin sittenkortin takaisin kameraan ja se väitti että kortti on likainen ja se pitäisi puhdistaa, vaikka juuri ennenkuin oli tökännyt sen koneeseen olin selannut kuvat kamerassa kertaalleen läpi. Ja vähänkö ärsytti, kun en sitten saanut putsattua sitä kameran milestä tarpeeksi puhtaaksi! Siinä taisi mennä kaikki synttäri- , agilityily- ja ulkoilu kuvat mitkä oltiin hiljattain otettu + sitten vielä muita kuvia.

Nyt sitten joudutte tyytymään vanhoihin ulkoilu kuviin. Lumestakin huomaa ettei ihan hiljattain ole otettu, koska lumimäärä tällähetkellä on täälläpäin enää alle puolet tuosta määrästä.

Miiru saa nyt kunnian olla tämän blogimerkinnän päätähti.

Hyvää pitkäperjantaitaita kaikille ja pääsiäiskuviakin on kyllä luvassa. Onneksi on kaksi muistikorttia kameraan. ;)

2-vuotias Wilma!

2010-03-22T19:28:00.000+02:00

Wilma täyttää tänään 22.3., 2 vuotta! Kylläpä mamman vauva onkin jo iso. Nyt vasta on alkanut huomaamaan prinsessan ulkonäöstä aikuisen kissan merkkejä.

Wilman synttäripäivä on kulunut sisällä mamman sairastelun takia, mutta hekkuja ja huomiota se on saanut ulkoilunkin edestä. Herkkuihin on kuuluneet Wilmukan lempi namit: minttunapit, almon märkäruoka-tölkin sisältö, kinkku-makkaran siivu, kerma, Royal Canin:in kitten raksut ja vielä lusikallinen koiran ruokaa, jota oli aivan pakko saada. Vielä on jäljellä lihaisa iltapala ja herkku-vitamiini annos. ;)

Tässä tietokonepöysällä se nyt loikoilee tyytyväisen näköisenä vielä kun on saanut paaljon paljon rapsutuksia ja silittelyjä mammalta ja muulta väeltä, sekä kehräillyt sylissä ja lattialla palvelijoiden harjaillessa sitä. Eikä ole päivästä äksönikään puuttunut, kun tabby-neiti on juoksennellut lelujen perässä minkä on jaksanut. Niin ja sai tuo tyttö käyttöönsä lääkemitankin ja siitä se kyllä otti ilon irti.

Mitään varsinaista lahjaa en tytölle ostanut. Eräs "lahja" on kyllä suunnittelilla, mutta sen toteutumisesta ei sitten ole yhtään varmuutta, eikä siitä nyt sitten sen enempää tälläkertaa, ehkä myöhemmin. Tietenkin rapsut ja herkut ovat paras lahja ja niitähän Wilma onkin saanut roppa kaupalla.

Oikein paljon onnea mamman 2-vuotiaalle Wilma Wilhelmiinalle!

Ps. Kuvat on sitten vanhoja, vielä 1-vuotiaasta Wilmasta otettuja.

Seinäjoen näytelmät

2010-03-14T21:00:00.000+02:00

Vihdoin pääsin laittamaan raporttia Seinäjoen näyttelyistä ja nehän oli siis viikko sitten. Näyttelyviikonloppu ei ollut aivan niin tavallinen kuin yleensä. Paljon pieniä kömmähdyksiäkin pääsi tapahtumaan.

Lauantai aamulla eläinlääkäri jono oli hurjan pitkä ja siinä puolessa tunnissa Miirun kuljetus kopan ovi lähti ainakin kolme kertaa irti aivan itsestään (hyvin epätavallista, ei se ennen). Onneksi Mr. Pingviini ei kuitenkaan päässyt karkaamaan, ei vielä lauantaina... Kun oltiin pönötetty jonossa tarpeeksi kauan päästiin sisustamaan häkit ja bongailemaan tuttuja. Siinähän ne aamun tunnit vierähtivätkin mukavasti jutellessa ja arvosteluja katsellessa (tavalliseen tapaan ;)).

Kuvia ei paljon saatu, kun kamera alkoi temppuilla ja lykkäsi näyttöön tekstiä zoom virhe aina kun sen avasi. Onneksi näyttelypaikka oli niin lähellä kotia, että pääsi hakemaan toisen kameran, vaikka kyllähän ilman sitäkin olisi pärjännyt, kun paikalla oli tuttuja kameroidensa kera. Kiitokset kuuluvat siis X:lle ja Heikille! :)

Arvostelut olivat taas kerran yhtä aikaa (onneksi palvelijoita oli enemmän paikalla kuin yksi!). Wilma käyttäytyi Marie Westerlundin pöydällä aluksi aika ujosti, mutta yllätys yllätys, kohta prinsessa otti rennosti ja kieriskeli pöydällä, kävi kukan kimppuun sekä leikki, kuin ensimmäisissä näyttelyissä eikä arkaillut enää yhtään. Parhaan HCS naaraan valnnassa Wilman vierustoveri murisi ja Wilma haisteli varovasti mustan kaunistuksen suuntaan tyyliin: "mikä ihmeen ääni tuo on, en oo ikinä kuullutkaan!?" Kotinurkillakun ei olla paljon pikkuisen kuullen kiroiltu. Tuomarikin naurahti, mutta hetken kuluttua hymy kuitenkin hyytyi kun viereinen prinsessa kävi hankalaksi. Onneksi toverin mielenosoituksessa ei käynyt palvelijalle kovin pahasti ja pahemmilta vamoilta vältyttiin. Wilma oli 3./4.

Miiru sai Glenn Sjöbomilta paljon kehuja. Pingviinin käyttäytyminen oli ihan OK pojan oleskellessa pöydällä. Parhaan HCS uroksen valinnassa Miiru hieman hermostui viereisen arvostelun mielenosoituksen seurauksena (koki myötätuntoa ;D) Tulos oli 4./5. upean Unto Monosen viedessä potin. Onnea Untolle ja Jonnalle!

Sunnuntaina tapahtui se traaginen karkaaminen josta Miiru oli lauantain puolella varoitellut. Poika nimitääin ampaisi kuljetuskopasta karkuun boksin oven tipahtaessa lattialle kovaan ääneen. Ovi yritti viikonlopun aikana monta kertaa irtisanoutua työstään, mutta eipä onnistunut. Vielä se vain kyhjöttää tuolla huoneen nurkassa ja kopassa kiinni tietenkin! Niin palataanpa takaisin lauantaipäivään. Onneksi Miiru epäröi liian kauan kumman hyllykön alle menisi ja kiinni se saatiin vaikka mammalla jo kävikin mielessä: "ei enää ikinä kiinni!" Sitten vain äkkiä portaat ylös ja kissa häkkiin.

Sunnuntaina oli myös aikamoista sekoilua tumareiden kanssa. Luettelossa HCS:ien tuomarit oltiin merkattu aivan kummallisesti eikä tuomareiden listoissakaan lukenut mitään. Wilman tuomari selvisi, ja se oli Henry Hornell. Ei kyllä yhtään oltaisi tiedetty koska kissa pitää tuomarille viedä jos ei oltaisi sattumalta törmätty portaissa Tuomoon Susanna kainalossa. Wilma tuomarille siis...

... Tyttö oli hiukan hermostunut ja niinpä heti tuomarin päästäessä Wilmasta irti se otti ja lähti. Itse en tajunnut tapahtuneesta mitään ja kaikki katsomossa olevatkin vain tönöttivät paikoillaan kunnes tuomari huusi "Hello!" ja tajusin sitten vasta itsekin, että voisihan töstä lähteä kissan perään. Wilma onneksi päätti, että mamman sylissä on turvallisempaa kuin yksin isossa raviradan katsomossa vielä kun joku vieras palvelija heilutteli pelottavasti käsiään prinsessan yläpuolella. Siispä se ja kipitti takaisin mamman luo ja eikun takaisin pöydälle vaan! Tuomari naureskeli höpönassulle ja kehui kovasti prinsessan turkin laatua ja tabby-kuviota. Tulos oli 3./5., mikä yllätti mamman ja tukijoukot täysin. Mukava tuomari.

Miirun tuomarin kanssa oli yhtä sekoilua ja epäselvyyttä. Ensin joku sanoi, että Hornell ottaa uroksetkin ja kun kävin hakemassa kissan ei pöydällä tai sen läheisyydessä ollut enää ketään. Taaskaan en olisi tiennyt mille tuomarille kissan lykkään, jos ei mieleen olisi tullut käydä vilkaisemassa alhaalla Westerlundin pöytää, ja siellähän kaikki HCS urokset omistajineen olivatkin. Alhaalla oli kamala tungos ja ihmisiä vilisti ohi. Ihmeen rauhassa tuo Miiru oli siinä tilanteessa ja käyttäytyi pöydälläkin rauhallisesti. Tulos oli jälleen 4./5. Saatiinpa me tuomarilta erikoispalkintokin, nimittäin krowka (lehmätoffee karkki), joka sai paikkansa kissojen palkintohyllyltä. ;)

Oikein mukava näyttelyviikonloppu ja saatiinpa taas pitkästä aikaa jutella kissatuttujen kanssa! Lisää kuvia ja arvostelut ilmestyy lähipäivinä. Seuraava meidän suunnitelmiin kuuluva näyttely onkin toukokuussa Tampereella, tosin se on vasta harkinnassa, mutta eiköhän näyttelyn kohtalo pian selviä, kun ilmoittautumisaikaakaan ei ole enää hirveästi.

Kuvat: Heikki Siltala
(http://www.heikkisiltala.com/galleries/20100306seinajoki/0269.html -->)

Johan tuli taas tekstiä...

Lumileopardi

2010-02-22T15:31:00.000+02:00

Vihdoin taas ehditään kirjoitella kuulumisia...
... meille kuuluu tosi hyvää. Kovasti nuo Miiru ja Wilma odottelevat Seinäjoen näyttelyä johon on yllätys yläätys enääkaksi viikkoa! Aika on kulunut aivan hurjan nopeasti ja nyt on jo tuomarijakokin tiedossa. Lauantaina Miirua tuomaroi jo ennestään tuttu Glenn Sjöbom ja Wilma puolestaan saa kuulla mitä uusi tuttavuus Marie Westerlund on mieltä tabby turkista. Sunnuntaina HCS tuomareina toimivat Marie Westerlund ja Henry Hornell.

Meille on pyryttänyt taas paljon lunta ja pakkanenkin on paukkunut vähän liiankin kovasti. Eli täällä on lumileopardille täydelliset olosuhteet, mistä varmaan johtuukin, että täälläpäin on havaittu hurja täplikäs lumileopardi. Se ulkoilee vaikka 25 asteen pakkasessa ja kovassa lumipyryssä. Kissaeläin karjuu ovella mammaa niin kauan, että pääsee loikkimaan kinoksissa ja temmeltämään lumituiskussa. Tämä kovaa pakkasta sietävä kissalaji ei mene sisälle kuin vasta sitten kun on pakko. Sopiva rasvakerros ja paksu tabby-turkki takaa leopardin pakkaskestävyyden ilman villatakkia.
Loppuun kuvia täällä majailevasta Lumileopardista mielipuuhassaan.

Hyvää ystävänpäivää!!

2010-02-14T20:37:00.000+02:00

Voi kun on taas mennyt pitkä aika viime kirjoituksesta. Enempiä kuulumisia en ehdi kirjoitella tänäänkään vaan laitan niitä sitten ensiviikolla.

Hyvät ystävänpäivät meidän kaikille ihanille kamuille ja blogin lukijoille!

Takaisin!

2010-01-28T15:36:00.000+02:00

Hitsit kun nää koneet vaan on kovia temppuilemaan, kun ennen joulua ja uudenvuoden jälkeen oli netti pimeänä. Nyt taas pari viikkoa sitten tää kone sai jonkun kamalan viruksen ja se tuli aivan kuumeeseen. Me tietysti vietiin se lääkäriin ja aivan vasta nyt on kone selvinnyt flunssasta ja viruksesta. Kyllä se flunssa sitä vielä hieman uhkaili ja koneelle meinas tulla takapakkia, mutta onneksi koneen vastustuskyky oli niin voimakas, että ilkeä viruksen poikanen siirrettiin karanteeniin.

Onneksi tuo kone ei ole kuitenkaan tartuttanut viruksiaan ja flunssiaan meihin kissoihin ja ollaan pysytty kaikki ihan terveinä. Mirrinkin leikkaushaava on hyvällä mallilla ja tyttö muutenkin toipunut hyvin.

Ulkona on taas kovat pakkaset ja se villapaita olis meille kisuillekin kyllä tarpeen, mutta kun tuo Wilma ei vaan millään meinaa paljastaa mihin se on meidän ulkoilupaidan vienyt piiloon. Mamma kyllä kovaa vauhtia yrittää tehdä uutta mutta meinaa vaan aika vieriä niin lujaa eteenpäin että jos joskus ehtii puikulat saada käteen pitää ne melkein saman tien laskea ja keriä lanka takaisin laatikkoon.

Toissapäivänä lähti Miirun ja Wilman Seinäjoen näyttelyilmot postiin. Nyt sitten vain odottelemaan näyttelyä...

Eläinlääkärissä

2010-01-08T21:49:00.000+02:00

Ollaan jo pitkään harkittu noiden tytsyjen, Miukun ja Mirrin, leikkauttamista ja nyt sitten heti alkuvuodesta ajattelin, että nyt tai ei koskaan ja niin vaan oltiin eilen eläinlääkärissä leikkuuttamassa Mirri. Oli sitten todella vaikea valita kumpi viedään, kun molempia ei voinut, koska meiltä on jo tilattu pari pentua joiden pitäisi olla tabby-turkkisia. Ei sitten yhtään olla tietoisia koska pentue on tulossa ehkä jo tänä vuonna tai vasta vuoden päästä.

No kuitenkin. Elläinlääkäritädillä oltiin vierailulla sekä Mirrin että Miirun kanssa. Matka meni kuunnellessa Mirrin serenaadia ja välillä Miiru liittyi lauluun mukaan. Perillä otettiin rokotukset (tai siis kissat saivat ne...) ja sitten Mirri jäi tunniksi steriloitavaksi. Kotimatka meni hiljaisissa merkeissä, kun Miirunkaan ei viitsinyt alkaa hoilaamaan yksin. Pojallakun ei ole mikaan kovin kaunis lauluääni. Eihän kukaan voi olla täydellinen!

Jo heti laskiessani Mirrin kuljetuskopan kylpyhuoneen lämpimälle lattialle yritti kissa ihan pökerryksissä ulos kopasta. Se kun ei ole pörrikän mielestä mikään maailman mukavin paikka. Aika hyvin se hoiperteli ulos pari kertaa kaatuen. Tytsy sai hienon kalsareista tehsyn puvun päälleen ja nukkui tyytyväisenä melkein koko illan. ;D

Tältä Mirri näytti illalla.

Tänään pörrikkä on vielä vähän ollut heikkona, mutta kyllä se siitä!

Edit.
Niin juu unohdin mainita, että se Jyväskylän näyttely tältä talvelta taisi nyt sitten jäädä väliin, kun tuli mietittyä asiaa liian kauan ja näyttely tuli salakavalasti täyteen. No, ei tähän maailma kaadu korvataan tuo show sitten vaikka kevään Tampereen näyttelyllä tai Kes-Kis:in kesän näyttelyllä. ;) Niin ja ei siihen Seinäjoenkaan näyttelyyn ole enää kuin vajaat kolme kuukautta.

Vierekkäin

2010-01-03T17:53:00.000+02:00

Kissat saivat tänään olla hetken niille sisustetussa kämpässä, kun puuhailin jotain koiruuden kanssa. Kissat kun tulevat aina kateellisiksi, jos hiemankin vain leikin tai rapsuttelen Nessua (koiraa) ja koko porukka tulee saman tien härnäämään koira-parkaa.

Hieman jännitti kuinka Mirri ja Miuku suhtautuisivat, kun joutuisivat olemaan niin lähekkäin neljän seinän sisällä. Siskokset kun eivät ole tulleet enää pariin vuoteen hyvin toimeen. Miuku on ottanut itselleen kuningattaren paikan ja Mirri on joutunut tyytyä almepaan arvoon. Todellakin alempaan sillä Miuku vartioi talon portaita ettei vaan kukaan häntä alhaisempi pääse livahtamaan portaita ylös yläkertaan. Ja se ainut porukan alempi on tuo Mirri reppana, joka niin kovasti tykkää loikoilla yläkerran sohvilla ja katsella ikkunasta ohi liiteleviä lintuja ja lumihiutaleita. Siispä Mirri on parin yhteenoton jälkeen on todennut parhaaksi juosta lujaa portaat ylös ettei Miuku vain huomaa, kun eihän tuota yläkertaa kukaan pysty vastustamaan.

Sitten palataan taas tähän päivään...
Kun menin antamaan kissoille ruuan huoneeseen, ja avasin oven, istuivat Miuku ja Mirri vierekkäin oven viereisellä tuolilla odottaen ruokaa. Olin aivan äimän käkenä ja pudotin meilkein ruuat lattialle kun näin tuon. Eivät ole pariin vuoteen enää toistensa vieresä istuneet tai loikoilleet tuolilla tai missään muuallakaan lukuunottamatta tietenkin ruokahetkiä jolloin Miukukin (onneksi!) antaa Mirrin syödä rauhassa. Välillä jopa samasta kiposta. Saisi tuollaista vierekkäin istumista näkyä useamminkin!

Uusi blogi, vanhat kujeet

2010-01-01T14:34:00.000+02:00

Tervetuloa meidän uuteen blogiin! Vanha blogimme löytyy edelleen vuodatuskesta!

Jos blogissa ilmenee jotain epätoimivaa esim. (kommentti osio tilttaa), voi (ja täytyy! ;)) siitä kommentoida tuolla vanhassa tai uudessa blogissamme. Jos blogisi puuttuu kamut-listalta siitä on myös ilmoitettava välittömästi! ;)

Blogi on nyt vielä pikkuisen kesken, koska toinen konemmee, jossa on kaikki kuvat, on edelleen ilman netti yhteyttä, mutta eiköhän tämä tästä! Myöskään kotisivuja ei voida vielä julkaista (vaikka niin oli tarkoitus!), koska tällä koneella ei sivuja pysty päivittämään.

Iloista alkaanutta vuotta kaikille!