Seinäjoen näytelmät

Vihdoin pääsin laittamaan raporttia Seinäjoen näyttelyistä ja nehän oli siis viikko sitten. Näyttelyviikonloppu ei ollut aivan niin tavallinen kuin yleensä. Paljon pieniä kömmähdyksiäkin pääsi tapahtumaan.



Lauantai aamulla eläinlääkäri jono oli hurjan pitkä ja siinä puolessa tunnissa Miirun kuljetus kopan ovi lähti ainakin kolme kertaa irti aivan itsestään (hyvin epätavallista, ei se ennen). Onneksi Mr. Pingviini ei kuitenkaan päässyt karkaamaan, ei vielä lauantaina... Kun oltiin pönötetty jonossa tarpeeksi kauan päästiin sisustamaan häkit ja bongailemaan tuttuja. Siinähän ne aamun tunnit vierähtivätkin mukavasti jutellessa ja arvosteluja katsellessa (tavalliseen tapaan ;)).



Kuvia ei paljon saatu, kun kamera alkoi temppuilla ja lykkäsi näyttöön tekstiä zoom virhe aina kun sen avasi. Onneksi näyttelypaikka oli niin lähellä kotia, että pääsi hakemaan toisen kameran, vaikka kyllähän ilman sitäkin olisi pärjännyt, kun paikalla oli tuttuja kameroidensa kera. Kiitokset kuuluvat siis X:lle ja Heikille! :)



Arvostelut olivat taas kerran yhtä aikaa (onneksi palvelijoita oli enemmän paikalla kuin yksi!). Wilma käyttäytyi Marie Westerlundin pöydällä aluksi aika ujosti, mutta yllätys yllätys, kohta prinsessa otti rennosti ja kieriskeli pöydällä, kävi kukan kimppuun sekä leikki, kuin ensimmäisissä näyttelyissä eikä arkaillut enää yhtään. Parhaan HCS naaraan valnnassa Wilman vierustoveri murisi ja Wilma haisteli varovasti mustan kaunistuksen suuntaan tyyliin: "mikä ihmeen ääni tuo on, en oo ikinä kuullutkaan!?" Kotinurkillakun ei olla paljon pikkuisen kuullen kiroiltu. Tuomarikin naurahti, mutta hetken kuluttua hymy kuitenkin hyytyi kun viereinen prinsessa kävi hankalaksi. Onneksi toverin mielenosoituksessa ei käynyt palvelijalle kovin pahasti ja pahemmilta vamoilta vältyttiin. Wilma oli 3./4.

Miiru sai Glenn Sjöbomilta paljon kehuja. Pingviinin käyttäytyminen oli ihan OK pojan oleskellessa pöydällä. Parhaan HCS uroksen valinnassa Miiru hieman hermostui viereisen arvostelun mielenosoituksen seurauksena (koki myötätuntoa ;D) Tulos oli 4./5. upean Unto Monosen viedessä potin. Onnea Untolle ja Jonnalle!

Sunnuntaina tapahtui se traaginen karkaaminen josta Miiru oli lauantain puolella varoitellut. Poika nimitääin ampaisi kuljetuskopasta karkuun boksin oven tipahtaessa lattialle kovaan ääneen. Ovi yritti viikonlopun aikana monta kertaa irtisanoutua työstään, mutta eipä onnistunut. Vielä se vain kyhjöttää tuolla huoneen nurkassa ja kopassa kiinni tietenkin! Niin palataanpa takaisin lauantaipäivään. Onneksi Miiru epäröi liian kauan kumman hyllykön alle menisi ja kiinni se saatiin vaikka mammalla jo kävikin mielessä: "ei enää ikinä kiinni!" Sitten vain äkkiä portaat ylös ja kissa häkkiin.

Sunnuntaina oli myös aikamoista sekoilua tumareiden kanssa. Luettelossa HCS:ien tuomarit oltiin merkattu aivan kummallisesti eikä tuomareiden listoissakaan lukenut mitään. Wilman tuomari selvisi, ja se oli Henry Hornell. Ei kyllä yhtään oltaisi tiedetty koska kissa pitää tuomarille viedä jos ei oltaisi sattumalta törmätty portaissa Tuomoon Susanna kainalossa. Wilma tuomarille siis...

... Tyttö oli hiukan hermostunut ja niinpä heti tuomarin päästäessä Wilmasta irti se otti ja lähti. Itse en tajunnut tapahtuneesta mitään ja kaikki katsomossa olevatkin vain tönöttivät paikoillaan kunnes tuomari huusi "Hello!" ja tajusin sitten vasta itsekin, että voisihan töstä lähteä kissan perään. Wilma onneksi päätti, että mamman sylissä on turvallisempaa kuin yksin isossa raviradan katsomossa vielä kun joku vieras palvelija heilutteli pelottavasti käsiään prinsessan yläpuolella. Siispä se ja kipitti takaisin mamman luo ja eikun takaisin pöydälle vaan! Tuomari naureskeli höpönassulle ja kehui kovasti prinsessan turkin laatua ja tabby-kuviota. Tulos oli 3./5., mikä yllätti mamman ja tukijoukot täysin. Mukava tuomari.

Miirun tuomarin kanssa oli yhtä sekoilua ja epäselvyyttä. Ensin joku sanoi, että Hornell ottaa uroksetkin ja kun kävin hakemassa kissan ei pöydällä tai sen läheisyydessä ollut enää ketään. Taaskaan en olisi tiennyt mille tuomarille kissan lykkään, jos ei mieleen olisi tullut käydä vilkaisemassa alhaalla Westerlundin pöytää, ja siellähän kaikki HCS urokset omistajineen olivatkin. Alhaalla oli kamala tungos ja ihmisiä vilisti ohi. Ihmeen rauhassa tuo Miiru oli siinä tilanteessa ja käyttäytyi pöydälläkin rauhallisesti. Tulos oli jälleen 4./5. Saatiinpa me tuomarilta erikoispalkintokin, nimittäin krowka (lehmätoffee karkki), joka sai paikkansa kissojen palkintohyllyltä. ;)

Oikein mukava näyttelyviikonloppu ja saatiinpa taas pitkästä aikaa jutella kissatuttujen kanssa! Lisää kuvia ja arvostelut ilmestyy lähipäivinä. Seuraava meidän suunnitelmiin kuuluva näyttely onkin toukokuussa Tampereella, tosin se on vasta harkinnassa, mutta eiköhän näyttelyn kohtalo pian selviä, kun ilmoittautumisaikaakaan ei ole enää hirveästi.

Kuvat: Heikki Siltala
(http://www.heikkisiltala.com/galleries/20100306seinajoki/0269.html -->)

Johan tuli taas tekstiä...