Näyttelyvuoden aloitus

Mistä tietää, että viikonloppuna on tulossa näyttely?

1) Mamma höpisee viikolla riemuissaan mulle: "Pikku Hilma, ens viikonloppuna mennään näyttelyyn, eikö ookkin mukavaa!" ...Ja muuta soperrusta.

2) Mamma on käynyt kaupassa ja pusseja tarkastellessa nenää ja silmiä käyttäen löydän sieltä Rainbown kritallihiekkaa.

3) Loppuviikosta huomaan valkoisen näyttelylaukun ilmestyneen lojumaan huoneen nurkkaan.

4) Mut jätetään hetkeksi yksin kylppäriin, josta löytyy pari pyyhettä uhkaavasti odottamassa ihmisten vessanpytyn päällä.

5) Mamma kömpii ovesta sisään kynsisaksien kanssa. Hiirenpyydystys veitseni leikataan tassuista.

6) Huomaan seisovani suihkun nurkassa, ja mammalla on kädessään outo esine, josta tulee vettä.

Tälläkin viikolla kaikki nämä kuusi sääntöpykälää kävivät toteen. Tänään kuitenkin 5) ja 6) sääntö toteutuivat väärässä järjestyksessä (Never happened before!). Juuri tunti takaperin mamma suihkutteli turkkiani oikein kauniiksi. Vesi ja kastuminen on tylsä juttu, shampoon laittaminen vielä ärsyttävämpää, mutta kauneudesta pitää kärsiä. Vasta tämän kärsimyksen jälkeen mamma leikkasi tassuistani kynnet. Outoa.

Mun pitäisi siis huomenna suunnata tassut kohti Jyväskylää. Tai toisin sanoen auton nokka ja samalla boxin suu kohti Killerin ravirataa. Herätys on tällä kertaa tosi aikainen, kun taivaalta pyryttää vissiin koko aamun valkoisia palleroita, ja ajokeli ei ole kovin kehuttava. Niin juu ja maintitaan nyt vielä, että tuomari on Lotte Borch, DK.

Kirjastokissa

Kävin tuossa jokin aika sitten ystäväni kehotuksesta lainaamassa kirjastosta Vicky Myronin kirjan Kirjastokissa. Kirja on tositarina kirjanpalautuslaatikkoon ilmestyneestä punaisesta kissasta (Dewey Readmore Books), josta tuli USA:n osavaltion Iowan Spencerin kaupungin kirjaston oma kirjastokissa. Kirja oli niin hurjan hyvä, että oli ihan pakko tulla mainostamaan sitä tänne teille!

Teos kertoo Vicky Myronin (kirjastonjohtajan) näkökulmasta Dewey-kissan elämästä, siitä kuinka kissa tuo kuuluisuutta talousvaikeuksissa olevalle pikkukaupungille, kuinka kissa tullaan katsomaan jopa kaukaisista maista ja kuinka Vicky ja muut ihmiset saavat kissasta lohtua elämän vaikeissa tilanteissa. Kirjasa muistetaan kertoa myös kirjastokissasta aiheutuneista valituksista.

Varsinkin kissaihmisille kirja on ehdotonta ja mielenkiintoista luettavaa! Se oli hyvin mukaansa tempaava ja välillä itkettävä kuin myös naurattava. Etsin kirjan innoittamana netistä faktatietoa, kuvia ja viedoita kissasta ja niitä löytyi mielin määrin! Laitan tähän muutaman linkin, joita kiinnostuneet voivat selailla (HUOM! You Tube videoista saa enemmän irti vasta luettuaan kirjan!):

Dewey Readmore Booksin jonkin muotoiset kotisivut(?): http://www.deweyreadmorebooks.com/index.php

YouTube video "Memories of Dewey Readmore Books": http://www.youtube.com/watch?v=0jGpvvLmwbs (Pätkä jostain lukuisista TV ohjelmista, joka Deweystä on tehty)

YouTube video Japanilaisten tekemästä TV pätkästä "Working Cat": http://www.youtube.com/watch?v=kKHgV5Io6F0

Suosittelen!

Sitten vielä meidän omasta kotikissasta Miukusta sellaista asiaa, että varasin alkuviikosta tytölle ajan perjantaiksi lekurille. Se olisi nyt sitten steriloinnin aika. Tätä mammaa joksenkin surettaa, mutta Miukun osalta näin on varmasti parempi! Raporttia sitten viimeistään viikonloppuna siitä kuinka mamma pikkuinen on pärjännyt.

Hyvää ystävänpäivää!

Näiden kuvien myötä koko poppoo toivottelee kaikille ihanaa ystävänpäivää! <3

EDIT.

Meidän kone ei millään suostunut lähettämään joidenkin blogeihin ystävänpäivä kommentteja vaikka kuinka yritettiin. :( Pahoittelut siitä!

Silakkapäivä!

Ennen kuin pääsemme puhumaan silakoista niin saatte pari kuvaa katseltaviksi Miiru-herran ulkoilu reissusta. Pitäähän sitä nyt ennen syömistä käydä vähän kuluttamassa kaloreita ulkona, että poika pysyy hyvässä kunnossa.


Ensin vähän juoksentelua edes takaisin, että hiirenpyydystyslihakset pysyvät kunnossa.


Alkoi siinä jolkottelun keskellä tulla jo vähän nälkä.


Ennen sisälle menoa piti varmistaa ettei kukaan ulkopuolinen vaan pääse silakka-apajille.

Meidän kalavarastot pakastimessa on olleet ehtyneet jo monta viikkoa ja vihdoin mamma kävi kaupassa ostamassa hieman täytettä laatikon pohjalle. Saatiin tuossa pitkästä aikaa mussuttaa silakkafileitä suihimme. Sillä aikaa, kun me mutustelimme, mamma lajitteli loput silakat pieniin kippoihin ja asetteli ne pakastimeen. Sieltä on sitten helppo ottaa joka viikko yksi sulamaan. Näyttäisi, että meillä on nyt silakoita neljäksi kalapäiväksi. Eli kuukauden päästä tarvitsee vasta hakea lisää.