Villapaita esittäytyy

(Kirjoittaja: Bediitta)
Kesällä kirjoitin postauksen tekemästäni kissojen villapaidasta. Lupailin tällöin, että saisitte myöhemmin nähdä kuvia ja nyt vihdoin on ollut otolliset maisemat ottaa niitä ensilumessa. Ehkä kissatkin tykkäävät enemmän kulkea paita päällä pakkasessa, kuin helteessä. Wilma on sellainenkin vilukissa, että ei pistänyt pahakseen, kun villapaita puettiin jo -5 asteen pakkasella. Normaalisti pakkasta saa olla aika runsaasti, että kissoja alan villapaitaan pukemaan. Tässä kuitenkin kuvausten materiaalia nähtävillä. :)

(Ja jos jonkun teistä lukijoista sormet syyhyävät kutomaan villapaitaa, mutta ohjeita ei löydy mistään, niin klikkailkaapa itsenne vanhan villapaita postauksen kautta ohjesivulle.)

Huippukissa haussa

Tällä viikolla huippukissa haussa -tv sarjasta tutut Miiru ja Wilma Wilhelmiina poseerasivat kuuluisan kuvaajan Ms. Bediittan kameralle. Kuvauksien tarkoituksena oli saada mahdollisimman kissamaisenkaunis/komea lopputulos ja malleilla oli haasteena tuoda esiin maailmankuulujen suunnitelijoiden valmistamia Kissas:in ja Eskimon asuja. Kuvaukset jätjestettiin hyisessä syysilmassa.





Miirulla on kuvassa päällään Eskimoiden suunniitelema frakki. Suunnittelijat ovat kertoneet saaneensa inspiraation mustavalkoiseen frakkiin pingviineiltä. Myös valkoinen aluspaita (joka kuvassa näkyy kaulan alla), sekä lyhyet valkoiset nilkkasukat ovat kallisarvoisen Eskimo-merkin asusteita.





Wilma Wilhelmiinan yllä on tyttömäisen kaunis turkki Kissas-merkin suunnittelijoilta. He puolestaan ovat ottaneet mallia gepardeilta. Turkki on aitoa tekoturkista (okei, okei aitoa kissanturkkia...) Vaatekappale on tarkoitettu talviseen ja kylmään säähän. Lisäasuna Wilmalla on turkin alla (näkyy mahapuolella ja kaulassa) gepardi-kuvioinen potkupuku. Jalkoihin on silti tungettu valkoiset nilkkasukat ja kaulaan valkoinen kolmio-huivi. Nämäkin molemmat ovat Kissas:in suunnittelemia.

Tuomareilla on vain positiivista sanottavaa näistä huippukissa haussa -kokelaista.
He kommentoivat Miirun katseen olevan upean tyhjä ja hänen esittelevän taidokkaasti vaatekappaleita. Kuvauksissa kissan kommentoidaan olleen super oma-aloitteinen ja piiloutuvan hienosti lehtien taakse.

Wilma Wilhelmiinaa kehuttiin siitä, ettei tyttö aina muistanut esitellä vaatteitaan ja jos häntä ohjasi, tyttö suuttui kääntäen kiiltävän selkänsä kameralle. Ilmeet olivat monipuolisia ja muistikortille saatiin monta huippukissakasta kuvaa!

Ps. Laitettiin kuun alussa postiin Seinäjoen näyttelyilmot ja nyt POH-KIS:in sivuille on ilmestynyt tuomarijako. Nopeaa toimintaa! Wilmalla on lauantaina tuomarina Anne Paloluoma ja sunnuntaina Marta Ziemianska. Niinjuu, niille laiskoille, jotka eivät jaksaneet kutsulinkkiä avata, tiedoksi, että näyttelyiden ajankohta on siis 10.-11.11. eli jo parin viikon kuluttua Wilma joutuu puunattavaksi. :)

Tampereen kauneuskilpailut

Viikonloppuna lupailtu raportti jäi nyt vasta tälle tiistaille kiitos aina yhtä ihanan nettikatkoksen...
Nyt sitten vihdoin jonkin näköistä raporttia meidän kahden viikon takaisesta näytelmäretkestä Tampereelle. Käytiin tosiaan sunnuntaina pyörähtämässä Raholan liikuntakeskuksessa.

Aamu alkoi kovassa kiireessä ja myöhästymisen pelossa, mutta saaavuimme kuitenkin loppujenlopuksi ajoissa perille. Näyttely lähti takkuisasti käyntiin, kun vahvistuskirjeen kanssa tuli kaiken näköistä ongelmaa, jota selviteltiin sihteeristössä monen ihmisen kera. Kuitenkin kiitos PIROK:in mahtavan henkilökunnan (ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun huomaan kuinka hieno porukka toimikunnasta löytyy!) päästiin jatkamaan meidän näyttelypäivää normaaliin tapaan. Päivä poikkesi kuitenkin lähes heti verhojen asettelun jälkeen normaalista, kun tuomari ilmoitti arvostelevansa kotikissat poikkeuksellisesti ensimmäisinä.



Siinä sitten kiikutettiin Wilmaa pöydälle sunnuntaipäivän ensimmäisenä tunteina, joskus vähän 10 jälkeen. Tytön asenne tähän oli "onks pakko, mua ei kiinnostais nyt yhtään". Sen seurauksena Wilma käpertyi tuomarille keimailun sijaan mamman eteen kertoen ilmeillään ja eleillään, että nyt ei kiitos tälläistä touhua. Tällä asenteella sijoitus oli 4./4. Nooh, ei siinä. Kokemusta kokemusta.



Wilmasta ei saatu oikein kunnollista kuvaa mutta tähän loppuun vielä pari otosta muista kattuksista. Kovin paljo en näyttelyssä kuvaillut, mutta pitää katsoa, jos onnistuneita kuvia on sen verran, että sietäisi laittaa photobukettiin. Linkkiä albumiin sitten myöhemmin jos tulee nuo kuvat latailtua.







Ps. Arvosteluseteli ei ole nyt saatavillani, joten sen joudun jättämään johonkin toiseen postaukseen.

Ps2. Kauhistus tuota kirjoitusvirehiden määrää. :D Tulin korjailemaan niitä nyt vähän jälkikäteen..

Puoli kymmenen pikauutiset

Miirunpoppoon kuningaskunnassa on kaikki hyvin lukuunottamatta alkuviikkoista järkyttävää skandaalia, jonka prinsessa Wilma Wilhelmiina aiheutti. Tyttö meni ja pissasi palvelija-mamman oleskelutilassa sijaitsevaan säkkituoliin! Palvelija on tapahtumasta edelleen hyvin järkyttynyt. Prinsessa kuittaa kuitenkin aiheen kommentilla: "Säkkituoli muotoutui hyvin kuopaksi ja sen ruskea väri toi mieleeni aivan kesäisen mullan. Ajattelin, että se on täydellinen pissapaikka." Vastaavaa ei olla ennemmin tässä kuningaskunnassa nähty.

Toinen uutinen koskien kuningasperhettä on piakkoin tapahtuva madotus. Kuningas Miiru osoitti aiemmat epäilyt madotuksesta aiheellisiksi nähdessään tänään iltapäivällä keittiön pöydän päällä Drontal -rasioita. Uutinen on kauhistuttanut kissakuntaa ja he epäilevät tämän olevan kosto Wilma Wilhelmiinan aiheuttamasta häslingistä. Siitä, onko kyseessä oikeasti kosto, ei olla saatu varmuutta.

Näin uutisten loppuun vielä pari ilmoitus asiaa. Tämä poppoon päiväkirja jatkaa viikonloppuun asti hiljaiseloa. Lauantaina on kuitenkin luvassa tuloksia, kuvia ja reportaasi prinsessa Wilman kauneuskilpailuista. Viikon parhaat -sivulta puolestaan löytyy tällä kertaa vähän rennompaa materiaalia.

Sitten päivän kuvaan, joka osoittaa sen, että prinsessa Wilma Wilhelmiina ei osoita minkäänlaisia katumuksen eleitä tekojansa koskien:


EDIT. 1.10. Valitettavan nettikatkoksen vuoksi palaamme asiaan vasta huomenna! :(

Lemppari korkki

Mun, Wilman lempi leluksi on noussut nyt vahvasti semmonen meidän turkinhoitopullon korkki. Ennen lemppareita oli kaikki korkit ja pienet lääkemitat, jotka muistuttivat erehdyttävästi korkkia. Nyt en enää huoli muita kun tämän ainoan oikean, jossa on jo mun ominaistuoksu. Mamman mielestä pikemminkin haju ja se onkin yrittänyt huijata mua heittämällä mulle eri korkkia, joka näyttää samalta. Tämä kisu ei kuitenkaan mene lankaan!

Saan leikkiaikaa korkilla yleensä korkeintaan vain pari tuntia päivässä, koska mamman mielestä tulen muuten häiritsemään sen tärkeitä hommia puskemalla, kiehnäämällä ja maukumalla, kun haluan, että se heittää mulle kyseisen esineen. Paras osa korkkileikkiä onkin sen noutaminen takaisin mammalle. Mamma on hienosti oppinut sen käytännön, että hänen täytyy heittää se uudelleen, että saan juosta noutamaan korkin jälleen takaisin mammalle tai muulle henkilökunnalle. Tätä jatkuu yleensä niin kauan, että mamma kyllästyy. Toi korkki on kyllä muutenkin tosi kätevä leikkikalu, sillä kun vähän koskee siihen tassulla, niin se lähtee liikkeelle. Sen perään onkin kiva hyökkiä ja välillä meidän touhuista lähtee muiden mukaan liian kova meteli. Niiden mukaan meluraja ylittyy liikaakin, kun juoksen korkin perässä nimittäin usein ympäri taloa.

Lopuksi vauhdikas video mun tämänpäiväisestä noutoleikistä. Tässä on harvinaisen vaisua menoa, kun mamman ryökäle kuvasi eikä leikkifiilis tietenkään ikinä silloin ole kohdillaan, koska mamman keskittyminen ei ole kokonan heittämisessä vaan tietenkin osaksi kamerassa.



Onko teillä jotain leluja, joita innostutte noutamaan? :)

Mun vuoro!

Ollaan oltu tässä ainakin viikko ihan nettipimennossa, kun se löi sopimuksensa poikki. Aika tuntui ikuisuudelta ainakin näin nettiaddiktin näkökulmasta. Tänään aionkin siis urakoida blogien lueskelemisen kanssa ja foorumitkin pitäisi selailla läpi. Tämä blogspot näyttää uusineen muotoaan sillä aikaa, kun meidän netti on ollut poikki. Täytyy kai senkin tarkastelemiseen jättää hieman aikaa. Kestikin äsken hetki, että sain ymmärretyksi mistä pääsen kirjoittamaan. Meillä pidettiin eilen kampaus päivä. Löysin vihdoin kauan kadoksissa olleen kamman, joka on ostettu M&M:stä ikuisuus sitten. Väline on kyllä superhyvä pitkäkarvaisen Mirrin turkkiin, koska kapistuksen piikit pyörivät. Tai sitten vain oletan sen olevan hyvä, kun siinä on jotain erikoista. :D Yleensä tykkään turkinhoidossa käyttää harjaa, mutta pyörivien piikkien ansiosta kampa on saanut suosiota.

Meillä Wilma Wilhelmiina on oikea turkinhoitoaddikti eli luonteeltaa todellinen prinsessa. Jos kampailee tai harjailee, jotain poppoon muuta jäsentä, niin tyttö tulee heti puskemaan ja kiehnäämään yrittäen tunkea omaa päätään kammattavaksi. Ikäänkuin se yrittäisi eleillään sanoa, "nyt on MUN vuoro!" Kun sitten jossain vaiheessa ryhtyy taas kampailemaan Wilman turkkia niin joka kerta jossain vaiheessa tulee villiintymispuuska ja käy näin...

Suurimman osan ajasta tyttö kyllä kehrää kuuluvastu ja leipoo taassuillaan. Turkinhoito on Wilmalle kuin huumetta. Mirri puolestaan harjausvuoron tullessa istuu hiljaa kehräten paikallaan, Miuku aloittaa kehräämään hurjaan ääneen ja Miiru pysyttelee paikallaan usein päästämättä minkäänlaisia rohina-ääniä. Välillä kuitenkin nämä aikuisemmatkin ryhtyvät pieneen leikkiin tavoitellen kampaa tai harjaa tassullaan.

You're the coolest

Mamman vauva 4v!

Laskeskelin tuossa viikonloppuna vuosia ja kauhistuin, kun sain vastaukseksi 4! Nyt on taas pakko todeta, (vaikka kaikki tätä lausahdusta jo varmaan vihaan, kun se on kuultu mun suusta jo niin monta kertaa... kestäkää vielä ainakin tämä!) että kylläpä aika on kulunut nopeasti. Meidän tabby-vauvan on ihan oikeasti neljä! Alkaa kuulostaa jo kovin aikuiselta tuo ikä, mutta Wilma on kyllä mammalle aina vauva. Sen ääni on niin pentuinen ja käyttäytyminen samaa luokkaa. Ymmärrettäväähän tuo on, kun prinsessa on poppoon kuopus.

Nyt ajattelin, että tällä kertaa en ala lässyttämään mitään tarinoita Wilman vauva-ajoilta, koska ne nyt on kuultu jo melkein joka synttäri. Ennen kuva matskua kerron vielä sen, että vauvan syntymäpäivä on kulunut leikin, extrarapsujen ja minttunappien parissa. Iltapalaksi tarjoillaan vähän niinkuin kakkuna synttärisankarin lempiruokaa, joka on tietenkin katkaravut.

Tässä se nyt on, meidän uunituore neljävuotias vauva-vanhus Wilma Wilhelmiina:




Päivän leikkihetken helmiä:

Minttunappien tavoittelua:

Tunnelmat herkuttelun jälkeen:


Hyvää syntymäpäivää Wilma!

Cute girls

Naistenpäivä on mennyt meidän poppoon osalta oikein mukavasti. Aamulla Miiru nuoleskeli Wilman naaman puhtaaksi, päivällä loikoiltiin, ulkoiltiin ja leikittiin. Naistenpäivan kunniaksi syötiin silakoita iltapalaksi. Lisäksi saatiin nauttia muovihiiri- ja höyhenhuiskahetken lomassa minttunapeista ja Whiskasin temptation -nameista. Miirukin sai maistella herkkuja ja se on ihan sen ansiota, että me tytöt pidetään poppoota pystyssä. Ilman meitä Miirulla olisi jäänyt tämänpäiväiset extranamit popsimatta. Pisteet naisille!

Seuraavana vanhoista arkistoista löytyneitä kuvia neitokaisista. Hyvää naistenpäivää kaikille tyttökisuille ja niiden naispuolisille palvelijoille, sekä- saaliiksi joutuneille paisteille ja hiirille! :)

Äksöniä päivään

Meillä on ollut tänään toosi laiska päivä kaikilla. Jopa mammakin on nukkunut päikkärit Wilma kainalossa ja me muut ollaan laiskoteltu saunanlauteilla, kiipeilypuussa ja nojatuolissa.

Päikkäreiden jälkeen Wilma unenpöpperöissä.

Päikkäreiden ja liiallisen laiskottelun jälkeen mamma päätti, että lähdetään koko porukalla ulkoilemaan ja kaikki, Wilmaa lukuun ottamatta, pääsi vapaana juoksentelemaan mamman valvovien silmien alla. Ulkosalla Miiru aloitti hullaantumisen juoksentelemalla villisti ympäri pihaa...

...kiipeilemällä tähän huteraksi luokiteltuun "puuhun"

...tutkimalla outoa pahvilaatikkoa

...ja hyppäämällä sitten salamana alas aidalta jatkaen sen jälkeen juoksua pihamaalla.

Kaiken edellämainitun jälkeen aloitettiin vaanimisleikki:

Miiru vaanii pahaa-aavistamatonta Mirriä

Mirri ei näyttänyt kovin tykkäävän, siispä painia tästä ei syntynyt.

Seuraava uhri oli Wilma.

Vaanimisleikin jälkeen päätettiin olla piilosta, Miiru sai etsiä:

"Tshihihihi, täältä minua ei helposti löydetä!"

"Miuku, sinut on löydetty!"

"Ala jo tulla!"

"Hohhoi, alkaa pikkuhiljaa käydä tylsäksi."

Miuku ja Miiru tähystelevät Mirriä. (Vilukissa Wilma oli halunnut jo tässä vaiheessa sisälle lämpöiseen.)

Piilosilla olo alkoi käydä tylsäksi ja Mirri päätti kiiparoida puuhun, joka on luokiteltu lujaksi puuksi.

Miuku ja Mirri puolestaan aloittivat hipan:

Hipan jälkeen Miuku läksi sisälle ja Mirri ja Miiru jatkoivat takaa-ajoa keskiverto puuhun.

Miiru ei jaksanut jatkaa eteenpäin, vaan tyytiyi ihailemaan Mirrin kiipeily taitoja.

"Tule jo alas, lähdetään sisälle!"

Vielä tähän pitkän kuvasarjan päätteeksi pari posetus kuvaa.