Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Nyt sitten on vuoden 2010 viimeinen päivä! Meidän tämä vuosi vilahti oikein ihanasti. Hurjasti kivoja uusia kokemuksia. Paljon mukavia tuttavuuksia. Paljon hauskoja hetkiä myös vanhojen tuttavien ja ystävien kanssa. Ehkä hieman vähemmän luovia blogi hetkiä, mutta ensi vuonna niitä lisää.

Näyttelyiden kohdalta tämä vuosi oli antelias. Alkuvuosi näyttelyiden parissa aloitettiin tutusti ja turvallisesti maaliskuussa Poh-Kisin näyttelyllä ja vuosi huipentui myöskin Seinäjoelle Poh-Kisin näytelmiin lokakuussa. Siellä karvatusten hyvä menestys jäi ikimuistoisena mieleen. Kesällä tehtiin historiaa käymällä kolmessa näyttelyssä. Ensin Jämsässä, sitten Oulussa, joka oli meidän ensimmäinen yli 250km:n matkan päässä oleva näyttely. Myöskin yksi esittelynäyttely Tuurissa (jonka kuviat ja raportit on vielä julkaisematta...) tuli pitkästä aikaaa koettua. Kaikkiin näyttelyihin liittyy omat hauskat ja ihanat muistonsa. Myöskin matkoilla on tapahtunut kaikenlaisia kommelluksia viitaten Jämsän ja Oulun reissuihin.

Toivonttavasti ensi vuodesta tulee yhtä antoisa ja iloinen. Se tuo varmasti mukanaan paljon koettavaa ja uusia yllätyksiä. Koska kuluneen vuoden Oulun näyttely meni meidän osalta hienosti, olisi suunnitelmissa suunnata myös ensi kesänä jonnekin kauemmas. Toivotaan siis että ensi vuoden näyttelypäivistä tulisi vähintään yhtä värikkäitä ja ihania, kun ne ovat tähän asti olleet. Ken ties vielä värikkäämpiä ja ihanampia. "Vanhojen" kamujen blogeja aiotaan seurailla edelleen ensivuoden puolellakin ja uusia tuttujakin varmasti löytyy, niin blogimaailmasta, näyttelyistä, kuin muualtakin.

Nyt on aika toivottaa teille hyvät, kivat ja ihanat uudet vuodet sekä kiittää teitä kamuja, tuttuja ja blogin lukijoita kuluneesta mukavasta vuodesta 2010! Ilman teitä olisi jäänyt monet jutustelu tuokiot jutustelematta ja monet kokemukset ym. kokematta.

Oikein ihanaa ja antoisaa uutta vuotta 2011!



Ensivuonna (ken ties jo huomenna) palaillaan :)

Joulu kuvia

Nyt kun Tapanin päiväkin vilahti ohi ja pari muutakin päivää jo niin me saatiin latailtua näitä meidän joulun vietto kuvia. Yritettiin latailla niitä myös tuonne meidän kuva-albumiin photobuckettiin, mutta se ei jostain syystä suostunut lataamaan kuvia meidän talvi 2010-2011 - albumiin. No laitetaan osaa nyt sitten edes tänne näkyviin.




Wilmalle maistui joulu possun suikaleet




Wilmaa kiinnosti enemmän leikkiminen, kuin kameralle poseeraaminen





Meidän joulu sujui herkullisesti rapsutuksien kera. Miuku ja Mirrikin tekivät ihmeen kaupalla aatoksi joulurauhan. Ainakaan ei mitään tappeluita tai muuta rähinää huomattu. Kummempia joululahjoja ei aattona saatu, mutta vissiin joku iso lahja me saadaan vähän myöhemmin. Vissiinkin uuden vuoden jälkeen. Sitä odotellessa..

Wilma tuumailee lumesta

Tuossa aamulla mamma mun ilokseni saneli että: "ulkona on vaan -8 astetta pakkasta, haluutko Wilma lähteä ulos?" Mä olin tietty heti skarppina ja menin saman tien eteiseen, kun sen ovi avattiin.
No sitten kun mä astuin ulos ovesta mä juoksin äkkiä pari porrasta alas ja pysähdyin kuitenkin. En siksi, että flexin naru loppui, vaan siksi koska huomasin, että sitä inhottavaa kylmää valkoista tököttiä oli satanut lisää. Tuo oli vasta mun toinen ulkoilu kerta tänä talvena lukuun ottamatta niitä kertoja, kun mamma on vienyt mua sylissä terassille.
Päätin kuitenkin jatkaa urhoollisena matkaa meidän puutarhaan päin. Lunta oli kuitenkin niin paljon, että mun tassutuppos sinne viileään inhottavaan jäämassaan. Lisäksi mamma tepasteli takana ja sen askeleet narskui inhottavasti. Mä olin sitä mieltä, että oli parempi kääntyä takaisin ja hölköttelin siis vikkelästi kohti terassin portaita mamma perässä. Eihän tällainen prinsessa voi lumessa jäädyttää tassuja ilman minkäänlaisia tossuja!



Mä kököttelin hetken portailla ja mamma kysy multa pari kertaa ihmetellen et: "Joko sä haluut sisälle!?". Mä vaan kattelin muualle ja muistin yhtäkkiä että en ollu käynyt haistelemassa mun lempi pensasta. Se oli mun perinne joten ei sitä voinut jättää väliin! Mä uhrauduin ja lähdin taas tepastelemaan samaan suuntaan missä olin jo ennemmin käynyt.
Onnekseni huomasin että joku oli käynyt tekemässä mulle pienen polun pensaan luo. Itseasiassa niitä oli kaksi ihan vierekkäin. Mamma sanoi et joku oli käyny testamassa suksiaan, mut ihan sama polku oli kuin mulle tehty! Mä pääsin hengissä pensaan luo ja haistelin sitä tapani mukaan.



Naapurin koirat tuli tölläämään mua aidan taakse. Ne on niin tyhmiä! Ne vaan aina haukkuu sielä toisella puolella, eikä ne (onneksi) ikinä tajua että niistä aidan reijistä pääsis meidän puolelle. Mä ainakin mahdun ihan helposti. Oon pari kertaa koittanutkin, muttá mamma ei oikein tykännyt. Tai sitten ne koiruudet on vaan pääsyt hieman lihomaan eikä ne mahdu. Tai what ever.
Koirista viis. Naureskelin sitte yksikseni niille ja sit alko tulla kylmä. Mä tärisin hetken paikallani ja lähdin siitä sitten hiihtämään.. eiku siis kävelemään latuja... eiku polkua pitkin takaisin terassille.



Istuskelin terassin portailla ja katselin kanapaistia. Mamma väitti et se on fasaani, mut ihan samalta ne näyttää. En kuitenkaan viitsinyt lähteä pyydystelemään sitä, koska se olisi kuitenkin ollut liian jäässä ja maistunut pahalle.
Sitte tuli kauhea tuulen puuska ja valkosta lunta lensi päin mun naamaa. Mä en tykännyt siitä yhtään ja hyppelin matalana portaat ylös oven luo. Mamma avasi sen ja mä rynnistin sisään. Muu poppoo ihmetteli ja vissiin mammakin, että olipas se pikainen ulkoilu visiitti. Yleensä mä muka pyörin valjastelemassa tosi kauan ja mamma joutuu raahata mut väkisin sisään. Ulkona oli ollut niin inhottava ilma vaikka ei pakkasta niin paljoa ollutkaan, että käperryin palloksi meidän uudelle pehmeälle makuualustalle lämmittelemään.

Hyvää Joulua!

Mä toivotan nyt koko poppoon ja mamman puolesta oikein ihanaa ja herkullista joulua kaikille!

Kaksi yötä jouluun on!

Hurjaa kuinka aika kuluu näin nopeasti, että joulu on jo ihan parin päivän päässä. Huomenna meille tuodaan kuusi sisälle. Sitten päästään haistelemaan vihreitä oksia ja valitsemaan parhaat koristeet pahvilaatikosta. Ja mikä parasta, päästään kuusen koristelun jälkeen tietysti leikkimään tyhjien pahvilaatikoiden parissa!

Kiva taas päästä katselemaan oikeaa puuta, kun tuolla pihalla on niin kylmä ettei sielä ole paljoa tullut käytyä. Mitä nyt mamma on päästänyt meitä vanhempia kisuja pihalle, kun se tietää, että me tullan aina ihan jääkalikkoina takaisin parin minuutin päästä. Wilmaa mamma ei uskalla päästää ulos ei edes valjaissa, vaikka tabbykissa aina naukuu ovella ja raapii sitä. On mamma pari kertaa vienyt Wilmaa sylissä ulos, mutta prinsessa alkoi heti tärisemään eikä ainakaan ilman villapaitaa tarjennut siellä olla. Ei edes mamman sylissä, vaikka Wilma ulos niin kovasti halusikin. Silti Prinsessa vain on niin hölmö että naukuu välillä ulko-ovella.

Mamma kävi tänään ostoksilla (se on kyllä rampannut kaupoissa viimeisten kahden viikon aijan) ja me vaistotaan että se on ostanut meillekin jotain. Kyllä se ainakin kehui kovasti että me kissat saadaan myös jotain herkku ruokaa joulun kunniaksi. Meillä on kuitenkin sellainen tunne, että me saadaan jotain muutakin kun jouluruokaa. Sen näkee sitten jouluaattona kahden yön päästä.

Meidän bloggailut on tuon mamman vuoksi tänä vuonna jäänyt vähän vähäiseksi ja kamujen blogejakaan ei olla paljoa ehditty seurailla. Mamma kuitenkin lupaa että siihen tulee muutos ja nyt se on luvannut tehdä uudenvuoden lupauksen, että se antaa enemmän aikaa meidän blogi jutuille. Ei me kyllä oikein ymmärretä mitä se uudenvuoden lupaus meinaa mutta vissiin siinä luvataan jotain keerran siinä se lupaus-sana on.

Laitetaan tähän loppuun Mirri vähän värittämään tätä tekstiä.

Itsenäisyyspäivän agilityilyä

Meidän itsenäisyyspäivää on vietetty touhukkain tunnelmina ainakin kissojen osalta. Mirrin viimetalven agilitykuvia ei saatu koneelle, kun muistikortti vioittui niimpä otin Mirrin tämänpäiväisistä agilityilyistä jonkinlaisia otoksia. Karvatukset ovat olleet yllättävän aktiivisia leikkiessä ja juostessa rallia ympäri taloa. Muutama painimatsikin on otettu.



Itsenäisyyspäivän kunniaksi kisut ovat saaneet maistella minttunappeja ja seitiä. Illalla on vielä luvassa jauhelihainen ateria.


"Mennäkkö ali vaiko eikö mennä?" Alitus tuottaa Mirrille välillä vaikeuksia ja joskus Pörrökarva päättääkin hypätä alitusesteenkin yli. Kuka nyt haluaisi että lunta tulee turkkiin!



Oikein hyvää itsenäisyyspäivän jatkoa! :)

Syysmalli Wilma

Vielä ehtii laittaa näkyviin syyskuvia, kun kuukaudetvaihtuvat vasta reilun parin viikon päästä talvikuiksi. Tässä siis kuvia alku kuusta kun ei lumi vielä ollut peittänyt maata. Ja mallina toimii Wilma Wilhelmiina. ;)











Siinä oli osaa kuviasta, muutama lisää löytyy kisujen syysalbumista.

Miirun parhaat vaanimispaikat

TOP 4

4. Pensas


3. Puun takana


2. Nurmikossa


And the best number 1 vihreä kasvillisuus

TOP 4

Huikea näyttelyviikonloppuu S-joella

LAUANTAI 2.10.
Meidän viikontakainen näytteoyviikonlopu seinäjoella kului hurjan nopeasti ja epätavallísesti. Ensin eläinlääkärin tarkastuksesta selviämisen jälkeen kävelimme tavalliseen tapaan kissoinemme ylös,mutta siellä selvisikin että kotikissat ovat alhaalla (ovat yleensä aikaisemmin olleet ylhäällä) ja eikun taas rappusia alaspäin. Näyttelyluetteloa selaillessani huomasin, että Miirulla ei ollut ainuttakaan kilpakumppania HCS urosten luokassa. Wilmalla oli onneksi enemmän, mutta lopulta HCS naaraita oli mamman pikkuisen lisäksi vain kaksi. Sunnuntain osalta näytti samalta. Selaillessani luetteloa vielä eteenpäin huomasin ettei näyttelyssä ollut paljon ollenkaan tuttuja näytteelleasettajia.
Päivä sujui silti joutuisasti ja kohta kiikutinkin Miirun Krisiitiina Rautiolle tuomaroitavaksi. Herra oli hieman hermostunut, mutta käyttäytyi kuitenkin. Ainoana HCS uroksena mammanpoika pääsi paneeliin ja sai hyvät arvostelut tarroilla varustettuna. Wilman vuoro oli melkein heti perään ja sain ihmetellä pikkuisen käyttäytymistä. Wilma nimittäin olisi halunnut pois pöydältä eikä ollenkaan viihtynyt. Kehujakin tuli ja Prinsessa oli kolmas. Kun siten vein Wilman häkkiin, se meni heti vessapaikkaan ja alkoi kuopia hiekkaa. Siinä oli siis syy hermostuneisuuteen.
Päivän vielä edetessä selvisi pannelijärjestys ja iloseksi yllätykseksi kotikissojen paneeli pidettiin ensimmäisenä. Miirua vastassa oli nätti täysin musta HCS naaras. Paneelissa Miiru käyttäytyi suht rauhallisesti ja jännityksen tiivistyessä viikonlopun ensimmäinen yllätys koitti. Miiru sai tuomareilta 2/3 ääniä ja oli BIS, näyttelyn paras kotikissa! Mamma oli mustavalkoisesta todella ylpeä ja antoi tietenkin heti nameja! =)

SUNNUNTAI 3.10.
Sunnuntai aamuna raahauduttiin jälleen Seinäjoen raviradalle. Heitin kissat häkkeihin ja päätin heti aamusta shoppailla. Käteen tarttui jonkin verran märkäruokaa ja ostin myös uuden lelun pikkuisille, sekä ihanan pehmoisen pinkin pedin, joka on ollut jo kovassa käytössä.
Aika kului taas sukkelaa ja Miirun vuoro tuli käväistä, jo ennestään tutun tuomarin, Arja Martikaisen pöydällä yläkerrassa. Tuolloin poika oli paljon rauhallisempi ja käyttäytyi siivosti saaden mainiot arvostelut. Ilman kilpailua Miiru pääsi jälleen paneeliin.
Wilman vuoro koitti ja sitäkin tuomaroi Martikainen. HCS naaraita oli jälleen kolme. Peinsessakin otti pöydällä ylättävän rennosti Kehuja tuli paljon turkin kunnosta ja kuvioinnista, sekä luonteesta. Kolmesta lyhytkarvanaaraasta valittiin paras ja sain yllättyä iloisesti tuomarin valinnasta. Hän tiputti kaksi kissa Wilma Wilhelmiinan ympäriltä ja julisti Wilman nominoiduksi! Eikä siinä vielä kaikki vaan Prinsessa verrattiin myös näyttelyn ainoaan pitkäkarvaan ja näistä rakas mamman pikku Wilma pääsi paneeliin!! Paneelista tulikin sitten todella jänniittävä kun omat kissat kisasivat vastakkain. ;)

Paneelijärjestys oli sama kuin edellisenä päivänä ja kotikissojen BIS valittiin ensin. Kolme tuomaria kävivät kukin vuoronperään tarkastelemassa rauhallisesti käyttäytyviä kissoja. Tuomareiden tehtyä päätökset nousi kaikkien tuomareiden laput ylös ja samassa selvisi ettö Wilma oli yksimielisesti BIS = Best In Show! Mamma oli hurjan ylpeä kaksikostaan ja tietenkin on vieläkin!

Näyttelyviikonlopun saldo oli siis huikea..

W: KK3, NOM & BIS
M: 2xNOM & BIS

Kuvat ovat nyt toisella koneella, että laitan niitä sitten myöhemmin ja siinä samalla sitten molempien kissojen ja molempien päivien arvostelut näkyviin.

Huomenna näytelmiin!!

Meidän bloggaustauko nyt vähän venähti ja ehti kuukausi vierähtää ilman blogin parissa hääräystä, mutta ollaan nyt sitten takaisin! Syksykin on jo saapunut ja puiden lehdet vaihtaneet väriä. Miirun synttäripäivä meni rennosti ja kultapoika puuhaili innoissaan aktivointileikkien kanssa ja välillä herkkuja syöden.

Säikähdin tuossa edellisen kuun alkupuolella että Wilman rokotukset on menneet vanhaksi. Aloin jo laskea päiviä, että pääseekö prinsessa näyttelyyn jos rokottaa silloin. Onneksi näyttelyyn oli vielä reilu kuukausi ja nyt sitten viikonloppuna suunnataan kahden kissan voimin kohti Seinäjokea. Näytelmiin lähtee siis wilma ja Miiru ja toivotavasti nähdään paljon tuttuja taas pitkästä aikaa! :)

Vahvistuksien kanssakin kävi niin että ehdin nekin jo välissä hukkamaan ja tänään taas järkytyin kun niitä ei meinannut löytyä mistään. Onneksi pienen penkomisen jälkeen ne lojuvat nyt tuossa vieressä odotamassa, että sujautan ne lukkuun.

Lauantain tuomarista ilahduin toden teolla, kun lukaisin vahvistuskirjeestä Kristiina Raution nimen! Tätä tuomaria olen toivonut jo kauan ja vihdoin toiveeni toteutui! Molemmilla siis lauantaina Rautio. Sunnuntaina mukava vanha tuttu Arja Martikainen tuomaroi molempia HCS kissoja (sekä uroksia että naaraita). Miirulla Arja on ollut muistaakseni kaksi kertaa ja Wilmalla kerran.

Mitään kuvia en nyt valitettavasti pysty laittaa kun kirjoittelen tällä meidän upouudella koneella ja täänne en ole mitään ehtinyt vielä lataamaan. Kuulumisiakaan ei sitten sen enempää sillä laukku on edelleen pakkaamatta. Tutuille, jotka S-joelle on tulossa, sellaisia terveisiä että huomenna/ylihuomenna nähdään!

Onnea Miiru 5 vuotta!

Meidän pieni poika täyttää tänään jo viisi vuotta! Vastahan odottelin että pikku pingviinin silmät aukeavat ja että herra oppii syömään! Kyllä aika vaan kuluu nopeasti.

Aamupäivän poika sai ottaa iisisti, että illasta sitten jaksaa juhlia. ;) Ulkoilulla on käyty ja jonkinlainen pieni lihaisa kakku pitäisi Miirulle väsätä. Lahjaksi poika saa paljon rapsuja, nameja ja herkku ruokia. Ulkoilua ja aktivointileikkejäkin on luvassa.


Mamman 5-vuotias ihana rakas kultapoika Miiru! <3

Täällä jälleen!

Ajateltiin tulla ilmoittautumaan teille, että kyllä me tätä blogia vielä päivitellään, vaikka onkin ollut pieni tauko. On vain ollut kaikenmoista hässääkkää.

Elokuu alkoi taas ja ei voi kuin ihmetellä kuinka ihmeessä kesä vierähti niin nopeasti. Kissat on pääasiassa nauttineet lämpimistä säistä sisällä. Vaikka on välillä pitänyt hellesäällä päästä ulos, niin ei siellä kuitenkaan kovin kauaa jaksettu olla. Pikku-Wilma parka on tärissyt hirmuisen ukkosen vuoksi, kun ei tässä meidän pällä Wilman aikana oikein ole ennen ollut ukkosta. Tänä kesänä jopa kaksi kertaa.Tällähetkellä koko poppoo nautiskelee ulkoilmasta, kun säät on sentään hieman viilenneet.


Miuku ja Wilma ulkona löhöilemässä

Hieman on tulevia näyttelyitäkin mietiskelty ja huomisen aikana selviää ollaanko lähdössä Tampereen näytelmiin. Seinäjoki lokakuussa on suht varma ja siitä eteenpäin on aivan auki. Varmaankin pidetään loppuvuosi näytelmistä taukoa ja näkyillään sitten taas alkuvuodesta. Vaikka eihän sitä koskaan tiedä, voihan nuo suunnitelmat vielä muuttua.

Nyt taidan tästä mennä hakemaan karvakasoja sisällepäin, kun ovat tuola ulkona jo jonkun aikaa lojuneet. Kivaa elokuun alkua kaikille! :)

Oulun näytelmät

Vihdoin ehdin tulla kirjoittamaan raportin Oulusta. Kyllä aika vaan kuluu nopsaan kun tuostakin näytelystä on jo kaksi viikkoa!

Nonii eili auto tosiaan startatiin aikaisin aamulla. 311 km:n näyttelymatka sujui hienosta, mitä Wilma nyt vähän ilmoitteli olemassaolostaan alkumatkalla. Ilman kakkoja ja pisuja päästiin pitkän ajamisen jälkeen perille ja rinsessa sijoitettiin viileään (ja pimeään) nurkkaan näyttelypaikan alakertaan. Onneksi saatiin tutuilta vinkkiä, että alhaalla olisi viileämpää ja ylhäällä tulisi olemaan pakahduttavan kuuma. Sijoittuminen olikin siis sillä selvä.



Päivä sujui yllättävän nopeasti eikä ehditty edes paljon tuttujen kanssa jutustelemaan. Ennen arvostelua ehdin kyllä kauhistelemaan Wilman karvanlähtöä! Paita oli tyystin peittynyt tabby-kissan karvoihin, kun Wilmaa piti sylissä... ei hyvä.

Kisa paneelipaikasta käytiin kolmen kauniin HCS naaraan kesken ja Sirpa Lindelöf sai päättä voittajan. Wilma oli hermostunut ennen arvostelua ja pöydälläkin pari ensimmäistä minuuttia meni kauhistellessa. Onneksi pienen alkujäykkyyden jälkeen pikkuinen rentoutui ja alkoi puskea ja kiehnätä tuomaria. Kehuja tuli paljon karvanlähdöstä huolimatta. Paneeliin pääsi Susanna, Wilma oli hyvän käyttäytymisen onsiosta toinen ja Kristiina kolmas.



Arvostelusetelissä luki...

Tyyppi: Nice harmony in blody.
Pää: Ex look, soft jotain.., Ex jotain..
Silmät: Ex colour & shape.
Korvat: Alert setting, ex shape.
Turkki: Ex colour, ex pattern, nice density(?)
Häntä: Excellent.
Kunto: Excellent.
Yleisvaikutelma: Sweet, nice size.
Arvostelutulos: 2.

Loppupäivä Wilmalla meni häkissä loikoillessa.



Loppumatka sujui ilman tabby-kisun miu-ääniä vaikka kierrettiinkin hieman pitemmän kautta.


Takapenkiltä kuului vain kova kuorsaus. ;)

Huomenna Ouluun!

Kyllä mamma on nyt ylpeä Wilma-neidistä, joka antoi leikata kynnet miutta mautta ja vielä pysyi kokajan paikallaan ja operaatio oli nopeasti ohi. Pestäkin antoi oikein kiltisti. Taitaa rinsessalla olla niin tuoressa muistissa tuo Jämsään puunaus ettei neiti turhaa viitsinyt huutaa ja tehdä pesua hankalaksi rimpuilemalla.


"Oliko pakko taas pestä, nyt on kauhea kuivaamis operaatio edessä!"

Päätettiin nyt siis sitten lähteä Ouluun vaikka taitaa kesän lämpimin päivä mennä sisällä näyttelyssä. No eipä siinä mitään, mikäs siellä näyttelyssä tuttujen kanssa jutellessa ja kauniita kissoja silitellessä ja katsellessa.

Herätys on siis aamulla kello kolme ja sitten lähdetään ajelemaan kohti Oulua. Hieman jännittää kuinka Wilma jaksaa matkustaa 4-5 tuntia boksissa per suunta mutta eiköhän se hyvin mene, toivotaan ainakin. Ouluun tuleville, huomenna nähdään! :)

Ai niin Wilmaa tuomarioi Sirpa Linedelöf. Aivan uusi tuttavuus jälleen.

Vihdoin raporttia Jämsästä...

Oikein taas hävettää kun Jämsän näyttelystä on pian kuukausi ja vasta nyt ehdin tulla laittamaan raporttia. Kyllä aika vaan menee nopeasti...

Noh niin näyttelypäivä siis kului saman vanhan kaava mukaan (toistan nyt vielä vaíkka kaikki jo varmaan osaavatkin sen vaikka unissaan...) tuttavien kanssa jutellen, kuvaillen ja fiilistellen, sekä ostoksia tehden. Tietysti Wilmakin käväisi pöydällä.

Tuomari Lone Lund sai arvostella kahta kaunista HCS naarasta, Wilma Wilhelmiinaa ja Susannaa. Wilma oli harvinaisen hermostunut, mutta kuitenkin pysyi suht rauhallisena.



Tällaista mieltä Lund oli Wilmasta

Tyyppi: Lovely, Well balanced lady. Medium ...+ body
Pää: Sweet expression a little out of balance with the body ... should be stronger.
Silmät: Medium in size lemon shape (?) clear colour.
Korvat: Small, open, well plated
Turkki: Fine.
Häntä: Good length & shape
Kunto: Ex.
Yleisvaikutelma: Sweet alert.

Arvostelutulos 2.

Siinähän se jo tulikin, että toiseksi meidän rinsessa tuli. Mamma on kuitenkin ihan tyytyväinen arvosteluun ja ei ykkös sijaa oltaisi saatukaan tuollaisella hermostuneisuudella.


Häkissä oltiin sitten näin rentona..

Kaikin puolin tosi mukava reissu. Ei se oranssihtava valokaan haitannut vaikkakin kuvista tuli hieman oransseja, mutta mitäpä tuosta.

Ylihuomenna sitten olisi tarkoitus lähteä Ouluun. Se ei kuitenkaan aivan 100 prosenttisen varmaa ole, kun on luvattu aivan hellesäitä, mutta huomenna sitten raporttia siitä. ;)

Ps. Näyttely albumista löytyy vielä pari kuvaa lisää!

Hauskaa juhannusta!

Ei nyt olla ehditty laittaa minkäänlaista raporttia Jämsän näyttelystä tai Miljoonakissasta, mutta laitetaan niitä sitten ensiviikolla.

Heti alkuun Heikin ottama kuva Wilmasta Jämsässä


(c) Heikki Siltala

Täällä on kuluneet päivät aika tavallisesti. Ainut on, että mammaa on ihmetytetty sillä, että Miuku ja Mirri istuivat eilen samalla tuolilla ja lisäksi Miuku vielä putsasi Mirrin korvaa! Välit ovat kuitenkin jälleen yhtä tulehtuneet, kun Miuku kyttää Mirriä kuin hiirtä, jos karvaprinsessa on lähellä.

Mamma lähtee viettämään juhannustaan pariksi yöksi mökille ja me kisut saadaan tälläkertaa jäädä kotiin. Meitä kyllä käydään aina välillä katsomassa ettei ehditä tuhota koko taloa. Hyvää Jussia kaikille ja toivottavasti sää suosii! :)

Tyttöjen kesäkuvia

Tässä oli pari päivä ihan aurinkoista ja nyt saatte ihasteltaviksenne suht tuoreita kesäkuvia likoista.

Näin poppoo löhöili nurmikolla...







Mamman höpsö jahtasi ötököitä...



Miku ja Wilma ottivat aurinkoa...





Mirri haisteli kesäisiä tuoksuja...



Miuku leikki Wilman hihnalla...



Ja Wilma seikkaili korkeuksissa...



Sunnuntaina sitten täytyisi raahautua Jämsään Wilman kera. :) Tyttöä siis arvostelee Lone Lund.

Ja kesäkuu alkoi!

Voi kamala kun on taas vierähtänyt aikaa viime kirjoittelusta. Joo, taas tällainen aloitus, mutta ei voi mitään, kun aina vierähtää jokunen tovi ennenkuin ehtii kirjoittlemaan. Varmaan siihen vaikutti tuon hellejakson jälkeinen sadekausi (huomaa kuinka se masensi ;)). Vaikka senhän kuuluisi olla niin, että kun ulkona sataa ehtii, päivittää blogia ja kun aurinko paistaa niin tehdään sitten jotain muuta. Täällä se näyttää menevän juuri toisin päin. Noo eiköhän se taas tästä kun kesä alkaa. ;)

Jämsän näyttely lähestyy kovaa vauhtia. Ehdin jo säikähtää, että Wilman rokotukset eivät ole enää voimassa, mutta onneksi muistikuva oli vanha. Kaksi vuotta sitten Wilma rokotettiin kesäkuussa, ja nyt rokotus on voimassa elokuuhun saakka. Prinsessan karvanlähtö on aikamoinen. Olen nyt yrittänyt antaa sille jotain vitamiinilisiä ja kalaöljyä, että saadaan turkista näyttelykelpoinen.

Oulun näyttelyyn ilmoitin pelkän Wilman ja sunnuntaille. Lauantaina olisi kyllä ollut eläinlääkärintarkastus ihanan pitkään (11 saakka!). Rinsessan tukijoukkojen työt kuitenkin estää lauantaille tulemisen.

Niin juu... bongattiin meille sopiva esittelynäyttelykin kesäksi ja mennään nyt sitten Miljoona Kissaan Tuuriin, mikäli ei ole muuta menoa silloin.

Nyt kun tuo aurinko paistaa niin houkuttelevasti ja Wilma huutaa ulkoilulle lähtemistä oven vieressä ei-niin-huokuttelevasti pitää tästä varmaan lähteä hiljentämään kissa ja mennä nauttimaan auringosta.

Ruohoa, varjoa, perhosia ja ampiaisia

Huh huh kun on ollut mota kuumaa helle päivää. Niistä ollaan Miirun kanssa otettu kaikki irti ulkoilemalla paljon, vaikkakin suurin osan ulkoilu ajasta ollaan vietetty varjossa. Tuo vanhempi väki (Mirri&Miuku) ei niinkään ole välittänyt kuumasta ja niiden ulkoilut on jääneet vähemmälle.



Mut ei me siellä varjossa aina vaan loikoilla vaan kyllä me välillä aian otetaan painimatsiakin, että pysytään hyvässä kunnossa.



Tuosta kuvasta huomaakin hyvin kuinka ruoho jo vihertää kovasti. Oli jo aikakin, kun se ruskea talven jälkeinen ruoho maistui yhtä pahalta kun homehtunut hiiri, yök! Nyt kelpaa popsia heinää suihin, kun maistuu paremmalta. :)

Kyllä mä sielä pihalla paljon muutakin oon tehny kun ottanu painimatsia, loikoillu ja synöny ruohoa. Oon nimittäin juossu perhosten perässä ja yrittänyt ystävystyä niiden kanssa, mutta empä ole oikein onnistunut. Oon myös vaihtanut välillä ötökkälajia ja tehnyt tuttavuutta raitaisiin pörrääviin kavereihin, mutta nekin on vaan enemmän vieraileet kukkien luona. Mutta ei pidä luovuttaa!