Rauhalliset joulukuulumiset ja muuta pulinaa

(Kirjoittajat: Poppoon katit)
Meidän joulu kului toosi kivoissa ja rauhallissa tunnelmissa. Saatiin paaljon hyvää ruokaa ja herkkuja. Niin, tietysti rapsuja unotamatta. Eikö nuo oo melkein parasta mitä kissa voi lahjaksi saada? Saatiin me pari oikein konkreettista lahjapakettiakin. Niistä kuoriutui tietenkin ruokaa. Toisesta paketista tuli viisi Natures Menu märkäruoka pussukkaa, jotka mamma oli saanut lahjaksi osallistumisesta suureen kissakyselyyn ja siitä toisesta saatiin sitten saman ruokamerkin nameja.


Viisi vapaavalintaista märkäruokapussia.


Uudet joululahjanamit, jotka uppos tottakai meille kaikille!

Sitten vuorossa pari kuvaa perinteisistä joululeikesitä:






Mitäs te saitte lahjaksi? :)

(Mamma)
Sitten niihin pikaisiin aikaisempiin kuulumisiin. Elikkä 10.-11.11. oltiin seinäjoen raviradalla näytelmissä ja sieltä Wilma sai huikeat pisteet vuoden kissakilpailua varten. Tyttö nimittäin oli lauantaina NOM (paras lyhytkarvanaaras) ja sunnuntaina NOM ja BIS (Näyttelyn paras kotikissa). Kotikissojen edustus oli aika niukka.





Lauantaina Anne Paloluoma kruunasi Wilman NOM:iksi vaikka tyttö olikin kauttaaltaan järkyttynyt pöydällä istuskelevasta muukalaisesta. Nimittäin kissapatsaasta. Sitä piti pari kertaa läpsäistä ja varmuuden vuoksi vielä näyttää sihinällä ja murinalla, kuka sillä pöydällä määräsi. Onneksi turkin laatu pelasti tilanteen ja tällä oljenkorrella tyttö pääsi paneeliin. Siellä vastuksena oli hurjan komea tabbypoika, joka olikin meidän häkkinaapuri.






Siinä meidän häkkinaapurikomistus ja Wilma yhteiskuvassa. :)

Sunnuntaina puolestaan ei enää kissapatsaat kiusanneet Marta Ziemianskan pöydällä, koska niitä ei ollut... Vastustajia oli tälläkertaa vain yksi ja jälleen kissan kunto ratkaisi tilanteen. Wilma oli jälleen paneelissa ja mamma aivan pyörryksissä.

Kummempia ei ole tainnut tällä tantereella tapahtuakaan. Paitsi perinteinen ensimmäinen talviulkoilu, jolloin karvatit kulkee vain aurattuja alueita pitkin ja ottaa pari askelta lumikinokseen, jonka jälkeen peruuttaa takaisin. Lumi on ihnhottavan kylmää ja märkää.

Huomenna palaillaan uuden vuoden toivotteluiden kera!

Tampereen kauneuskilpailut

Viikonloppuna lupailtu raportti jäi nyt vasta tälle tiistaille kiitos aina yhtä ihanan nettikatkoksen...
Nyt sitten vihdoin jonkin näköistä raporttia meidän kahden viikon takaisesta näytelmäretkestä Tampereelle. Käytiin tosiaan sunnuntaina pyörähtämässä Raholan liikuntakeskuksessa.

Aamu alkoi kovassa kiireessä ja myöhästymisen pelossa, mutta saaavuimme kuitenkin loppujenlopuksi ajoissa perille. Näyttely lähti takkuisasti käyntiin, kun vahvistuskirjeen kanssa tuli kaiken näköistä ongelmaa, jota selviteltiin sihteeristössä monen ihmisen kera. Kuitenkin kiitos PIROK:in mahtavan henkilökunnan (ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun huomaan kuinka hieno porukka toimikunnasta löytyy!) päästiin jatkamaan meidän näyttelypäivää normaaliin tapaan. Päivä poikkesi kuitenkin lähes heti verhojen asettelun jälkeen normaalista, kun tuomari ilmoitti arvostelevansa kotikissat poikkeuksellisesti ensimmäisinä.



Siinä sitten kiikutettiin Wilmaa pöydälle sunnuntaipäivän ensimmäisenä tunteina, joskus vähän 10 jälkeen. Tytön asenne tähän oli "onks pakko, mua ei kiinnostais nyt yhtään". Sen seurauksena Wilma käpertyi tuomarille keimailun sijaan mamman eteen kertoen ilmeillään ja eleillään, että nyt ei kiitos tälläistä touhua. Tällä asenteella sijoitus oli 4./4. Nooh, ei siinä. Kokemusta kokemusta.



Wilmasta ei saatu oikein kunnollista kuvaa mutta tähän loppuun vielä pari otosta muista kattuksista. Kovin paljo en näyttelyssä kuvaillut, mutta pitää katsoa, jos onnistuneita kuvia on sen verran, että sietäisi laittaa photobukettiin. Linkkiä albumiin sitten myöhemmin jos tulee nuo kuvat latailtua.







Ps. Arvosteluseteli ei ole nyt saatavillani, joten sen joudun jättämään johonkin toiseen postaukseen.

Ps2. Kauhistus tuota kirjoitusvirehiden määrää. :D Tulin korjailemaan niitä nyt vähän jälkikäteen..

Ja taas näytelmä höpinöitä

Pääsimpä vihdoin minä (Wilma wilhelmiina) itse tänne horisemaan jotain viimeisimmistä näytelmistä (Tampere 19.5.), kun nyt on mammalta tullut niin monta postausta. Kuka sen tylsästä näkökulmasta kirjoiteltuja pulinoita jaksaisi lukea. Nyt asiaan siis! Perjantaiset pesut meni hyvin vaikka vähän yritinkin huudella prinssiä apuun, kun kaameaa, märkää vettä virtasi turkkiani pitkin. Olin niskasta hännänpäähän aivan uitettu kissa. Siitä huolimatta, että vesipisaroiden ja shampoon hyökkäys kesti vähemän aikaa kuin yleensä, homma oli syvältä. Onneksi sain palvelijalta kuitenkin jauhelihaa ja märkäruokaa palkaksi, kun en pahemmin rimpuillut. Mun perjaate on, että olen kunnolla, kun kerta on ruokapalkka.



Lauantaina sitten mut tungettiin kesken unien koppaan ja voitteko kuvitella, että jälleen kerran kysymättä mun mielipidettä asiasta! No eipä se sitten kauheesti haitannut, kun sain jatkaa nukkumista autossa. Pari kertaa kyllä alkoi pitkästyttämään nääntävän tylsä matka ja kysäisin sviittini uumenista palvelusväeltä, että kuinka monta kilometriä on vielä jäljellä. Lisäksi viihdytin itseäni muutamaan kertaan vähän lauleskelemalla.



Eläinlääkärintarkastus vähän jännitti, kun ei sitä ikinä teidä kuinka kovakourainen lekuri siellä on vastassa. Menee pian turkki ihan piloille ja sileään ihooni tulee mustelmia, jos liian kovakouraisesti käsitellään! Ihan mukava naislekuri oli pöydän toisella puolen eikä hetken päästä enää jännittänyt yhtään, kun tiesi, että ammattitaitoa löytyy.



Mun häkki sisustettiin jälleen kerran tummanvioletiksi. Tuossa jo niin kuluneesti sisustetussa häkissä päivä meni lähinnä kuorsatessa ja keimaillessa ihastelijoille. Välillä mut kiikuttettiin tuomarinpöydälle. En oikeen vieläkään täysin ymmärrä sen ideaa, mutta siinähän se meni. Tosin en oikeen perustanu siitä miestuomarista. Naisihmisten hurmaaminen on enemmän mun juttu. Siksipä päätin vähän protestoida mammalle sitä, että jouduin miesihmisen käsittelyyn ja olin vaan painautuneena mamman mahaa vasten melkein koko arvostelun ajan. Silti se miekkonen (Irek Pruchniak) kruunas mun kakkoseksi. Tyytyväisiä oltiin siihen koko porukka. :) Alta löytyy arvosteluseteli jälleen kerran kuva muodossa.

Kaksi näyttelyä kokeneempana

Viimeviikonlopun jälkeen olin niin uupunut kaikesta siitä kävelystä ja juttelemisesta, että en kyennyt enää tulla raportoimaan näytelmistä. Viikolla puolestaan oli stressiä ja kiirettä kylläkseen ja samassa vierähti jo melkein toinenkin viikko. Vaasan näyttelyviikonlopun sijoituksiksi muodostuivat HCS 2 ja HCS 2. Sekä Arja Martikainen, että Lene Glem olivat sitä mieltä että voittaneella oli turkki vähän paremmassa kunnossa. Arvostelussa Wilma yllätti allekirjoittaneen erittäin rennolla asenteella. Neiti laittoi heti ensimmäisenä pöydälle maata, leikki ja nautti rapsutuksista. Lauantain osalta kaikki meni hienosti, mutta sunnuntaina Wilma sai pienen, ennenkuulumattoman, hermokohtauksen, kun olin kiikuttamassa sitä takaisin häkkiin. Oliko aiheuttaja sitten jokin yllättävä ääni tai vain väsymys ja stressi, kun pitkästa aikaa piti keikistellä kahtena peräkanaisena päivänä tuomarille. Se taitaa jäädä arvoitukseksi. Pelästyneeltä prinsessa näytti vielä häkissäkin, mutta rentoutui siitä aika nopeasti.

Seuraavana vuorossa arvosteluseteleiden sisältö. Ensin 5.5. eli lauantain Arja Martikaisen raapsutama arvostelu.

Tyyppi: Ex mittasuhteet, ex kunto

Pää: Vahvat viiksityynyt, tasapainoinen

Silmät: Upea väri

Korvat: pienet ja pystyt

Turkki: Ex laatu, upea 22-kuvio!

Häntä: Hyvä pituus, aktiivinen

Kunto: Ex

Yleisvaikutelma: (jotain) ja onnellinen <3

Arvostelutulos: 2.

Sanastoselvennystä:

Ex = excellent = erinomainen

22-kuvio = tabby-kuvio

6.5., sunnuntain Lene Glem:in arvostelu:

Tyyppi: Excellent balanced female

Pää: Ex shape + chin

Silmät: Ex shape + look

Korvat: Ex (jotain) (jotain)

Turkki: super quality

Häntä: Ex

Kunto: Super condition(?)

Yleisvaikutelma: Really beautiful <3

Arvostelutulos: 2.

Tuli taas lauantaiaamuna koettua boxin peittelyn tärkeys. Unohdin ottaa peiton, mikä meillä on yleensä aina kossiojen kuljetuskopan päällä, mukaan ja siitä syystä alkumatkalla jouduttiin kuunnella Wilman "ihanaa" soolo laulua. Kun sitten asettelin peiton sijasta takkini, niin, että se peittii reunojen ja takaosan reijät boxista, hiljeni neiti tyystin. Tästä syystä sainkin vihdoin kauanodotetun inspiksen tehdä boxinpäällisen. Samalla voisi tekaista yhdet uudet näyttelyverhot, kun noista tummanvioleteista ei Wilma kovin hyvin erotu. Pitääkin tässä yrittää päästä joku päivä shopailemaan kangaskauppaan.

Seuraavan kerran suuntaamme nyt tulevana lauantaina kohti Tamperetta ja Pirkkahallia. Vahvarit sinne tulivat viimeviikolla ja neitiä tuomaroi Irek Pruchniak. Tuosta tuomarista en olekaan aikaisemmin kuullut, että hän onkin aivan uusi tuttavuus meille. Toisaalta vähän jännittää, kun tämä Treen näyttely on näin pian Vaasasta. Toivottavasti ei ole liian stressaavaa Wilmalle, vaikka neiti yleensä nauttiikin, kun saa loikoilla koko päivän häkissä huomion keskipisteenä.

Noita Vaasan näyttelykuvia muista kissoista en ole vielä ehtinyt muokkailemaan kaikkia, joten photobucketista niitä ei vielä löydy. Yritän saada ne mahdollisimman pian julkaistua.

Mitäs teille muille kuuluu?

Turkki kiiltää, valmiina lähtöön

Huomenna otamme suunnan kohti Vaasaa ja kissanäyttelyitä. Ollaan paikalla pitkästä aikaa molemmat päivät Wilma Wilhelmiinan kera. Harmituksen määrä on suuri, koska ilmoitin Miirun mukaan lauantaille, mutta jokin aikaa sitten huomasin facebookkini etusivulla Poh-Kisin ilmoituksen, joka liittyi rokotuksiin. Kiiruhdin tietenkin heti lipastonlaatikolle ja kuinka ollakaan tajusin, että pojan rokotukset olivat vanhentuneet ja enää ei ehditty uusia niitä niin, että Miiru olisi päässyt näytelmiin. Pojalla on ollut vuoden näyttelytauko ja sitä suuremmalla syyllä olisin halunnut veitikan näyttelyyn viedä. No, ehkä ensikerralla. Viikonloppu onnistuu varmasti hienosti pelkän Wilmankin kanssa.

Allekirjoittaneen ajatukset ovat takunneet myös tänään, kun hoksasin, että kristallihiekka (käytetään sitä näyttelyissä, koska se ei pölyä) on loppu ja kuinka ollakaan kotihiekkaakaan ei ollut enää yhtään jäljellä. Suuren järkytyksen vallassa sain kompuroitua hakemaan kuljetuslaatikon, jossa muistikuvani mukaan olisi pieni musta hiekkalaatikko, johon olisi jäänyt käyttämätöntä hiekkaa. Onnekseni sain huomata muistaneeni oikein ja meillä on nyt siis käytössä nuo vähäiset hiekanrippeet.

Prinsessa on nyt pestynä ja laukut pakattuna. Näyttelylaukun pitäisi sisältää kaiken tarvittavan, mutta luulempa, että jotain oleellista unohtuu kuitenkin. Niin käy aina (tässä kirjoitellessa muistuukin mieleeni jo minttunappit ja valjaat...) Vahvarien, rokotustodistuksen ja verhojen sijainti oikeassa paikassa on varmistettu moneen kertaan. Kameran akkukin on saatu lataamaan ja muistikortilla odottaa 450 kuvan tila huomista varten. Täällä innoissani odottelen, että pääsen huomenna testaamaan saako näyttelyssä minkäänlaisia kuvia valovoimaobjektiivilla. Siitä kun puuttuu zoomi ja ilman sitä on hankala saada läheltä kuvia. Aion kuitenkin yrittää ja saa nähdä minkälaista jälkeä tulee. Mukaan otan tietenkin pitemmänkin objektiivin. Tietenkin vielä suuremmalla innolla odottelen rupattelua ystävien kanssa. :)

Huomenna HCS:iä (house cat short hair=kotikissa lyhytkarvainen)arvostelee Arja Martikainen joka onkin monilta aikaisemmilta kerroilta tuttu ja sunnuntaina puolestaan uusi tuttavuus Lene Glem.

Yleisölle hyödylliset tiedot löytyvät täältä. Huomatkaapa, että lauantaina on lapsille luvassa lelukissanäyttely!

Ps. Tulkaa vaan rohkeasti moikkaamaan, jos pyöritte näyttelyssä! :)

Häkki nro 304

Tarkoitushan oli jälleen saada tämä raportti tänne jo viime viikolla, mutta kuinka ollakkaan tekemistä ritti aivan melkein burn outiksi asti ja oli nii stressi rikas viikko, että ei millään ehtinyt. Mutta nyt, vihdoin uupumuksen keskellä sain aikaan postauksen Jyväskylän näyttelystä!

Aamulla oltiin onneksi varattu aikaa enemmän kuin yleensä, koska päivälle oltiin ennustettu lumimyräkkää. Aamuyöstä ei satanut vielä kovin paljoa, mutta tiet oli aika huonossa kunnossa. Päästiin perille aika viimetingassa viittä minuuttia ennen eläinlääkärintarkastuksen loppua. Häkit oli kotikissoilla yläkerrassa ja siellä oli ainoastaa yksi, siis yksi häkkipaikka vapaana ja siihenkin häkki piti pystyttää itse. Huono keli, pukkivat ihmiset, auton parkkeeraaminen kauas, häkkipaikkojen puuttuminen ja se, että Wilman syntymävuosi oli jälleen luettelossa 2007 otti joksenkin päähän, mutta siinä myöhemmin kuvaillessa ja jutustellessa muiden ihmisten kanssa + syödessä hyviä kahvilan antimia ärsyyntyminen laantui. Loppujen lopuksi päivä oli jälleen todella mukava!

Ennen arvostelua, kun pitelin Wilmaa hetken sylissä, niin tyttö oli siinä todella rauhassa ja hienosti. Sama jatkui tuomarin, Lotte Borchin, pöydällä. Tuomarin roikoteltua Wilmaa hetken tyttö kyllä hieman kangistui, mutta sama loikoilu ja leikkiminen jatkui senkin jälkeen. Kun tyttöjä sitten vertailtiin, Wilma pari kertaa sihahti vierustoverille ja takana olevalle kissalle, joka majaili häkissä. Kisulla oli varmaan joksenkin tukalat paikat, kun molemmilla puolilla ja vielä takana oli kissoja. Prinsessa ei ole ennen käyttäytynyt tuolla tavoin muita kissoja kohtaan. Lotte julisti kuitenkin Wilman toiseksi ja tyytyväisin mielin kiikutin kissan takaisin häkkiin.

Tällä kertaa en ala tänne kirjoittelemaan arvostelusetelin lauseita, vaan kiinnostuneet saavat itse yrittää ottaa selvää siitä kuvamuodossa. Klikkaamalla kuvan saa sen suuremmaksi. :)

Kuvailut Jkl:n näyttelystä sunnuntailta (19.2.2012) olen ladannut photobuckettiin. Albumiin pääsee tätä klikkaamalla. Jos löytyy tuttujen kissoja tai omia, niin tunnistuksia voi laittaa kommenttilootaan tai spostiin bediitta@gmail.com.

Kiitokset kaikille kivasta näyttelystä, oli hieno vuoden avaus!

Näyttelyvuoden aloitus

Mistä tietää, että viikonloppuna on tulossa näyttely?

1) Mamma höpisee viikolla riemuissaan mulle: "Pikku Hilma, ens viikonloppuna mennään näyttelyyn, eikö ookkin mukavaa!" ...Ja muuta soperrusta.

2) Mamma on käynyt kaupassa ja pusseja tarkastellessa nenää ja silmiä käyttäen löydän sieltä Rainbown kritallihiekkaa.

3) Loppuviikosta huomaan valkoisen näyttelylaukun ilmestyneen lojumaan huoneen nurkkaan.

4) Mut jätetään hetkeksi yksin kylppäriin, josta löytyy pari pyyhettä uhkaavasti odottamassa ihmisten vessanpytyn päällä.

5) Mamma kömpii ovesta sisään kynsisaksien kanssa. Hiirenpyydystys veitseni leikataan tassuista.

6) Huomaan seisovani suihkun nurkassa, ja mammalla on kädessään outo esine, josta tulee vettä.

Tälläkin viikolla kaikki nämä kuusi sääntöpykälää kävivät toteen. Tänään kuitenkin 5) ja 6) sääntö toteutuivat väärässä järjestyksessä (Never happened before!). Juuri tunti takaperin mamma suihkutteli turkkiani oikein kauniiksi. Vesi ja kastuminen on tylsä juttu, shampoon laittaminen vielä ärsyttävämpää, mutta kauneudesta pitää kärsiä. Vasta tämän kärsimyksen jälkeen mamma leikkasi tassuistani kynnet. Outoa.

Mun pitäisi siis huomenna suunnata tassut kohti Jyväskylää. Tai toisin sanoen auton nokka ja samalla boxin suu kohti Killerin ravirataa. Herätys on tällä kertaa tosi aikainen, kun taivaalta pyryttää vissiin koko aamun valkoisia palleroita, ja ajokeli ei ole kovin kehuttava. Niin juu ja maintitaan nyt vielä, että tuomari on Lotte Borch, DK.

Sitä sun tätä

Huhhuh, juuri äsken selaillessani vanhaa blogia laskeskelin, että ollaan bloggailtu kohta viisi vuotta! Kyllä aika kuluu nopeaa! Kun sen jälkeen siirryin tähän uudempaan blogiin ja selasin sitä läpi tuo viimevuoden saldo, hurjat yhdeksän kirjoitusta, näytti aika haikealta. Tällä htkellä kirjoitusintoni on 100% ja kiitos kuuluu ihan kokonaan teidän muiden blogeille! Niitä lueskellessani sain taas inspiraatiota. :) Tämän blogin ulkoasua olen myös vähän katsellut ja mielestäni se on hyvän värinen, mutta tämä laatikko mihin teksti tulee on vähän liian kapea. Muutamaa uutta ulkoasua olen jo vähän hahmotellut. Tähän ulkoasuun kun ei pysty leveyttä lisäämään. En tiedä sitten tulenko sitä kuitenkaan vaihtamaan. Jää nyt nähtäväksi.



Kissojen kotisivujakin olen tuossa pitkin viimevuotta yrittänyt päivittää, mutta jostain syystä en pysty luomaan uusia sivuja tai tekemään suuria päivityksiä siellä, koska netti aina pätkäisee poikki. Googlepages on myös hieman muuttunut, että en ole varma pitäisikö kotisivujen tekemistä jatkaa jossain muualla. Ehdotuksia hyvistä kotisivun teko paikoista voi laittaa kommenttilaatikkoon! :)

Näyttelytantereella tapahtuu tulevaisuudessa seuraavan laista; Ilmoitin Wilman Jyväskylään sunnuntaille 19.2. ja hieman jänskätti, että kuulutaanko niiden ihmisten joukoon jotka joutuivat karsituikssi. Ainakaan vielä ei ole karsintailmoitus tavoittanut meitä, että näillä näkymin ollaan siis mukana! Tämän näyttelyn jälkeen seuraakin pitkä näyttelytauko jonka jälkeen suuntaamme noka kohti Vaasaa 5.-6.5. ja sen jälkeen Tamperetta joko launtaina 19.5. tai sunnuntaina 20.5. Kesän näyttelyitä suunnitellaan vasta hieman myöhemmin. Luultavasti tuo Pori olisi ainakin yksi, mistä meidät saattaisi tavoittaa. Onhan se sentään oman yhdistyksen näyttely.

Tuossa pari viikkoa sitten laskeskelin Wilman viimevuoden näyttelypisteet yhteen. Pisteitä tuli yhteensä 50.06. Koko suomessa neidon sijoitus on 27. Vuoden kissa-ilmot on lähetetty POH-KIS:ille ja saa nyt sitten nähdä kuinka siellä sijoitutaan. Parit näyttelytulokset jouduin itse lisäämään Catshow.fi:n viimevuoden ranking listaa, koska molemmat Tampereen sijoitukset puuttuivat. Mielestäni tuo näyttelyportaali on tähän asti toiminut hienosta ja sieltä on kätevä katsoa menneitä näyttely tuloksia. Pointsit siihen suuntaan!

Meidän poppoolla oli tällä viikolla madotupäivä ja onneksi kaikilla pilleri upposi kurkusta alas helposti, jos ei sitten joku pullauttanut sitä mihinkään piiloon, kun käänsin selkäni. Se olisi hyvin Mirrin tapaista. Miukun sterilointiakin olen tässä vähän harkinnut ja päätöstä en ole ihan täysin saanut tehtyä, mutta ajatus tuntuisi hyvältä. Onhan neito jo pian 8 vuotta. Tässä talven aikana se olisi hyvä toteuttaakin. Sterilointi pysyköön vielä hetken mietinnässä, mutta se saattaa hyvinkin olla pian ajankohtainen.



Täällä on koko viikon ollut hurjat pakkaskelit, mutta silti nuo karvatukset ovat innokkaita ulkoilemaan. Jopa ilman villapaitaa! Meidän punavalkoinen villapaita kun sopii enää kutistumisn myötä Wilmalle ja uusi vihreä on vasta valmistumassa. Ulkoilun kesto on kyllä ollut paljon alhaisempi kuin silloin pienemmillä pakkas säillä. Tuossa eilen Wilma tekikin tässä talossa asuneiden kissojen historian lyhimmän ulkoiluajan ennätyksen. Tyttö tassutteli ulkoilmassa vain noin 2 minuutin ajan. Tosin pakkanenkin hipoi -25! Näin kovilla pakkasilla olen pystynyt pitämään kissoja jonkin verran vapaasti ulkona tietenkin itse vieressä valvoen. Karvatit kun pysyttelevät tällä säällä hyvin omalla tontilla.



Ai niin, mietintämyssyssäni on ollut myöskin kissojen terveyspäivään osallistuminen. Tällainen järjestetään Helsingissä la 21.4.-12. Mitään en ole vielä päättänyt tästäkään. Jos teitä kiinnostaa, niin kutsu löytyy täältä. Onko kukaan lukijoista mukana tapahtumassa?

Kuulumisia kahden kuukauden ajalta

Meillä on edellisen postauksen jälkeen ehtinyt tapahtua hurjasti kaikkea! Nyt yritetään tiivistää ne kaikki tähän yhteen kirjoitukseen niin hyvin, kun vain osataan.

Yleisesti kaikki on mennyt hyvin. Kaikki mamman flunssaa lukuun ottamatta on pysynyt terveinä mutä nyt Wilma on muutamia kertoja oksennellut. Luulempa kuitenkin prin oksennuksen johtuvan siitä, että Wilma nauttii täysin siemauksin vihreästä ruohokesästä ja heinää on tullut pisteltyä poskeen vähän liikaakin. Olen kyllä yrittänyt estää pikkuista popsimasta liikaa, mutta eiköhän vauva ole jo seuraavalla mättäällä heti kun silmä välttää.

Ruokakin puolestaan on alkanut maittaa Wilmalle ehkä jopa paremmin kuin koskaan. Nirsoilija on oppinut syömään edes vähän suurinta osaa tarjolla olevista muonista. Mietin sitä, että voisikohan siihen syynä olla uusi taloon ostettu virike, mikä hankittiin Mirrin ja Miukun syntymäpäivälahjaksi. Ostin nimittäin uuden kiipeilypuun vanhan raihnaiseksi ja melkeimpä rikkinäiseksi menneen tilalle. Tuntuu, että raapimmisesta ja kiipeilystä onkin eniten nauttinut Wilma.





Tähän väliin on pakko kertoa ehkäpä parhaimmat uutiset! Miuku nimittäin odottaa onnellisesti pikkuisia karvamyttyjä ja jos kaikki menee hyvin niin pentujen pitäisi syntyä heinäkuun puolessavälissä-lopulla. Ajateltiin nyt pitkästä aikaa, että olisi mukava pitää huolta pikkuisista ja kasvattaa terveitä kotikissoja, myydä ne sitten eteenpäin onnellisille omistajille tietopaketin kera. Samalla kasvattaen kotikissojen arvostusta.



Näyttelytantereella meidän osalta ei kesän aikana tapahdu juurikaan mitään. Porok tuli niin nopeasti täyteen, että mä mokasin eikä Wilma nyt sitten päässyt sinne kisaamaan. Itse kuitenkin ajattelin lähteä Kempeleeseen kameran kera, joten siellä nähdään. Syksyllä puolestaan on näytelmiä kesänkin puolesta, mutta tosiaan kesän Miiru ja Wilma pitää hieman taukoa.

Seinäjoen näytelmissä (2.-3.4.) tosiaan käytiin huhtikuun alussa ja niistä en ole tainnut ollenkaan mainita täällä blogissa. Elikkäs kerron nyt tässä tiivistettynä, että oli oikein antoisa viikonloppu, vaikka päätinkin jättää Miirun kotiin molempina päivinä. Poppoon kesken oli ollut paini kisa ja poika oli sitten saanut korvaansa haavan ja turkkikaan ei ollut kovin kehuttavassa kunnossa siispä näin paremmaksi jättää Miirun kotiin. Wilman kuitenkin nappasin mukaan ja lauantaina Mira Fonsenin arvostelussa tyttö oli tavallista hermostuneempi ja murisi mulle elämässään ensimmäistä kertaa samoin sihahti parille muulle kissalle ja seki tapahtui ensimmäistä kertaa. Tyttö oli arvostelussa kovin rauhaton ja sijitus oli 4.
Sunnuntain osalta meni vähän paremmin ja Marie Westerlund (vanha tuttavuutemme) sijoitti hieman ujostelevan Wilman kolmanneksi kehuen kovasti turkin laatua ja väritystä kuvioinnin kera. Kuvia prinsessasta en ole vielä albumiin lataillut, muuta muiden kissojen kuvia pääsee katsomaan täältä.

Tamperekin käytiin valloittamassa Wilma Wilhelmiinan kanssa sunnuntaina 15.5. Päivä sujui rennosti pirkkahallissa ja tuomari Magdalena Kudra tykkäsi Wilmasta kovasti. Olin todella tyytyväinen Wilman rauhalliseen ja leikkisään käytökseen, mutta Kudran mielestä tyttö oli vähän liian ujo saadakseen paneeli paikkaa ja sijoitus oli 2.
Tästäkään näyttelystä en ole Willmakuvia ehtinyt latailla mutta muista kissoista kuvia löytyy täältä.

(Mikäli kuvista löytyy tuttu kissa, voi sen tieot laittaa mulle kommentteihin tai s-postiin bediitta@gmail.com!)





Ulkoilusäät on olleet todella mainiot ja olen käynyt joka päivä noita kattuksia ulkoiluttamassa, vaikka hieman olisi sadellutkin. Tänäänkin tuossa päivällä tehtiin Miukun ja Wilman kanssa 45min lenkki ulkona eivätkä tytöt olisi millään halunneet takaisin sisälle. Törmättiin yksi päivä myös naapurin uuteen kissanpentuun. Veikeä ruskeatiikeri loikki meitä vastaan pari viikkoa sitten ja Mirri vaan mulkoili sitä vähän kauempaa katsoen parhaaksi pitää ainakin aluksi hieman etäisyyttä.



Poppoon kotisivujen teosta ei ole meinanut tulla oikein mitään ja päätin että teen aivan uudet sivut, kun vanhojen uudistaminen ei oikein inspiroi nyt kun googlepages on uudistunut. Pitää sitten katsoa koska saan ne valmiiksi. Samoin on käynyt mielessä uuden kuva-albumin tekeminen uuteen paikkaan, kun photobucketissa on niin paljon mainoksia, vaikka onhan se tietysti helppokäyttöinen ja hyväkin. Pitää katsoa kuinka tuokin hanke edistyy..

Siinä ainakin suurinosa meidän kuulumisista tähän hätään. Pitääpi laitella arvostelut ja kuviakin näkyviin tässä joku päivä. Palaillaan piakkoin! :)

Suunnitelmia

Hui kauhistus! Kyyllä aika vierähti taas nopeasti ja eletään jo maaliskuun ensimmäistä viikkoa! Ei olla lopeteetu meijän bloggailua vaikka se siltä olisi taas näyttänytkin. Mamma vain on ollut niin laiska ettei ole jaksanut vaivautua kirjoittelemaan, mutta nyt vihdoin.
Vuoden alussa tehtiin taas suunnitelmia mm. näyttelyiden osalta. Vuoden kissa ilmot laitettiin s-posstilla tammikuun alussa ja samoin Seinäjoen näyttely ilmot postitettiin kerrankin hyvissä ajoin, sillä näyttely näytti täyttyvän kovaa vauhtia. Tuli ilmoitettua Miiru ja Wilma, molemmat, molemmille päiville tuohon huhtikuun alkupuolella pidettävään näyttelyyn, mutta katsotaan sitten myöhemmin tarkemmin, että millaisella kokoonpanolla lähdetään.
Toukokuun Tampereen lisäksi, koska viimekesän Oulu meni niin hyvin ja reissu oli kiva, voisi tänäkin vuonna tehdä jonkun pitkän reissun. Nyt kun vilkaisen tuota kissaliiton näyttelykalenteria, niin mahdollisia muita näyttelyitä olisi joko Hyvinkää, Siilinjärvi, Oulu tai Espoo. Riippuen vähän kesätyöstä, kuinka se määräytyy. Eniten varmaan olisi kiinnostusta lähteä kesäkuussa Siilinjärvelle tai heinäkuussa Ouluun. Mutta niistä sitten myöhemmin.
Miirulla olisi piakkoin luvassa Eiläinlääkäri tädillä käynti. rokotukset ja vuosittainen tarkastus olisi tarkoitus käydä tekemässä. Myöskin koko nelikko olisi tarkoitus madottaa ihan näinä päivinä.
Mutta nyt aurinko paistaa ulkona niin houkuttelevasti että taidan lähteä ulkoiluttamaan Wilmaa. Mittarikin hipoo +5 astetta, että rinsessakin on mielellään lähdössä ulos. Hyvää keskiviikon jatkoa! :)

Huikea näyttelyviikonloppuu S-joella

LAUANTAI 2.10.
Meidän viikontakainen näytteoyviikonlopu seinäjoella kului hurjan nopeasti ja epätavallísesti. Ensin eläinlääkärin tarkastuksesta selviämisen jälkeen kävelimme tavalliseen tapaan kissoinemme ylös,mutta siellä selvisikin että kotikissat ovat alhaalla (ovat yleensä aikaisemmin olleet ylhäällä) ja eikun taas rappusia alaspäin. Näyttelyluetteloa selaillessani huomasin, että Miirulla ei ollut ainuttakaan kilpakumppania HCS urosten luokassa. Wilmalla oli onneksi enemmän, mutta lopulta HCS naaraita oli mamman pikkuisen lisäksi vain kaksi. Sunnuntain osalta näytti samalta. Selaillessani luetteloa vielä eteenpäin huomasin ettei näyttelyssä ollut paljon ollenkaan tuttuja näytteelleasettajia.
Päivä sujui silti joutuisasti ja kohta kiikutinkin Miirun Krisiitiina Rautiolle tuomaroitavaksi. Herra oli hieman hermostunut, mutta käyttäytyi kuitenkin. Ainoana HCS uroksena mammanpoika pääsi paneeliin ja sai hyvät arvostelut tarroilla varustettuna. Wilman vuoro oli melkein heti perään ja sain ihmetellä pikkuisen käyttäytymistä. Wilma nimittäin olisi halunnut pois pöydältä eikä ollenkaan viihtynyt. Kehujakin tuli ja Prinsessa oli kolmas. Kun siten vein Wilman häkkiin, se meni heti vessapaikkaan ja alkoi kuopia hiekkaa. Siinä oli siis syy hermostuneisuuteen.
Päivän vielä edetessä selvisi pannelijärjestys ja iloseksi yllätykseksi kotikissojen paneeli pidettiin ensimmäisenä. Miirua vastassa oli nätti täysin musta HCS naaras. Paneelissa Miiru käyttäytyi suht rauhallisesti ja jännityksen tiivistyessä viikonlopun ensimmäinen yllätys koitti. Miiru sai tuomareilta 2/3 ääniä ja oli BIS, näyttelyn paras kotikissa! Mamma oli mustavalkoisesta todella ylpeä ja antoi tietenkin heti nameja! =)

SUNNUNTAI 3.10.
Sunnuntai aamuna raahauduttiin jälleen Seinäjoen raviradalle. Heitin kissat häkkeihin ja päätin heti aamusta shoppailla. Käteen tarttui jonkin verran märkäruokaa ja ostin myös uuden lelun pikkuisille, sekä ihanan pehmoisen pinkin pedin, joka on ollut jo kovassa käytössä.
Aika kului taas sukkelaa ja Miirun vuoro tuli käväistä, jo ennestään tutun tuomarin, Arja Martikaisen pöydällä yläkerrassa. Tuolloin poika oli paljon rauhallisempi ja käyttäytyi siivosti saaden mainiot arvostelut. Ilman kilpailua Miiru pääsi jälleen paneeliin.
Wilman vuoro koitti ja sitäkin tuomaroi Martikainen. HCS naaraita oli jälleen kolme. Peinsessakin otti pöydällä ylättävän rennosti Kehuja tuli paljon turkin kunnosta ja kuvioinnista, sekä luonteesta. Kolmesta lyhytkarvanaaraasta valittiin paras ja sain yllättyä iloisesti tuomarin valinnasta. Hän tiputti kaksi kissa Wilma Wilhelmiinan ympäriltä ja julisti Wilman nominoiduksi! Eikä siinä vielä kaikki vaan Prinsessa verrattiin myös näyttelyn ainoaan pitkäkarvaan ja näistä rakas mamman pikku Wilma pääsi paneeliin!! Paneelista tulikin sitten todella jänniittävä kun omat kissat kisasivat vastakkain. ;)

Paneelijärjestys oli sama kuin edellisenä päivänä ja kotikissojen BIS valittiin ensin. Kolme tuomaria kävivät kukin vuoronperään tarkastelemassa rauhallisesti käyttäytyviä kissoja. Tuomareiden tehtyä päätökset nousi kaikkien tuomareiden laput ylös ja samassa selvisi ettö Wilma oli yksimielisesti BIS = Best In Show! Mamma oli hurjan ylpeä kaksikostaan ja tietenkin on vieläkin!

Näyttelyviikonlopun saldo oli siis huikea..

W: KK3, NOM & BIS
M: 2xNOM & BIS

Kuvat ovat nyt toisella koneella, että laitan niitä sitten myöhemmin ja siinä samalla sitten molempien kissojen ja molempien päivien arvostelut näkyviin.

Huomenna näytelmiin!!

Meidän bloggaustauko nyt vähän venähti ja ehti kuukausi vierähtää ilman blogin parissa hääräystä, mutta ollaan nyt sitten takaisin! Syksykin on jo saapunut ja puiden lehdet vaihtaneet väriä. Miirun synttäripäivä meni rennosti ja kultapoika puuhaili innoissaan aktivointileikkien kanssa ja välillä herkkuja syöden.

Säikähdin tuossa edellisen kuun alkupuolella että Wilman rokotukset on menneet vanhaksi. Aloin jo laskea päiviä, että pääseekö prinsessa näyttelyyn jos rokottaa silloin. Onneksi näyttelyyn oli vielä reilu kuukausi ja nyt sitten viikonloppuna suunnataan kahden kissan voimin kohti Seinäjokea. Näytelmiin lähtee siis wilma ja Miiru ja toivotavasti nähdään paljon tuttuja taas pitkästä aikaa! :)

Vahvistuksien kanssakin kävi niin että ehdin nekin jo välissä hukkamaan ja tänään taas järkytyin kun niitä ei meinannut löytyä mistään. Onneksi pienen penkomisen jälkeen ne lojuvat nyt tuossa vieressä odotamassa, että sujautan ne lukkuun.

Lauantain tuomarista ilahduin toden teolla, kun lukaisin vahvistuskirjeestä Kristiina Raution nimen! Tätä tuomaria olen toivonut jo kauan ja vihdoin toiveeni toteutui! Molemmilla siis lauantaina Rautio. Sunnuntaina mukava vanha tuttu Arja Martikainen tuomaroi molempia HCS kissoja (sekä uroksia että naaraita). Miirulla Arja on ollut muistaakseni kaksi kertaa ja Wilmalla kerran.

Mitään kuvia en nyt valitettavasti pysty laittaa kun kirjoittelen tällä meidän upouudella koneella ja täänne en ole mitään ehtinyt vielä lataamaan. Kuulumisiakaan ei sitten sen enempää sillä laukku on edelleen pakkaamatta. Tutuille, jotka S-joelle on tulossa, sellaisia terveisiä että huomenna/ylihuomenna nähdään!

Oulun näytelmät

Vihdoin ehdin tulla kirjoittamaan raportin Oulusta. Kyllä aika vaan kuluu nopsaan kun tuostakin näytelystä on jo kaksi viikkoa!

Nonii eili auto tosiaan startatiin aikaisin aamulla. 311 km:n näyttelymatka sujui hienosta, mitä Wilma nyt vähän ilmoitteli olemassaolostaan alkumatkalla. Ilman kakkoja ja pisuja päästiin pitkän ajamisen jälkeen perille ja rinsessa sijoitettiin viileään (ja pimeään) nurkkaan näyttelypaikan alakertaan. Onneksi saatiin tutuilta vinkkiä, että alhaalla olisi viileämpää ja ylhäällä tulisi olemaan pakahduttavan kuuma. Sijoittuminen olikin siis sillä selvä.



Päivä sujui yllättävän nopeasti eikä ehditty edes paljon tuttujen kanssa jutustelemaan. Ennen arvostelua ehdin kyllä kauhistelemaan Wilman karvanlähtöä! Paita oli tyystin peittynyt tabby-kissan karvoihin, kun Wilmaa piti sylissä... ei hyvä.

Kisa paneelipaikasta käytiin kolmen kauniin HCS naaraan kesken ja Sirpa Lindelöf sai päättä voittajan. Wilma oli hermostunut ennen arvostelua ja pöydälläkin pari ensimmäistä minuuttia meni kauhistellessa. Onneksi pienen alkujäykkyyden jälkeen pikkuinen rentoutui ja alkoi puskea ja kiehnätä tuomaria. Kehuja tuli paljon karvanlähdöstä huolimatta. Paneeliin pääsi Susanna, Wilma oli hyvän käyttäytymisen onsiosta toinen ja Kristiina kolmas.



Arvostelusetelissä luki...

Tyyppi: Nice harmony in blody.
Pää: Ex look, soft jotain.., Ex jotain..
Silmät: Ex colour & shape.
Korvat: Alert setting, ex shape.
Turkki: Ex colour, ex pattern, nice density(?)
Häntä: Excellent.
Kunto: Excellent.
Yleisvaikutelma: Sweet, nice size.
Arvostelutulos: 2.

Loppupäivä Wilmalla meni häkissä loikoillessa.



Loppumatka sujui ilman tabby-kisun miu-ääniä vaikka kierrettiinkin hieman pitemmän kautta.


Takapenkiltä kuului vain kova kuorsaus. ;)