
Mut ei me siellä varjossa aina vaan loikoilla vaan kyllä me välillä aian otetaan painimatsiakin, että pysytään hyvässä kunnossa.

Tuosta kuvasta huomaakin hyvin kuinka ruoho jo vihertää kovasti. Oli jo aikakin, kun se ruskea talven jälkeinen ruoho maistui yhtä pahalta kun homehtunut hiiri, yök! Nyt kelpaa popsia heinää suihin, kun maistuu paremmalta. :)
Kyllä mä sielä pihalla paljon muutakin oon tehny kun ottanu painimatsia, loikoillu ja synöny ruohoa. Oon nimittäin juossu perhosten perässä ja yrittänyt ystävystyä niiden kanssa, mutta empä ole oikein onnistunut. Oon myös vaihtanut välillä ötökkälajia ja tehnyt tuttavuutta raitaisiin pörrääviin kavereihin, mutta nekin on vaan enemmän vieraileet kukkien luona. Mutta ei pidä luovuttaa!