Lauantaina sitten mut tungettiin kesken unien koppaan ja voitteko kuvitella, että jälleen kerran kysymättä mun mielipidettä asiasta! No eipä se sitten kauheesti haitannut, kun sain jatkaa nukkumista autossa. Pari kertaa kyllä alkoi pitkästyttämään nääntävän tylsä matka ja kysäisin sviittini uumenista palvelusväeltä, että kuinka monta kilometriä on vielä jäljellä. Lisäksi viihdytin itseäni muutamaan kertaan vähän lauleskelemalla.
Eläinlääkärintarkastus vähän jännitti, kun ei sitä ikinä teidä kuinka kovakourainen lekuri siellä on vastassa. Menee pian turkki ihan piloille ja sileään ihooni tulee mustelmia, jos liian kovakouraisesti käsitellään! Ihan mukava naislekuri oli pöydän toisella puolen eikä hetken päästä enää jännittänyt yhtään, kun tiesi, että ammattitaitoa löytyy.
Mun häkki sisustettiin jälleen kerran tummanvioletiksi. Tuossa jo niin kuluneesti sisustetussa häkissä päivä meni lähinnä kuorsatessa ja keimaillessa ihastelijoille. Välillä mut kiikuttettiin tuomarinpöydälle. En oikeen vieläkään täysin ymmärrä sen ideaa, mutta siinähän se meni. Tosin en oikeen perustanu siitä miestuomarista. Naisihmisten hurmaaminen on enemmän mun juttu. Siksipä päätin vähän protestoida mammalle sitä, että jouduin miesihmisen käsittelyyn ja olin vaan painautuneena mamman mahaa vasten melkein koko arvostelun ajan. Silti se miekkonen (Irek Pruchniak) kruunas mun kakkoseksi. Tyytyväisiä oltiin siihen koko porukka. :) Alta löytyy arvosteluseteli jälleen kerran kuva muodossa.
