Se pistää miettimään...

Tänne on satanut niin paljon lunta, että sain päivällä otettua itseä niskasta kiinni ja niin vaan lähdin ulos hiihämään. Nauttiessani pienestä pakkasesta ja liikunnan riemusta puhelin soi ja rimpauttelin ystvälle takaisin, kun en ollut ehtinyt vastaamaan. No, siinä sitten juttelmme niitä näitä ja ystäväni, joka ei kauheasti kissoista pidä, sai sanottua kutakuinkin tällaiset sanat suustaan: "Mä kävin tänään yhden tyypin luona ja niillä oli paljon ihanampia kissoja kuin sulla! Mä jopa tykkäsin niistä! Ne oli niin läskejä, laiskoja ja söpöjä! Sun pitäs lopettaa kissojen ruokavalion tarkkailu, eikä kannattais syöttää niille mitään lihoja ja erityisruokia." En ottanut tuosta itseeni, koska tyyppi nyt on mikä on. Enkä myöskään alkanut saarnaamaan kissan ruokinnasta, koska tiesin että siitä syttyisi kova kiista, ekä kaverini mieltä saisi muutettua..

Siinä sauvojen upotessa lumeen vuoron perään ja liikutellessani suksia aloin miettiä kuinka harva oikeasti jaksaa panostaa kissaan ja sen elämään. Monille kissa on vaan lemmikki, jolle ostetaan markettien halvinta katinmönjää ja eläin, jota monet lihottavat, että saisi siitä omasta mielestään suloisen. Toiset ottaa karvatin voidakseen sanoa, että minulla on kissa. Moniko oikeasti ajattelee kissan parasta?
Kovin moni ei jaksa ennen sen hankintaa etsiä minkäänlaista tietoa siitä, miten kissaa hoidetaan tai miten sitä ruokitaan. Kaikki hoitavat kissaa kuullun ja oletuksen mukaan. Tämän vuoksi kerron ja laitan vielä paperille muutamia hoito ja ruokinta ohjeita, kun meiltä lähtee pentu uuteen kotiin. Monet sanovat (tai vähintään miettivät omassa päässään) että olen friikki. Ajattelenhan vain kissan parasta. En ole ihminen, joka soittaa eläinsuojelu yhdistykselle tai heittää kovan saarnan, jos kissan päästää ulos vapaasti tai, jos sitä ei ruoki täysin oikein. Omistajan oma asia, vaikka se pitääkin välillä meikäläistä miettimään.

Kun sanon uusille ihmisille käyväni näyttelyissä kissani kanssa, heidän reaktionsa on joko: "Sehän on varmasti mielenkiintoista ja erilaista/upeaa." Tai sitten: "Oot hulluu, kuinka sä jaksat." Myös yleensä seuraavana tyyppi heittää kysymyksen "mikä rotukissa sulla oikein on?" En ala tässä nyt päivittelemään, että miksi ihmiset eivät tajua, että kotikissojakin voi käyttää näyttelyissä. Se on ihan ymmärrettävää ettei monikaan sitä teidä, mutta kuitenkin aika outoa ettei paljon kukaan sitä tiedä. Ihmisillä on jonkinlainen stereotypia siitä, että näyttelytettävä kissa on rotukissa, mikä on ihan ok, onhan suurin osa näyttelyiden kissoista rotukissoja.

Silloin tällöin, välillä aika useinkin (varsinkin jos on ollut pitkä näyttelytauko) tulee kova ikävä kaikkia kissaihmisiä ja näyttelyistä saatuja ystäviä. Hyvin harva ei-kissaihminen jaksaa kuunnella juttuja siitä, kuinka karvavauva putosi vessanpönttöön tai lohduttaa huolestunutta mammaa, joka kertoo ettei kissan kakka ole viikkoon ollut kiinteää vaan pelkkää ruikkua. Myös kun täpinöin ja olen innoissani siitä, että ensi viikonloppuna on näyttely jossain kaukana, hurjan moni sanoo siihen: "Kuinka sä jaksat kuskata sun kattia jossain 400km:n päässä, ostaisit sillä rahalla vaatteita itselles!" ja "Et oo tosissas, mä en ikimaailmassa lähtis." Tällöin todella kaipaa kipeästi kaikkia "kissaystäviä". Onneksi jotkut sentään osaa olla välillä edes vähän kiinnostuneita asiasta.

Mieltä ei myöskään koskaan lämmitä suraavat lausahdukset:
"Täälä haisee kauheelle" = Joku herkkänokka haistanut kissanhiekkalaatikosta siivoamattoman pissan tai kakan joka ei omaan nenään edes haise. Usein myös tuohon liitetään "Noi kissat haisee!"(Jälleen haisee hiekkalaatikko, EI kissat!)

"Varmaan te joudutte aina olla näyttelyissä näin kauan. TYLSÄÄ! Eikö täälä oo minkäänlaista ohjelmaa!?" = Tullut muutaman sukulaisen ja ystävän suusta, jotka on pyörähtäneet näyttelyissä katsomassa tai olleet seuranani koko päivän omasta pyynnöstään. Tulee vaan olo, että miksi ihmeessä lähdit mukaan! Onhan nuo päivät kieltämättä pitkiä, mutta kyllä ne loppujenlopuksi aika nopeasti menee tuttujen kanssa rupatellessa ja arvosteluja seuraillessa. Joskus saisivat pitää suunsa kiinni, koska ei heitä näyttelyyn pakotettu ja pitkien päivien ei pitäisi paljon heitä liikuttaa, kun tuskin ovat enää toista kertaa tulossa. Voisivat joskus myös ymmärtää, että se mikä heitä ei kiinnosta saattaa minua kiinnostaa. Eli ei tarvitse piilohaukkua mun kiinnostuksen kohteita. Ymmärrän toki sen, että heitä ei kiinnosta eikä mielestäni tarvitsekkaan.

"Voisit koko näyttely ajan shoppailemassa, kun niin kauas menet tai vaikka nukkua kotona! Se olis paljon järkevämpää" = Tämä tulee usein edellisen lausahduksen jatkeena tai kommenttina sen jälkeen, kun kerron meneväni näyttelyyn. Jokainen ilmaiskoon omat mielipiteensä, mutta joskus alkaa keittää, varsinkin kun lausahdukset on kuultu niin useasti.

Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä asiasta tai vaikka omia kokemuksia. :)

Tämän pitkän tekstin lopetukseksi kuvat viimevuodelta jokaisesta mamman rakkaasta mussukasta:

And A Happy New Year!

Aamulla sateli kivasti lunta meidän markille ja maa sai kivan valkoisen kerroksen näin uudeksi vuodeksi. Pävää kissat ovat viettäneet leppoisasti, hyvin syöden ja ulkoillen. Illalla lähden itse pois kotoa perinteisesti entisten naapureiden luo viettämään uutta vuotta, koska kisutkin ovat jo tottuneet raketteihin ja tässä meidän naapuriessa niitä tuskin ammutaan.

Vuosi on ollut erittäin mahtava! Bloggailun osalta se on jäänyt hieman suppeaksi, mutta on ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Siitä huolimatta, että kaikkea ei olla blogiin raportoitukaan. Näyttelytantereella on keimaillut vain Wilma Wilhelmiina, mutta reissut ovat jokainen olleet erilaisia ja mieleenpainuvia. Innolla odottelemme huomenna alkavaa vuotta 2012.

Nyt ttoivottelemme kaikille oikein ihanaa uutta vuotta 2012!



Palaillaan ensivuoden puolella!

Merry Christmas to everyone!

Poppoon vanhukset (Miuku, Mirri ja Miiru) saivat kunnian olla tänä vuonna mukana joulukuvissa. Mirri ei ollut oikein kuvaus tuulella, siispä näiden Miukun ja Miirun kuvien myötä toivotellaan teille kaikille lukioille oikein herkkurikasta joulua!

Ps. Koska Wilma ei kuulu vanhuksiin, eikä voinut siis mielestään komeilla kuvissa, niin halusi rinsessa jättää tassunjälkensä tehden teille oikein kauniin joulutoivotuksen: k+´´4'(_ööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööööÄ

Yksi yö jouluun on

Meidän blogi on ollut tässä nyt melkein puolen vuoden tauolla, mikä ei todellakaan ole ollut tarkoitus! Bloggausinto on ollut hieman alhainen, mutta nyt tuntuisi, että into on tullut pitkästä aikaa takaisin! :) Itsellä on ollut tässä paljon opiskelu juttuja ja tuntuu, että facebook on vienyt koneaikaani niin paljon ettei blogia ole ehtinyt melkein edes ajattelemaan. Nyt kuitenki onneksi pikkuhiljaa taidan päästä jälleen bloggailun huumaan. Tuntuu että huuma on ollut piilossa melkein koko vuoden. En pysty oikein myöskään uskomaan että huomenna on jouluaatto! Kyllä aika menee nopeaa ja kohta on taas uusi vuosi käynnissä. Mutta nyt sitten asiaan...



Miuku sai viisi ihastuttavaa pentua 16. heinäkuuta ja kaikki syntyivät terveinä. Ongelmia ei onneksi ollut ja kaikki saatiin kasvatettua sisäsiisteiksi ja sosiaalisiksi. Pennut nimettiin kuninkaallisiksi ja jokainen sai uudessa kodossaan helpommin äännettävän kutsumanimen. Nyt pieni esittely jokaisesta karvapallosta kuvien kera.

Christian









Christian oli pentueen uskaliain, sosiaalisin ja leikkisin karavatus, sekä kova poika syömään. :D Pikkuherra tuli myös parhaiten toimeen meidän koiran kanssa. Chris sai parhaan mahdollisen kodin ja viipyi meillä viisikosta pisimpään (n. 14 viikoiseksi). Christian varattiin jo kaksi kertaa ennen nykyisiä omistajia, mutta varanneet joutuivat henkilökohtaisten syiden vuoksi perumaan. Nyt poika viettää kissanpäiviä Keskisuomessa toisen kissan, palvelijoidensa ja yhden pienen lapsen kanssa. Lapsesta ja Christianista on tullut kuulemma ylimmät ystävykset.

Caroline









Charoline lähti uuteen kotiinsa sukulaiseni luo Pohjois-Suomeen. Tyttö oli hurjan leikkisä, mutta ujoin. Pennun karvat ovat pitkät ja nyt kun muutama viikko takaperin kävin lasta katsomassa niin turkki muistutti somalin turkkia. Hännän karvat ovat pitkät, mutta muualta hieman lyhyemmät. Miukuhan on itse lyhytkarvainen, mutta suvussa on paljon pitkäkarva geeniä.
Caro saa erityistä kohtelua ollessaan ainut lemmikki. Sukulaiseni kertoi, että kun tyttö oli tavannut ensimmäisen kerran erään aikuisen, jo suht vanhan herra kissan, oli pikkuinen paskonut hätäkakit lattialle. Seuraavat tapaamiset olivakin sitten menneet jo paremmin. :)

Madeleine









Madeleine sai kodin Porin lähettyviltä. Neito pääsi yhden hieman häntä vanhemman pennun seuraksi ja ovat kuulemma tulleet erittäin hyvin toimeen keskenään. Madeleinenkin karva oli suht pitkää, mutta en sitten tiedä miltä se näyttää nykypäivänä. Olen ajatellut, että voisi kysellä turkin kuulumisia, mutta en ole ainakaan vielä saanut sitä aikaiseksi. Madde oli pentueen höpsöin ja prinsessoin sekä oikea sylikissa.

Alexander









Alexander oli porukan vilkkain ja pienikokoisin, sekä äänekkäin. Tämä sai kunnian syntyä ensimmäisenä. Kodin se sai toisena. Alex pääsi tuttavien luo lapsiperheeseen, jossa on yksi musta kissa ja monta koiraa. Poika on sopeutunut kotiin hyvin ja tältä löytyy kuulemma erittäin hyvät unenlahjat. Sen lempi nukkumapaikka on sänky. Alexander on siis jo vähä rauhoittunut siitä millainen se pienenä vaavina oli.

William









William sai myöskin kodin tuttavien luota. Tästä perheestä löytyy myös lapsia, yksi kultakala ja pienikokoinen koira. Will oli kaikkein kehrääväisin ja rakasti rapsutuksia ja sylissä makailua. Tämänkin löytää useimmiten sängynpohjalta koisaamasta.

Blogin päätähdille puolestaan kuuluu hyvää. Ulkoilu on vähentynyt kylmentyneiden säiden vuoksi, vaikka lähes joka kerta kun lunta on satanut,se on myös sulanut melkein saman tien pois eikä mittarikaan ole montaa kertaa miinuksen puolella päiväsaikaan käynyt.
Näyttelyiden kannalta syksy kului mukavasti. Kävimme esittelynäyttelyssä tuurissa, rotukissanäyttelyissä Tampereella, Jyväskylässä ja Kokkolassa. Näistä myöhemmin lisää, mutta se mainittakoon, että Wilma oli Esittelynäyttelyssä pidetyn match shown paras kotikissa ja Kokkolassa NOM.

Kuvia näyttelyistä (muista kissoista) löytyy näitä napsauttamalla:
Tre PIROK Su 4.09.2011
Kokkola POH-KIS 24.9.2011
Jos löytyy joku tuttu kissa, niin tunnistuksen voi laittaa kommentteihin tai s-postiin bediitta@gmail.com

Tein vielä viime tippaan eilen jouluostoksia ja raahasin kotiin kissojen jouluherkuiksi paljon lempparilihoja (broikkua, nautaa ja possua), Wilman mieliksi katkarapuja ja Miukulle ja Mirrille kermaviiliä. Miirua varten on puolestaan varattu jo aiemmin minttunappeja. Näillä herkuilla kattukset pärjäävät joulun yli vielä kun ruokaa saadaan hieman tavallista enemmän.

Tämän päivän osalta heipat ja hyvät joulut parin pentukuvan myötä! Huomenna palaillaan joulukuvien kera! :)