Onnellista Uutta Vuotta 2011!

Nyt sitten on vuoden 2010 viimeinen päivä! Meidän tämä vuosi vilahti oikein ihanasti. Hurjasti kivoja uusia kokemuksia. Paljon mukavia tuttavuuksia. Paljon hauskoja hetkiä myös vanhojen tuttavien ja ystävien kanssa. Ehkä hieman vähemmän luovia blogi hetkiä, mutta ensi vuonna niitä lisää.

Näyttelyiden kohdalta tämä vuosi oli antelias. Alkuvuosi näyttelyiden parissa aloitettiin tutusti ja turvallisesti maaliskuussa Poh-Kisin näyttelyllä ja vuosi huipentui myöskin Seinäjoelle Poh-Kisin näytelmiin lokakuussa. Siellä karvatusten hyvä menestys jäi ikimuistoisena mieleen. Kesällä tehtiin historiaa käymällä kolmessa näyttelyssä. Ensin Jämsässä, sitten Oulussa, joka oli meidän ensimmäinen yli 250km:n matkan päässä oleva näyttely. Myöskin yksi esittelynäyttely Tuurissa (jonka kuviat ja raportit on vielä julkaisematta...) tuli pitkästä aikaaa koettua. Kaikkiin näyttelyihin liittyy omat hauskat ja ihanat muistonsa. Myöskin matkoilla on tapahtunut kaikenlaisia kommelluksia viitaten Jämsän ja Oulun reissuihin.

Toivonttavasti ensi vuodesta tulee yhtä antoisa ja iloinen. Se tuo varmasti mukanaan paljon koettavaa ja uusia yllätyksiä. Koska kuluneen vuoden Oulun näyttely meni meidän osalta hienosti, olisi suunnitelmissa suunnata myös ensi kesänä jonnekin kauemmas. Toivotaan siis että ensi vuoden näyttelypäivistä tulisi vähintään yhtä värikkäitä ja ihania, kun ne ovat tähän asti olleet. Ken ties vielä värikkäämpiä ja ihanampia. "Vanhojen" kamujen blogeja aiotaan seurailla edelleen ensivuoden puolellakin ja uusia tuttujakin varmasti löytyy, niin blogimaailmasta, näyttelyistä, kuin muualtakin.

Nyt on aika toivottaa teille hyvät, kivat ja ihanat uudet vuodet sekä kiittää teitä kamuja, tuttuja ja blogin lukijoita kuluneesta mukavasta vuodesta 2010! Ilman teitä olisi jäänyt monet jutustelu tuokiot jutustelematta ja monet kokemukset ym. kokematta.

Oikein ihanaa ja antoisaa uutta vuotta 2011!



Ensivuonna (ken ties jo huomenna) palaillaan :)

Joulu kuvia

Nyt kun Tapanin päiväkin vilahti ohi ja pari muutakin päivää jo niin me saatiin latailtua näitä meidän joulun vietto kuvia. Yritettiin latailla niitä myös tuonne meidän kuva-albumiin photobuckettiin, mutta se ei jostain syystä suostunut lataamaan kuvia meidän talvi 2010-2011 - albumiin. No laitetaan osaa nyt sitten edes tänne näkyviin.




Wilmalle maistui joulu possun suikaleet




Wilmaa kiinnosti enemmän leikkiminen, kuin kameralle poseeraaminen





Meidän joulu sujui herkullisesti rapsutuksien kera. Miuku ja Mirrikin tekivät ihmeen kaupalla aatoksi joulurauhan. Ainakaan ei mitään tappeluita tai muuta rähinää huomattu. Kummempia joululahjoja ei aattona saatu, mutta vissiin joku iso lahja me saadaan vähän myöhemmin. Vissiinkin uuden vuoden jälkeen. Sitä odotellessa..

Wilma tuumailee lumesta

Tuossa aamulla mamma mun ilokseni saneli että: "ulkona on vaan -8 astetta pakkasta, haluutko Wilma lähteä ulos?" Mä olin tietty heti skarppina ja menin saman tien eteiseen, kun sen ovi avattiin.
No sitten kun mä astuin ulos ovesta mä juoksin äkkiä pari porrasta alas ja pysähdyin kuitenkin. En siksi, että flexin naru loppui, vaan siksi koska huomasin, että sitä inhottavaa kylmää valkoista tököttiä oli satanut lisää. Tuo oli vasta mun toinen ulkoilu kerta tänä talvena lukuun ottamatta niitä kertoja, kun mamma on vienyt mua sylissä terassille.
Päätin kuitenkin jatkaa urhoollisena matkaa meidän puutarhaan päin. Lunta oli kuitenkin niin paljon, että mun tassutuppos sinne viileään inhottavaan jäämassaan. Lisäksi mamma tepasteli takana ja sen askeleet narskui inhottavasti. Mä olin sitä mieltä, että oli parempi kääntyä takaisin ja hölköttelin siis vikkelästi kohti terassin portaita mamma perässä. Eihän tällainen prinsessa voi lumessa jäädyttää tassuja ilman minkäänlaisia tossuja!



Mä kököttelin hetken portailla ja mamma kysy multa pari kertaa ihmetellen et: "Joko sä haluut sisälle!?". Mä vaan kattelin muualle ja muistin yhtäkkiä että en ollu käynyt haistelemassa mun lempi pensasta. Se oli mun perinne joten ei sitä voinut jättää väliin! Mä uhrauduin ja lähdin taas tepastelemaan samaan suuntaan missä olin jo ennemmin käynyt.
Onnekseni huomasin että joku oli käynyt tekemässä mulle pienen polun pensaan luo. Itseasiassa niitä oli kaksi ihan vierekkäin. Mamma sanoi et joku oli käyny testamassa suksiaan, mut ihan sama polku oli kuin mulle tehty! Mä pääsin hengissä pensaan luo ja haistelin sitä tapani mukaan.



Naapurin koirat tuli tölläämään mua aidan taakse. Ne on niin tyhmiä! Ne vaan aina haukkuu sielä toisella puolella, eikä ne (onneksi) ikinä tajua että niistä aidan reijistä pääsis meidän puolelle. Mä ainakin mahdun ihan helposti. Oon pari kertaa koittanutkin, muttá mamma ei oikein tykännyt. Tai sitten ne koiruudet on vaan pääsyt hieman lihomaan eikä ne mahdu. Tai what ever.
Koirista viis. Naureskelin sitte yksikseni niille ja sit alko tulla kylmä. Mä tärisin hetken paikallani ja lähdin siitä sitten hiihtämään.. eiku siis kävelemään latuja... eiku polkua pitkin takaisin terassille.



Istuskelin terassin portailla ja katselin kanapaistia. Mamma väitti et se on fasaani, mut ihan samalta ne näyttää. En kuitenkaan viitsinyt lähteä pyydystelemään sitä, koska se olisi kuitenkin ollut liian jäässä ja maistunut pahalle.
Sitte tuli kauhea tuulen puuska ja valkosta lunta lensi päin mun naamaa. Mä en tykännyt siitä yhtään ja hyppelin matalana portaat ylös oven luo. Mamma avasi sen ja mä rynnistin sisään. Muu poppoo ihmetteli ja vissiin mammakin, että olipas se pikainen ulkoilu visiitti. Yleensä mä muka pyörin valjastelemassa tosi kauan ja mamma joutuu raahata mut väkisin sisään. Ulkona oli ollut niin inhottava ilma vaikka ei pakkasta niin paljoa ollutkaan, että käperryin palloksi meidän uudelle pehmeälle makuualustalle lämmittelemään.

Hyvää Joulua!

Mä toivotan nyt koko poppoon ja mamman puolesta oikein ihanaa ja herkullista joulua kaikille!

Kaksi yötä jouluun on!

Hurjaa kuinka aika kuluu näin nopeasti, että joulu on jo ihan parin päivän päässä. Huomenna meille tuodaan kuusi sisälle. Sitten päästään haistelemaan vihreitä oksia ja valitsemaan parhaat koristeet pahvilaatikosta. Ja mikä parasta, päästään kuusen koristelun jälkeen tietysti leikkimään tyhjien pahvilaatikoiden parissa!

Kiva taas päästä katselemaan oikeaa puuta, kun tuolla pihalla on niin kylmä ettei sielä ole paljoa tullut käytyä. Mitä nyt mamma on päästänyt meitä vanhempia kisuja pihalle, kun se tietää, että me tullan aina ihan jääkalikkoina takaisin parin minuutin päästä. Wilmaa mamma ei uskalla päästää ulos ei edes valjaissa, vaikka tabbykissa aina naukuu ovella ja raapii sitä. On mamma pari kertaa vienyt Wilmaa sylissä ulos, mutta prinsessa alkoi heti tärisemään eikä ainakaan ilman villapaitaa tarjennut siellä olla. Ei edes mamman sylissä, vaikka Wilma ulos niin kovasti halusikin. Silti Prinsessa vain on niin hölmö että naukuu välillä ulko-ovella.

Mamma kävi tänään ostoksilla (se on kyllä rampannut kaupoissa viimeisten kahden viikon aijan) ja me vaistotaan että se on ostanut meillekin jotain. Kyllä se ainakin kehui kovasti että me kissat saadaan myös jotain herkku ruokaa joulun kunniaksi. Meillä on kuitenkin sellainen tunne, että me saadaan jotain muutakin kun jouluruokaa. Sen näkee sitten jouluaattona kahden yön päästä.

Meidän bloggailut on tuon mamman vuoksi tänä vuonna jäänyt vähän vähäiseksi ja kamujen blogejakaan ei olla paljoa ehditty seurailla. Mamma kuitenkin lupaa että siihen tulee muutos ja nyt se on luvannut tehdä uudenvuoden lupauksen, että se antaa enemmän aikaa meidän blogi jutuille. Ei me kyllä oikein ymmärretä mitä se uudenvuoden lupaus meinaa mutta vissiin siinä luvataan jotain keerran siinä se lupaus-sana on.

Laitetaan tähän loppuun Mirri vähän värittämään tätä tekstiä.

Itsenäisyyspäivän agilityilyä

Meidän itsenäisyyspäivää on vietetty touhukkain tunnelmina ainakin kissojen osalta. Mirrin viimetalven agilitykuvia ei saatu koneelle, kun muistikortti vioittui niimpä otin Mirrin tämänpäiväisistä agilityilyistä jonkinlaisia otoksia. Karvatukset ovat olleet yllättävän aktiivisia leikkiessä ja juostessa rallia ympäri taloa. Muutama painimatsikin on otettu.



Itsenäisyyspäivän kunniaksi kisut ovat saaneet maistella minttunappeja ja seitiä. Illalla on vielä luvassa jauhelihainen ateria.


"Mennäkkö ali vaiko eikö mennä?" Alitus tuottaa Mirrille välillä vaikeuksia ja joskus Pörrökarva päättääkin hypätä alitusesteenkin yli. Kuka nyt haluaisi että lunta tulee turkkiin!



Oikein hyvää itsenäisyyspäivän jatkoa! :)