Mun vuoro!

Ollaan oltu tässä ainakin viikko ihan nettipimennossa, kun se löi sopimuksensa poikki. Aika tuntui ikuisuudelta ainakin näin nettiaddiktin näkökulmasta. Tänään aionkin siis urakoida blogien lueskelemisen kanssa ja foorumitkin pitäisi selailla läpi. Tämä blogspot näyttää uusineen muotoaan sillä aikaa, kun meidän netti on ollut poikki. Täytyy kai senkin tarkastelemiseen jättää hieman aikaa. Kestikin äsken hetki, että sain ymmärretyksi mistä pääsen kirjoittamaan. Meillä pidettiin eilen kampaus päivä. Löysin vihdoin kauan kadoksissa olleen kamman, joka on ostettu M&M:stä ikuisuus sitten. Väline on kyllä superhyvä pitkäkarvaisen Mirrin turkkiin, koska kapistuksen piikit pyörivät. Tai sitten vain oletan sen olevan hyvä, kun siinä on jotain erikoista. :D Yleensä tykkään turkinhoidossa käyttää harjaa, mutta pyörivien piikkien ansiosta kampa on saanut suosiota.

Meillä Wilma Wilhelmiina on oikea turkinhoitoaddikti eli luonteeltaa todellinen prinsessa. Jos kampailee tai harjailee, jotain poppoon muuta jäsentä, niin tyttö tulee heti puskemaan ja kiehnäämään yrittäen tunkea omaa päätään kammattavaksi. Ikäänkuin se yrittäisi eleillään sanoa, "nyt on MUN vuoro!" Kun sitten jossain vaiheessa ryhtyy taas kampailemaan Wilman turkkia niin joka kerta jossain vaiheessa tulee villiintymispuuska ja käy näin...

Suurimman osan ajasta tyttö kyllä kehrää kuuluvastu ja leipoo taassuillaan. Turkinhoito on Wilmalle kuin huumetta. Mirri puolestaan harjausvuoron tullessa istuu hiljaa kehräten paikallaan, Miuku aloittaa kehräämään hurjaan ääneen ja Miiru pysyttelee paikallaan usein päästämättä minkäänlaisia rohina-ääniä. Välillä kuitenkin nämä aikuisemmatkin ryhtyvät pieneen leikkiin tavoitellen kampaa tai harjaa tassullaan.