Turkki kiiltää, valmiina lähtöön

Huomenna otamme suunnan kohti Vaasaa ja kissanäyttelyitä. Ollaan paikalla pitkästä aikaa molemmat päivät Wilma Wilhelmiinan kera. Harmituksen määrä on suuri, koska ilmoitin Miirun mukaan lauantaille, mutta jokin aikaa sitten huomasin facebookkini etusivulla Poh-Kisin ilmoituksen, joka liittyi rokotuksiin. Kiiruhdin tietenkin heti lipastonlaatikolle ja kuinka ollakaan tajusin, että pojan rokotukset olivat vanhentuneet ja enää ei ehditty uusia niitä niin, että Miiru olisi päässyt näytelmiin. Pojalla on ollut vuoden näyttelytauko ja sitä suuremmalla syyllä olisin halunnut veitikan näyttelyyn viedä. No, ehkä ensikerralla. Viikonloppu onnistuu varmasti hienosti pelkän Wilmankin kanssa.

Allekirjoittaneen ajatukset ovat takunneet myös tänään, kun hoksasin, että kristallihiekka (käytetään sitä näyttelyissä, koska se ei pölyä) on loppu ja kuinka ollakaan kotihiekkaakaan ei ollut enää yhtään jäljellä. Suuren järkytyksen vallassa sain kompuroitua hakemaan kuljetuslaatikon, jossa muistikuvani mukaan olisi pieni musta hiekkalaatikko, johon olisi jäänyt käyttämätöntä hiekkaa. Onnekseni sain huomata muistaneeni oikein ja meillä on nyt siis käytössä nuo vähäiset hiekanrippeet.

Prinsessa on nyt pestynä ja laukut pakattuna. Näyttelylaukun pitäisi sisältää kaiken tarvittavan, mutta luulempa, että jotain oleellista unohtuu kuitenkin. Niin käy aina (tässä kirjoitellessa muistuukin mieleeni jo minttunappit ja valjaat...) Vahvarien, rokotustodistuksen ja verhojen sijainti oikeassa paikassa on varmistettu moneen kertaan. Kameran akkukin on saatu lataamaan ja muistikortilla odottaa 450 kuvan tila huomista varten. Täällä innoissani odottelen, että pääsen huomenna testaamaan saako näyttelyssä minkäänlaisia kuvia valovoimaobjektiivilla. Siitä kun puuttuu zoomi ja ilman sitä on hankala saada läheltä kuvia. Aion kuitenkin yrittää ja saa nähdä minkälaista jälkeä tulee. Mukaan otan tietenkin pitemmänkin objektiivin. Tietenkin vielä suuremmalla innolla odottelen rupattelua ystävien kanssa. :)

Huomenna HCS:iä (house cat short hair=kotikissa lyhytkarvainen)arvostelee Arja Martikainen joka onkin monilta aikaisemmilta kerroilta tuttu ja sunnuntaina puolestaan uusi tuttavuus Lene Glem.

Yleisölle hyödylliset tiedot löytyvät täältä. Huomatkaapa, että lauantaina on lapsille luvassa lelukissanäyttely!

Ps. Tulkaa vaan rohkeasti moikkaamaan, jos pyöritte näyttelyssä! :)

Lemppari korkki

Mun, Wilman lempi leluksi on noussut nyt vahvasti semmonen meidän turkinhoitopullon korkki. Ennen lemppareita oli kaikki korkit ja pienet lääkemitat, jotka muistuttivat erehdyttävästi korkkia. Nyt en enää huoli muita kun tämän ainoan oikean, jossa on jo mun ominaistuoksu. Mamman mielestä pikemminkin haju ja se onkin yrittänyt huijata mua heittämällä mulle eri korkkia, joka näyttää samalta. Tämä kisu ei kuitenkaan mene lankaan!

Saan leikkiaikaa korkilla yleensä korkeintaan vain pari tuntia päivässä, koska mamman mielestä tulen muuten häiritsemään sen tärkeitä hommia puskemalla, kiehnäämällä ja maukumalla, kun haluan, että se heittää mulle kyseisen esineen. Paras osa korkkileikkiä onkin sen noutaminen takaisin mammalle. Mamma on hienosti oppinut sen käytännön, että hänen täytyy heittää se uudelleen, että saan juosta noutamaan korkin jälleen takaisin mammalle tai muulle henkilökunnalle. Tätä jatkuu yleensä niin kauan, että mamma kyllästyy. Toi korkki on kyllä muutenkin tosi kätevä leikkikalu, sillä kun vähän koskee siihen tassulla, niin se lähtee liikkeelle. Sen perään onkin kiva hyökkiä ja välillä meidän touhuista lähtee muiden mukaan liian kova meteli. Niiden mukaan meluraja ylittyy liikaakin, kun juoksen korkin perässä nimittäin usein ympäri taloa.

Lopuksi vauhdikas video mun tämänpäiväisestä noutoleikistä. Tässä on harvinaisen vaisua menoa, kun mamman ryökäle kuvasi eikä leikkifiilis tietenkään ikinä silloin ole kohdillaan, koska mamman keskittyminen ei ole kokonan heittämisessä vaan tietenkin osaksi kamerassa.



Onko teillä jotain leluja, joita innostutte noutamaan? :)

Lihavinkki

"En syötä kissalle lihaa, koska se on liian kallista." Näin kommentoivat monet tietämäni kissaihmiset, kun käymme ruokakeskustelua läpi. Tuo on tottakai aivan ymmärrettävää ja itse myös yritän aina etsiä halvimman lihapaketin, sillä onhan liha, varsinkin marketeissa, aika tyyristä. Olen kuitenkin löytänyt hyvän lihataktiikan, jonka ajattelin nyt jakaa teille, jotka ette sitä ole vielä hoksanneet ja teille jotka hampaat irvessä raahaatte itsenne lihatiskille kauhistellen korkeita hintoja.

Itse kierrän aina mahdollisimman monta kauppaa läpi. Käyn läpi hinnat ja tarjoukset, sekä yritän aina etsiä silmiin pistäviä oransseja "-30%, huom päiväys" -lappuja. Joskus hyvällä tuurilla jauheliha- tai broilerinsuikalepaketit voivat olla jopa -50%. Aina hyvän alennuksen löydettyäni hamstraan paketteja mukaani ja kotona heitän pakastimeen. Pakastimessahan jonkin verran parastaennen-päivämäärän yli menevät lihat säilyvät hyvin vähän pitemmänkin aikaa. Näin säästyy jonkin verran rahaa. Yritänkin tässä sopertaa, että välttämättä ei tarvitse kauhistella hintaa, jos mahdollisimman usein ostaa alelihoja varastoon. Mikäli ei päivittäiseen tai viikottaiseen liharuokintaan silti pysty on hyvä, jos joskus on varaa ja innostusta ostaa edes yksi -30% lihapaketti. :)

Löytyykö teiltä hyviä strategioita lihan tai minkä tahansa kissanruuan ostamiseen?

Toukokuu, kesä tulee

Tänään on ollut aivan mahtava ulkoilusää. Aurinko on paistanut ja lämpimiä säteitä taivaalta on riittänyt runsaasti meillekin asti. Mitä nyt aamulla tuuli vähän kylmästi, mutta onneksi se laantui iltaan päin mennessä. Vappu päivää ollaan vietelty kissojen kanssa kiitettävästi ulkoilmassa. Ajatella, että kohta nurmikko vihertää ja saa lähteä pihalle ulkoiluttamaan katteja ilman takkia. Tänään kuvailin hieman kevään merkkejä, lähinnä kukkia ja koska tämä on kissablogi jokaisesta kukkakuvastakin voi bongata joko Miirun tai Mirrin.

Karvatukset ovat myös alkaneet kieriskellä maassa, mikä on sekin kesän lähestymisen merkki.

Vielä kun tässä kerta on vappupäivää tunti jäljellä niin toivotellaan nyt jokaiselle hyvää vappua!