Sitä sun tätä

Huhhuh, juuri äsken selaillessani vanhaa blogia laskeskelin, että ollaan bloggailtu kohta viisi vuotta! Kyllä aika kuluu nopeaa! Kun sen jälkeen siirryin tähän uudempaan blogiin ja selasin sitä läpi tuo viimevuoden saldo, hurjat yhdeksän kirjoitusta, näytti aika haikealta. Tällä htkellä kirjoitusintoni on 100% ja kiitos kuuluu ihan kokonaan teidän muiden blogeille! Niitä lueskellessani sain taas inspiraatiota. :) Tämän blogin ulkoasua olen myös vähän katsellut ja mielestäni se on hyvän värinen, mutta tämä laatikko mihin teksti tulee on vähän liian kapea. Muutamaa uutta ulkoasua olen jo vähän hahmotellut. Tähän ulkoasuun kun ei pysty leveyttä lisäämään. En tiedä sitten tulenko sitä kuitenkaan vaihtamaan. Jää nyt nähtäväksi.



Kissojen kotisivujakin olen tuossa pitkin viimevuotta yrittänyt päivittää, mutta jostain syystä en pysty luomaan uusia sivuja tai tekemään suuria päivityksiä siellä, koska netti aina pätkäisee poikki. Googlepages on myös hieman muuttunut, että en ole varma pitäisikö kotisivujen tekemistä jatkaa jossain muualla. Ehdotuksia hyvistä kotisivun teko paikoista voi laittaa kommenttilaatikkoon! :)

Näyttelytantereella tapahtuu tulevaisuudessa seuraavan laista; Ilmoitin Wilman Jyväskylään sunnuntaille 19.2. ja hieman jänskätti, että kuulutaanko niiden ihmisten joukoon jotka joutuivat karsituikssi. Ainakaan vielä ei ole karsintailmoitus tavoittanut meitä, että näillä näkymin ollaan siis mukana! Tämän näyttelyn jälkeen seuraakin pitkä näyttelytauko jonka jälkeen suuntaamme noka kohti Vaasaa 5.-6.5. ja sen jälkeen Tamperetta joko launtaina 19.5. tai sunnuntaina 20.5. Kesän näyttelyitä suunnitellaan vasta hieman myöhemmin. Luultavasti tuo Pori olisi ainakin yksi, mistä meidät saattaisi tavoittaa. Onhan se sentään oman yhdistyksen näyttely.

Tuossa pari viikkoa sitten laskeskelin Wilman viimevuoden näyttelypisteet yhteen. Pisteitä tuli yhteensä 50.06. Koko suomessa neidon sijoitus on 27. Vuoden kissa-ilmot on lähetetty POH-KIS:ille ja saa nyt sitten nähdä kuinka siellä sijoitutaan. Parit näyttelytulokset jouduin itse lisäämään Catshow.fi:n viimevuoden ranking listaa, koska molemmat Tampereen sijoitukset puuttuivat. Mielestäni tuo näyttelyportaali on tähän asti toiminut hienosta ja sieltä on kätevä katsoa menneitä näyttely tuloksia. Pointsit siihen suuntaan!

Meidän poppoolla oli tällä viikolla madotupäivä ja onneksi kaikilla pilleri upposi kurkusta alas helposti, jos ei sitten joku pullauttanut sitä mihinkään piiloon, kun käänsin selkäni. Se olisi hyvin Mirrin tapaista. Miukun sterilointiakin olen tässä vähän harkinnut ja päätöstä en ole ihan täysin saanut tehtyä, mutta ajatus tuntuisi hyvältä. Onhan neito jo pian 8 vuotta. Tässä talven aikana se olisi hyvä toteuttaakin. Sterilointi pysyköön vielä hetken mietinnässä, mutta se saattaa hyvinkin olla pian ajankohtainen.



Täällä on koko viikon ollut hurjat pakkaskelit, mutta silti nuo karvatukset ovat innokkaita ulkoilemaan. Jopa ilman villapaitaa! Meidän punavalkoinen villapaita kun sopii enää kutistumisn myötä Wilmalle ja uusi vihreä on vasta valmistumassa. Ulkoilun kesto on kyllä ollut paljon alhaisempi kuin silloin pienemmillä pakkas säillä. Tuossa eilen Wilma tekikin tässä talossa asuneiden kissojen historian lyhimmän ulkoiluajan ennätyksen. Tyttö tassutteli ulkoilmassa vain noin 2 minuutin ajan. Tosin pakkanenkin hipoi -25! Näin kovilla pakkasilla olen pystynyt pitämään kissoja jonkin verran vapaasti ulkona tietenkin itse vieressä valvoen. Karvatit kun pysyttelevät tällä säällä hyvin omalla tontilla.



Ai niin, mietintämyssyssäni on ollut myöskin kissojen terveyspäivään osallistuminen. Tällainen järjestetään Helsingissä la 21.4.-12. Mitään en ole vielä päättänyt tästäkään. Jos teitä kiinnostaa, niin kutsu löytyy täältä. Onko kukaan lukijoista mukana tapahtumassa?

Muukalaisia reviirillä!

Meillä on täs muutaman päivän ajan pyörinyt toinen kolli meidän reviirillä. Itse asiassa se on kuljeskellu täällä jo pari kertaa aikaisemminkin talven aikana ja vaikka mamma on mun kehotuksesta ottanutkin yhteyttä naapureihin ja löytänyt kissan palvelijat, ei poika vaan millään meinaa pysyä omalla tontillaan! En oo meidän poppoon ainoana kuningas puolisena viittiny käydä tyypin kimppuun näyttäen kuka täällä oikein määrää, koska 1. Miuku on kieltänyt, 2. se näyttää liian heikolta (mun haboilla se olisi lihamuusia) ja kolmanneksi vielä, oonhan herrasmies.
Mamma ja Miuku on alkaneet lässyttää sen ulkonäöstä. Mamma jauhaa kuinka se olisi täydellinen poikaystävä Miukulle ja kuinka ihania pentuja niille tuliskaan, koska kolli tabby ja vielä punainen! Meidän onneksi Punatulkku on leikattu. Ties mitä mamma olis keksinyt. Miuku puolestaan hehkuttaa kuinka "komistus" niin ihanasti lirkuttelee omia keksimiään rakkausrunoja pensaista. Lisäksi Wilma ja Mirri hihittelee tunkeilijan super hiirenpyydystystaidoista. Meidän talon tytöistä on tulossa ihan höperöitä sanon minä!
Katsokaa nyt näitä ja tehkää omat päätöksenne siitä onko se nyt sitten muka niin komea..







Lisäksi tässä kun nyt pääsin vauhtiin niin voisin kertoa toisestakin herrasta, joka vieraili usein tonttirajojemme sisäpuolella. Se puolestaan oli musta ja pitkäkarvainen. Varmaan sekin jokin Miukun salarakas. Ette arvaakkaan kuinka mamma oli kiitollinen, että laittoi Miukun hihnaan tuona kesäpäivänä, kun muukalainen tänne ilmestyi ensimmäisen kerran. Tämän tapauksenkin palvelijat saatiin kiinni eikä kattia sen jälkeen ole näillä markeilla näkynyt. Toivottavasti ei enää tulekaan.
Saatte nyt siitäkin kuvamateriaalia arvosteltavaksi. Varoitus siitä, että tuo toinen kuva on aika ällö!





Nyt voisi melkein laittaa äänestyksen pystyyn siitä, kumpi näistä on oikein komeampi?

Christianille kuuluu hyvää

Christian muutamia päiviä ennen uuteen kotiin lähtöä

Saimme jokin aika sitten yhdeltä pentumme uudelta omistajalta sähköpostia, jossa kerrottiin kisun kuulumisia. Chritstian on nimetty Sylvesteriksi ja nauttii uudesta kodistaan täysin siemauksin. Poika on kuulemma hyvää kaveria perheen 2-vuotiaan neiti kissan kanssa ja leikkivät paljon yhdessä. Myös perheen vanhemman kissan kanssa tulevat jo paremmin toimeen, vaikka välillä onkin huomattavissa pientä valtataistelua. Sylvester on voinut hyvin ja kasvanut isoksi. Poikaa kuvataan suloiseksi ja vilkkaaksi. :)

Postaukseen oli liitetty myös kuva, josta huomaa että poika todella voi hyvin ja on kasvanut hurjasti. Tältä Sylvester näyttää nykypäivänä:

Kuva by: EK

Se pistää miettimään...

Tänne on satanut niin paljon lunta, että sain päivällä otettua itseä niskasta kiinni ja niin vaan lähdin ulos hiihämään. Nauttiessani pienestä pakkasesta ja liikunnan riemusta puhelin soi ja rimpauttelin ystvälle takaisin, kun en ollut ehtinyt vastaamaan. No, siinä sitten juttelmme niitä näitä ja ystäväni, joka ei kauheasti kissoista pidä, sai sanottua kutakuinkin tällaiset sanat suustaan: "Mä kävin tänään yhden tyypin luona ja niillä oli paljon ihanampia kissoja kuin sulla! Mä jopa tykkäsin niistä! Ne oli niin läskejä, laiskoja ja söpöjä! Sun pitäs lopettaa kissojen ruokavalion tarkkailu, eikä kannattais syöttää niille mitään lihoja ja erityisruokia." En ottanut tuosta itseeni, koska tyyppi nyt on mikä on. Enkä myöskään alkanut saarnaamaan kissan ruokinnasta, koska tiesin että siitä syttyisi kova kiista, ekä kaverini mieltä saisi muutettua..

Siinä sauvojen upotessa lumeen vuoron perään ja liikutellessani suksia aloin miettiä kuinka harva oikeasti jaksaa panostaa kissaan ja sen elämään. Monille kissa on vaan lemmikki, jolle ostetaan markettien halvinta katinmönjää ja eläin, jota monet lihottavat, että saisi siitä omasta mielestään suloisen. Toiset ottaa karvatin voidakseen sanoa, että minulla on kissa. Moniko oikeasti ajattelee kissan parasta?
Kovin moni ei jaksa ennen sen hankintaa etsiä minkäänlaista tietoa siitä, miten kissaa hoidetaan tai miten sitä ruokitaan. Kaikki hoitavat kissaa kuullun ja oletuksen mukaan. Tämän vuoksi kerron ja laitan vielä paperille muutamia hoito ja ruokinta ohjeita, kun meiltä lähtee pentu uuteen kotiin. Monet sanovat (tai vähintään miettivät omassa päässään) että olen friikki. Ajattelenhan vain kissan parasta. En ole ihminen, joka soittaa eläinsuojelu yhdistykselle tai heittää kovan saarnan, jos kissan päästää ulos vapaasti tai, jos sitä ei ruoki täysin oikein. Omistajan oma asia, vaikka se pitääkin välillä meikäläistä miettimään.

Kun sanon uusille ihmisille käyväni näyttelyissä kissani kanssa, heidän reaktionsa on joko: "Sehän on varmasti mielenkiintoista ja erilaista/upeaa." Tai sitten: "Oot hulluu, kuinka sä jaksat." Myös yleensä seuraavana tyyppi heittää kysymyksen "mikä rotukissa sulla oikein on?" En ala tässä nyt päivittelemään, että miksi ihmiset eivät tajua, että kotikissojakin voi käyttää näyttelyissä. Se on ihan ymmärrettävää ettei monikaan sitä teidä, mutta kuitenkin aika outoa ettei paljon kukaan sitä tiedä. Ihmisillä on jonkinlainen stereotypia siitä, että näyttelytettävä kissa on rotukissa, mikä on ihan ok, onhan suurin osa näyttelyiden kissoista rotukissoja.

Silloin tällöin, välillä aika useinkin (varsinkin jos on ollut pitkä näyttelytauko) tulee kova ikävä kaikkia kissaihmisiä ja näyttelyistä saatuja ystäviä. Hyvin harva ei-kissaihminen jaksaa kuunnella juttuja siitä, kuinka karvavauva putosi vessanpönttöön tai lohduttaa huolestunutta mammaa, joka kertoo ettei kissan kakka ole viikkoon ollut kiinteää vaan pelkkää ruikkua. Myös kun täpinöin ja olen innoissani siitä, että ensi viikonloppuna on näyttely jossain kaukana, hurjan moni sanoo siihen: "Kuinka sä jaksat kuskata sun kattia jossain 400km:n päässä, ostaisit sillä rahalla vaatteita itselles!" ja "Et oo tosissas, mä en ikimaailmassa lähtis." Tällöin todella kaipaa kipeästi kaikkia "kissaystäviä". Onneksi jotkut sentään osaa olla välillä edes vähän kiinnostuneita asiasta.

Mieltä ei myöskään koskaan lämmitä suraavat lausahdukset:
"Täälä haisee kauheelle" = Joku herkkänokka haistanut kissanhiekkalaatikosta siivoamattoman pissan tai kakan joka ei omaan nenään edes haise. Usein myös tuohon liitetään "Noi kissat haisee!"(Jälleen haisee hiekkalaatikko, EI kissat!)

"Varmaan te joudutte aina olla näyttelyissä näin kauan. TYLSÄÄ! Eikö täälä oo minkäänlaista ohjelmaa!?" = Tullut muutaman sukulaisen ja ystävän suusta, jotka on pyörähtäneet näyttelyissä katsomassa tai olleet seuranani koko päivän omasta pyynnöstään. Tulee vaan olo, että miksi ihmeessä lähdit mukaan! Onhan nuo päivät kieltämättä pitkiä, mutta kyllä ne loppujenlopuksi aika nopeasti menee tuttujen kanssa rupatellessa ja arvosteluja seuraillessa. Joskus saisivat pitää suunsa kiinni, koska ei heitä näyttelyyn pakotettu ja pitkien päivien ei pitäisi paljon heitä liikuttaa, kun tuskin ovat enää toista kertaa tulossa. Voisivat joskus myös ymmärtää, että se mikä heitä ei kiinnosta saattaa minua kiinnostaa. Eli ei tarvitse piilohaukkua mun kiinnostuksen kohteita. Ymmärrän toki sen, että heitä ei kiinnosta eikä mielestäni tarvitsekkaan.

"Voisit koko näyttely ajan shoppailemassa, kun niin kauas menet tai vaikka nukkua kotona! Se olis paljon järkevämpää" = Tämä tulee usein edellisen lausahduksen jatkeena tai kommenttina sen jälkeen, kun kerron meneväni näyttelyyn. Jokainen ilmaiskoon omat mielipiteensä, mutta joskus alkaa keittää, varsinkin kun lausahdukset on kuultu niin useasti.

Olisi kiva kuulla muidenkin mielipiteitä asiasta tai vaikka omia kokemuksia. :)

Tämän pitkän tekstin lopetukseksi kuvat viimevuodelta jokaisesta mamman rakkaasta mussukasta: