Mut ei me siellä varjossa aina vaan loikoilla vaan kyllä me välillä aian otetaan painimatsiakin, että pysytään hyvässä kunnossa.
Tuosta kuvasta huomaakin hyvin kuinka ruoho jo vihertää kovasti. Oli jo aikakin, kun se ruskea talven jälkeinen ruoho maistui yhtä pahalta kun homehtunut hiiri, yök! Nyt kelpaa popsia heinää suihin, kun maistuu paremmalta. :)
Kyllä mä sielä pihalla paljon muutakin oon tehny kun ottanu painimatsia, loikoillu ja synöny ruohoa. Oon nimittäin juossu perhosten perässä ja yrittänyt ystävystyä niiden kanssa, mutta empä ole oikein onnistunut. Oon myös vaihtanut välillä ötökkälajia ja tehnyt tuttavuutta raitaisiin pörrääviin kavereihin, mutta nekin on vaan enemmän vieraileet kukkien luona. Mutta ei pidä luovuttaa!
4 kommenttia:
Oi, mitä ulkoilukuvia! Kyllä sitä tästä lämpimyydestä nauttia kannattaakin. Kukin tavallaan! :)
Tuoretta ruohoa - kissat ja koirat saavat nauttia sitä pitkän talven jälkeen! :) Kollo söi tänään jonkun koppakuoriaisen niin että narskutus vaan kävi.
Oi oi jos hyökkäät ampiaisen päälle tai yrität tehdä tuttavuutta niin ei kannata voi käydä kipeästi.
Hyi, kuinka sä uskallat liikkua pihalla?! Mä yleensä vaan makaan paikallani paniikissa, se on osoittautunu hyväks tavaks. Oon vähä tällänen traumatisoitunu lapsi, mut pakotettiin nimittäin viime talvena pihalle valjastelemaan. Tappaa yrittivät todennäköisesti.
Ainiin, mä oon Onni ja löysin teijän blogin.
Lähetä kommentti