Meillä on ollut tänään toosi laiska päivä kaikilla. Jopa mammakin on nukkunut päikkärit Wilma kainalossa ja me muut ollaan laiskoteltu saunanlauteilla, kiipeilypuussa ja nojatuolissa.
Päikkäreiden jälkeen Wilma unenpöpperöissä.
Päikkäreiden ja liiallisen laiskottelun jälkeen mamma päätti, että lähdetään koko porukalla ulkoilemaan ja kaikki, Wilmaa lukuun ottamatta, pääsi vapaana juoksentelemaan mamman valvovien silmien alla. Ulkosalla Miiru aloitti hullaantumisen juoksentelemalla villisti ympäri pihaa...
...kiipeilemällä tähän huteraksi luokiteltuun "puuhun"
...tutkimalla outoa pahvilaatikkoa
...ja hyppäämällä sitten salamana alas aidalta jatkaen sen jälkeen juoksua pihamaalla.
Kaiken edellämainitun jälkeen aloitettiin vaanimisleikki:
Miiru vaanii pahaa-aavistamatonta Mirriä
Mirri ei näyttänyt kovin tykkäävän, siispä painia tästä ei syntynyt.
Seuraava uhri oli Wilma.
"Tshihihihi, täältä minua ei helposti löydetä!"
"Miuku, sinut on löydetty!"
"Ala jo tulla!"
"Hohhoi, alkaa pikkuhiljaa käydä tylsäksi."
Miuku ja Miiru tähystelevät Mirriä. (Vilukissa Wilma oli halunnut jo tässä vaiheessa sisälle lämpöiseen.)
Piilosilla olo alkoi käydä tylsäksi ja Mirri päätti kiiparoida puuhun, joka on luokiteltu lujaksi puuksi.
Miuku ja Mirri puolestaan aloittivat hipan:
Hipan jälkeen Miuku läksi sisälle ja Mirri ja Miiru jatkoivat takaa-ajoa keskiverto puuhun.
2 kommenttia:
MAHTAVII KUVIIIIII!!! Mä kans tykkään vaanimisleikeistä. Musta ei oikein arvosta. Ehkä six että se on aina kohde, hihi!
Hahaa, Mirrin ajatukset on sitte vissii yhteen Mustan kans, ku sekään ei kauheesti tykkää ku Miiru hyökkäilee. :D
Lähetä kommentti