Mistä näitä tabbyja oikein tulee?

Meillä on viimeviikkojen aikana pyörinyt tontilla patsi se punainen tabby-kolli, josta kirjoittelin tässä postauksessa, myös yksi ruskeatabby. Tietääkseni kukaan naapurikaan ei ole uutta kissaa ottanut, että olisiko tämä tullut sitten jostain kauempaa. Meidän portailla se kuitenkin silloin tällöin päivisin pyörii ja illalla, kun menee tarkistamaan onko ovet lukossa tämä samainen mouruaja saattaa yrittää pyrkiä sisään. Välillä tuo leikkaamaton poika kuitenkin on pitkiäkin aikoja näkymättömissä. Omistaja sillä kyllä varmasti on, koska aika se näyttää hyväkuntoiselta ja vaikuttaa suht rohkealta..

Tuolta näyttää tämä kyseinen muukalaisherra.

Tämän taabyilmestyksen lisäksi meillä on edelleen vieraillut se punainen tabbypoika. Punikin omistajalle ollaan kissa viety muutaman kerran, mutta aina välillä komistus kuitenkin palaa takaisin. Ehkä tämä tabbykissojen virtaus vähenee kesämmällä, kun naaraiden kevätkiima hajuja ei esiinny näillä alueilla enää niin paljoa.

Tuossa jo vanhastaan tuttu punikkipoika. Onkos teidän muiden tonteilla vieraillut muukalaisia?

Kaksi näyttelyä kokeneempana

Viimeviikonlopun jälkeen olin niin uupunut kaikesta siitä kävelystä ja juttelemisesta, että en kyennyt enää tulla raportoimaan näytelmistä. Viikolla puolestaan oli stressiä ja kiirettä kylläkseen ja samassa vierähti jo melkein toinenkin viikko. Vaasan näyttelyviikonlopun sijoituksiksi muodostuivat HCS 2 ja HCS 2. Sekä Arja Martikainen, että Lene Glem olivat sitä mieltä että voittaneella oli turkki vähän paremmassa kunnossa. Arvostelussa Wilma yllätti allekirjoittaneen erittäin rennolla asenteella. Neiti laittoi heti ensimmäisenä pöydälle maata, leikki ja nautti rapsutuksista. Lauantain osalta kaikki meni hienosti, mutta sunnuntaina Wilma sai pienen, ennenkuulumattoman, hermokohtauksen, kun olin kiikuttamassa sitä takaisin häkkiin. Oliko aiheuttaja sitten jokin yllättävä ääni tai vain väsymys ja stressi, kun pitkästa aikaa piti keikistellä kahtena peräkanaisena päivänä tuomarille. Se taitaa jäädä arvoitukseksi. Pelästyneeltä prinsessa näytti vielä häkissäkin, mutta rentoutui siitä aika nopeasti.

Seuraavana vuorossa arvosteluseteleiden sisältö. Ensin 5.5. eli lauantain Arja Martikaisen raapsutama arvostelu.

Tyyppi: Ex mittasuhteet, ex kunto

Pää: Vahvat viiksityynyt, tasapainoinen

Silmät: Upea väri

Korvat: pienet ja pystyt

Turkki: Ex laatu, upea 22-kuvio!

Häntä: Hyvä pituus, aktiivinen

Kunto: Ex

Yleisvaikutelma: (jotain) ja onnellinen <3

Arvostelutulos: 2.

Sanastoselvennystä:

Ex = excellent = erinomainen

22-kuvio = tabby-kuvio

6.5., sunnuntain Lene Glem:in arvostelu:

Tyyppi: Excellent balanced female

Pää: Ex shape + chin

Silmät: Ex shape + look

Korvat: Ex (jotain) (jotain)

Turkki: super quality

Häntä: Ex

Kunto: Super condition(?)

Yleisvaikutelma: Really beautiful <3

Arvostelutulos: 2.

Tuli taas lauantaiaamuna koettua boxin peittelyn tärkeys. Unohdin ottaa peiton, mikä meillä on yleensä aina kossiojen kuljetuskopan päällä, mukaan ja siitä syystä alkumatkalla jouduttiin kuunnella Wilman "ihanaa" soolo laulua. Kun sitten asettelin peiton sijasta takkini, niin, että se peittii reunojen ja takaosan reijät boxista, hiljeni neiti tyystin. Tästä syystä sainkin vihdoin kauanodotetun inspiksen tehdä boxinpäällisen. Samalla voisi tekaista yhdet uudet näyttelyverhot, kun noista tummanvioleteista ei Wilma kovin hyvin erotu. Pitääkin tässä yrittää päästä joku päivä shopailemaan kangaskauppaan.

Seuraavan kerran suuntaamme nyt tulevana lauantaina kohti Tamperetta ja Pirkkahallia. Vahvarit sinne tulivat viimeviikolla ja neitiä tuomaroi Irek Pruchniak. Tuosta tuomarista en olekaan aikaisemmin kuullut, että hän onkin aivan uusi tuttavuus meille. Toisaalta vähän jännittää, kun tämä Treen näyttely on näin pian Vaasasta. Toivottavasti ei ole liian stressaavaa Wilmalle, vaikka neiti yleensä nauttiikin, kun saa loikoilla koko päivän häkissä huomion keskipisteenä.

Noita Vaasan näyttelykuvia muista kissoista en ole vielä ehtinyt muokkailemaan kaikkia, joten photobucketista niitä ei vielä löydy. Yritän saada ne mahdollisimman pian julkaistua.

Mitäs teille muille kuuluu?

Turkki kiiltää, valmiina lähtöön

Huomenna otamme suunnan kohti Vaasaa ja kissanäyttelyitä. Ollaan paikalla pitkästä aikaa molemmat päivät Wilma Wilhelmiinan kera. Harmituksen määrä on suuri, koska ilmoitin Miirun mukaan lauantaille, mutta jokin aikaa sitten huomasin facebookkini etusivulla Poh-Kisin ilmoituksen, joka liittyi rokotuksiin. Kiiruhdin tietenkin heti lipastonlaatikolle ja kuinka ollakaan tajusin, että pojan rokotukset olivat vanhentuneet ja enää ei ehditty uusia niitä niin, että Miiru olisi päässyt näytelmiin. Pojalla on ollut vuoden näyttelytauko ja sitä suuremmalla syyllä olisin halunnut veitikan näyttelyyn viedä. No, ehkä ensikerralla. Viikonloppu onnistuu varmasti hienosti pelkän Wilmankin kanssa.

Allekirjoittaneen ajatukset ovat takunneet myös tänään, kun hoksasin, että kristallihiekka (käytetään sitä näyttelyissä, koska se ei pölyä) on loppu ja kuinka ollakaan kotihiekkaakaan ei ollut enää yhtään jäljellä. Suuren järkytyksen vallassa sain kompuroitua hakemaan kuljetuslaatikon, jossa muistikuvani mukaan olisi pieni musta hiekkalaatikko, johon olisi jäänyt käyttämätöntä hiekkaa. Onnekseni sain huomata muistaneeni oikein ja meillä on nyt siis käytössä nuo vähäiset hiekanrippeet.

Prinsessa on nyt pestynä ja laukut pakattuna. Näyttelylaukun pitäisi sisältää kaiken tarvittavan, mutta luulempa, että jotain oleellista unohtuu kuitenkin. Niin käy aina (tässä kirjoitellessa muistuukin mieleeni jo minttunappit ja valjaat...) Vahvarien, rokotustodistuksen ja verhojen sijainti oikeassa paikassa on varmistettu moneen kertaan. Kameran akkukin on saatu lataamaan ja muistikortilla odottaa 450 kuvan tila huomista varten. Täällä innoissani odottelen, että pääsen huomenna testaamaan saako näyttelyssä minkäänlaisia kuvia valovoimaobjektiivilla. Siitä kun puuttuu zoomi ja ilman sitä on hankala saada läheltä kuvia. Aion kuitenkin yrittää ja saa nähdä minkälaista jälkeä tulee. Mukaan otan tietenkin pitemmänkin objektiivin. Tietenkin vielä suuremmalla innolla odottelen rupattelua ystävien kanssa. :)

Huomenna HCS:iä (house cat short hair=kotikissa lyhytkarvainen)arvostelee Arja Martikainen joka onkin monilta aikaisemmilta kerroilta tuttu ja sunnuntaina puolestaan uusi tuttavuus Lene Glem.

Yleisölle hyödylliset tiedot löytyvät täältä. Huomatkaapa, että lauantaina on lapsille luvassa lelukissanäyttely!

Ps. Tulkaa vaan rohkeasti moikkaamaan, jos pyöritte näyttelyssä! :)

Lemppari korkki

Mun, Wilman lempi leluksi on noussut nyt vahvasti semmonen meidän turkinhoitopullon korkki. Ennen lemppareita oli kaikki korkit ja pienet lääkemitat, jotka muistuttivat erehdyttävästi korkkia. Nyt en enää huoli muita kun tämän ainoan oikean, jossa on jo mun ominaistuoksu. Mamman mielestä pikemminkin haju ja se onkin yrittänyt huijata mua heittämällä mulle eri korkkia, joka näyttää samalta. Tämä kisu ei kuitenkaan mene lankaan!

Saan leikkiaikaa korkilla yleensä korkeintaan vain pari tuntia päivässä, koska mamman mielestä tulen muuten häiritsemään sen tärkeitä hommia puskemalla, kiehnäämällä ja maukumalla, kun haluan, että se heittää mulle kyseisen esineen. Paras osa korkkileikkiä onkin sen noutaminen takaisin mammalle. Mamma on hienosti oppinut sen käytännön, että hänen täytyy heittää se uudelleen, että saan juosta noutamaan korkin jälleen takaisin mammalle tai muulle henkilökunnalle. Tätä jatkuu yleensä niin kauan, että mamma kyllästyy. Toi korkki on kyllä muutenkin tosi kätevä leikkikalu, sillä kun vähän koskee siihen tassulla, niin se lähtee liikkeelle. Sen perään onkin kiva hyökkiä ja välillä meidän touhuista lähtee muiden mukaan liian kova meteli. Niiden mukaan meluraja ylittyy liikaakin, kun juoksen korkin perässä nimittäin usein ympäri taloa.

Lopuksi vauhdikas video mun tämänpäiväisestä noutoleikistä. Tässä on harvinaisen vaisua menoa, kun mamman ryökäle kuvasi eikä leikkifiilis tietenkään ikinä silloin ole kohdillaan, koska mamman keskittyminen ei ole kokonan heittämisessä vaan tietenkin osaksi kamerassa.



Onko teillä jotain leluja, joita innostutte noutamaan? :)

Lihavinkki

"En syötä kissalle lihaa, koska se on liian kallista." Näin kommentoivat monet tietämäni kissaihmiset, kun käymme ruokakeskustelua läpi. Tuo on tottakai aivan ymmärrettävää ja itse myös yritän aina etsiä halvimman lihapaketin, sillä onhan liha, varsinkin marketeissa, aika tyyristä. Olen kuitenkin löytänyt hyvän lihataktiikan, jonka ajattelin nyt jakaa teille, jotka ette sitä ole vielä hoksanneet ja teille jotka hampaat irvessä raahaatte itsenne lihatiskille kauhistellen korkeita hintoja.

Itse kierrän aina mahdollisimman monta kauppaa läpi. Käyn läpi hinnat ja tarjoukset, sekä yritän aina etsiä silmiin pistäviä oransseja "-30%, huom päiväys" -lappuja. Joskus hyvällä tuurilla jauheliha- tai broilerinsuikalepaketit voivat olla jopa -50%. Aina hyvän alennuksen löydettyäni hamstraan paketteja mukaani ja kotona heitän pakastimeen. Pakastimessahan jonkin verran parastaennen-päivämäärän yli menevät lihat säilyvät hyvin vähän pitemmänkin aikaa. Näin säästyy jonkin verran rahaa. Yritänkin tässä sopertaa, että välttämättä ei tarvitse kauhistella hintaa, jos mahdollisimman usein ostaa alelihoja varastoon. Mikäli ei päivittäiseen tai viikottaiseen liharuokintaan silti pysty on hyvä, jos joskus on varaa ja innostusta ostaa edes yksi -30% lihapaketti. :)

Löytyykö teiltä hyviä strategioita lihan tai minkä tahansa kissanruuan ostamiseen?

Toukokuu, kesä tulee

Tänään on ollut aivan mahtava ulkoilusää. Aurinko on paistanut ja lämpimiä säteitä taivaalta on riittänyt runsaasti meillekin asti. Mitä nyt aamulla tuuli vähän kylmästi, mutta onneksi se laantui iltaan päin mennessä. Vappu päivää ollaan vietelty kissojen kanssa kiitettävästi ulkoilmassa. Ajatella, että kohta nurmikko vihertää ja saa lähteä pihalle ulkoiluttamaan katteja ilman takkia. Tänään kuvailin hieman kevään merkkejä, lähinnä kukkia ja koska tämä on kissablogi jokaisesta kukkakuvastakin voi bongata joko Miirun tai Mirrin.

Karvatukset ovat myös alkaneet kieriskellä maassa, mikä on sekin kesän lähestymisen merkki.

Vielä kun tässä kerta on vappupäivää tunti jäljellä niin toivotellaan nyt jokaiselle hyvää vappua!