Uudistuksia

Meinasin aluksi julkaista kirjoituksen otsikolla Uutuuksia, mutta sitten se alkoi kuulostaa käytetyltä. Selailin blogihistoriaa taaksepäin ja sieltähän se löytyi, vanha Uutuuksia-postaus neljä kuukautta sitten. Tässä mainio esimerkki "hyvästä" mielikuvituksestani. Lisäksi keksin hienosti muokata uutuuksia sanan uudistuksia muotoon..

Nyt etevän aloitukseni jälkeen paneudun tässä tekstissä siis blogissa tekemiini muutoksiin. Muokkailin hieman tuota profiilin tekstiä. Perusidea pysyi silti samana. toteampa vaan, että huhhuh, kuinka töksähtelevältä se vanha pystyikin kuulostaa..

Lisäksi tein sivupalkkiin pieniä lisäyksiä. Uutuutena palkissa koreilee Sivut-osio (mielikuvitusta olisi toki jälleen voinut käyttää...)Sieltä löytyy nyt linkki etusivulle. (En tiedä nyt siitä kuinka tarpeellinen se loppujenlopuksi onkaan, mutta siinäpä pönöttää.) Etusivu jutskun alapuolella on linkki "linkkejä". Sinne lisäilen tarpeellisia linkkejä jatkossakin aina, kun niitä mieleen juolahtaa (tai uusiin kiinnostaviin törmään).

Toistaiseksi viimeisenä löytyy "viikon parhaat". Tästä sivusta olen ylpeä ja innoissani. :D Ideana siis on, että päivitän tuolle sivulle aina joka viikko jonkin hauskan, hellyyttävän tai muuten vaan ajatusta herättävän otoksen karvateista. Lisäksi sivulle päivittyy viikoittain myös jonkin sortin vinkki. Vinkki voi olla esim. linkki johonkin ajankohtaiseen tapahtumaan, yksinkertaisesti vain joku hyvä vinkki tai vaikka kissantarvikkeen rakennus/askartelu ohje. Lisäksi sivulle voi päivittyä muutakin asiaa. Tämän viikon vinkki on nyt voimassa myös ensiviikon, sillä en ole viikkoon kotosalla. Mitäs mieltä te lukijat olette tuosta uudesta "viikon parhaat" -sivusta?

Paljon pieniä muokkauksia on tullut myös tehtyä. Päivittelin mm. listan lempi blogeista oikealle aikakaudelle. :D

Ettei tästä tule ihan kuvaton postaus, niin lisäilempä tähän loppuun vielä tuon viikon kuvan. Se kun on yksi lemppari otoksistani, vaikkei siinä mikää paras mahdollinen laatu olekaan.



Saa laittaa risuja ja ruusuja uudistuksista! Myös parannusehdotuksia otamme mielellämme vastaan!

Miu, mau, mou ja miau

Ja mitäköhän tuo otsikko mahtaa merkitä? Muistan kun pienenä lapsena nimesin tontillemme ilmestyneitä naapureiden kissoja miuksi, mauksi, mouksi jne. Mutta ei, siitä tässä ei kuitenkaan ole kyse. Kyse on ääntelystä. Meidän talo on täynnä otsikon äännähdyksiä varsinkin ruoka-aikana ja silloin kun karvavauvat haluavat jotain (kuten päästä ulos, leikkiä tai rapsutuksia..). Tietenkin maukuminen ja miukuminen on aiheellista, kun palvelusväkeä halutaan tervehtiä.

Noita hellyyttäviä ja välillä hieman häiritseviä ääniä kuulee useimmiten Wilman suusta. Miuku puolestaan juttelee toiseksi eniten varsinkin halutessaan rapsutuksia ja huomiota. Mirri on ottanut omakseen äännähdyksen "purr" ja välillä "miau". Poppoon vähäpuheisimman tittelin on saanut Miiru, joka ei turhia pulise. Poika puuttuu tilanteeseen maukumalla vain, jos on välttämätön tarve tai silloin tällöin tervehtii mammaa, kun on ollut ikävä.

Kuvat selventäkööt asiaa paremmin kuin osaan kertoa...



























Mikäs teillä on maukumisen laita? :)

Comfort without the words

Ihmisten huonoina päivinä kuka osaisikaan lohduttaa ilman sanoja paremmin, kuin kissat (ja koirat ja muut karvatukset ja karvattomatkin eläimet). Kissan sylissä pitäminen/silittäminen laskee tutkitusti ihmisen verenpainetta. Itseä kehräävän palleron rapsuttelu tai ihan vaan läsnäolo rauhoittaa ja tekee paremmalle tuulelle. Tuollainen katti kun on niin huoleton ja tyyni. Jo kuvien katselu tuollaisista söpöläisistä tekee päivästä paremman.

Tällaisten muka viisaiden alkusanojen myötä päivän aiheeseen. Kaivelin tuossa vanhoja albumeita ilahduttamaan päivääni ja sieltä valitsin muutamia onnistuneita julkaisemattomia otoksia, joita on siis luvassa seuraavaksi. Luvassa on lähinnä posetusta.



Peeäs: Huomenna alkaa, ja ken tietää, jos saadaan vaikka samana päivänä valmiiksi, blogin siivoaminen. Päivitetään kamulista ajalleen ja lisäillään ja poistellaan pienitä juttuja. :) Nyt otan suunnan kohti kattusten hiekkistä, jota olen koko päivän onnistunut välttelemään. Näitä huonoja puolia kissan omistamisessa...

Ja taas näytelmä höpinöitä

Pääsimpä vihdoin minä (Wilma wilhelmiina) itse tänne horisemaan jotain viimeisimmistä näytelmistä (Tampere 19.5.), kun nyt on mammalta tullut niin monta postausta. Kuka sen tylsästä näkökulmasta kirjoiteltuja pulinoita jaksaisi lukea. Nyt asiaan siis! Perjantaiset pesut meni hyvin vaikka vähän yritinkin huudella prinssiä apuun, kun kaameaa, märkää vettä virtasi turkkiani pitkin. Olin niskasta hännänpäähän aivan uitettu kissa. Siitä huolimatta, että vesipisaroiden ja shampoon hyökkäys kesti vähemän aikaa kuin yleensä, homma oli syvältä. Onneksi sain palvelijalta kuitenkin jauhelihaa ja märkäruokaa palkaksi, kun en pahemmin rimpuillut. Mun perjaate on, että olen kunnolla, kun kerta on ruokapalkka.



Lauantaina sitten mut tungettiin kesken unien koppaan ja voitteko kuvitella, että jälleen kerran kysymättä mun mielipidettä asiasta! No eipä se sitten kauheesti haitannut, kun sain jatkaa nukkumista autossa. Pari kertaa kyllä alkoi pitkästyttämään nääntävän tylsä matka ja kysäisin sviittini uumenista palvelusväeltä, että kuinka monta kilometriä on vielä jäljellä. Lisäksi viihdytin itseäni muutamaan kertaan vähän lauleskelemalla.



Eläinlääkärintarkastus vähän jännitti, kun ei sitä ikinä teidä kuinka kovakourainen lekuri siellä on vastassa. Menee pian turkki ihan piloille ja sileään ihooni tulee mustelmia, jos liian kovakouraisesti käsitellään! Ihan mukava naislekuri oli pöydän toisella puolen eikä hetken päästä enää jännittänyt yhtään, kun tiesi, että ammattitaitoa löytyy.



Mun häkki sisustettiin jälleen kerran tummanvioletiksi. Tuossa jo niin kuluneesti sisustetussa häkissä päivä meni lähinnä kuorsatessa ja keimaillessa ihastelijoille. Välillä mut kiikuttettiin tuomarinpöydälle. En oikeen vieläkään täysin ymmärrä sen ideaa, mutta siinähän se meni. Tosin en oikeen perustanu siitä miestuomarista. Naisihmisten hurmaaminen on enemmän mun juttu. Siksipä päätin vähän protestoida mammalle sitä, että jouduin miesihmisen käsittelyyn ja olin vaan painautuneena mamman mahaa vasten melkein koko arvostelun ajan. Silti se miekkonen (Irek Pruchniak) kruunas mun kakkoseksi. Tyytyväisiä oltiin siihen koko porukka. :) Alta löytyy arvosteluseteli jälleen kerran kuva muodossa.