torstai 3. toukokuuta 2012

Lemppari korkki

Mun, Wilman lempi leluksi on noussut nyt vahvasti semmonen meidän turkinhoitopullon korkki. Ennen lemppareita oli kaikki korkit ja pienet lääkemitat, jotka muistuttivat erehdyttävästi korkkia. Nyt en enää huoli muita kun tämän ainoan oikean, jossa on jo mun ominaistuoksu. Mamman mielestä pikemminkin haju ja se onkin yrittänyt huijata mua heittämällä mulle eri korkkia, joka näyttää samalta. Tämä kisu ei kuitenkaan mene lankaan!



Saan leikkiaikaa korkilla yleensä korkeintaan vain pari tuntia päivässä, koska mamman mielestä tulen muuten häiritsemään sen tärkeitä hommia puskemalla, kiehnäämällä ja maukumalla, kun haluan, että se heittää mulle kyseisen esineen. Paras osa korkkileikkiä onkin sen noutaminen takaisin mammalle. Mamma on hienosti oppinut sen käytännön, että hänen täytyy heittää se uudelleen, että saan juosta noutamaan korkin jälleen takaisin mammalle tai muulle henkilökunnalle. Tätä jatkuu yleensä niin kauan, että mamma kyllästyy. Toi korkki on kyllä muutenkin tosi kätevä leikkikalu, sillä kun vähän koskee siihen tassulla, niin se lähtee liikkeelle. Sen perään onkin kiva hyökkiä ja välillä meidän touhuista lähtee muiden mukaan liian kova meteli. Niiden mukaan meluraja ylittyy liikaakin, kun juoksen korkin perässä nimittäin usein ympäri taloa.

Lopuksi vauhdikas video mun tämänpäiväisestä noutoleikistä. Tässä on harvinaisen vaisua menoa, kun mamman ryökäle kuvasi eikä leikkifiilis tietenkään ikinä silloin ole kohdillaan, koska mamman keskittyminen ei ole kokonan heittämisessä vaan tietenkin osaksi kamerassa.



Onko teillä jotain leluja, joita innostutte noutamaan? :)

5 kommenttia:

Harmaa kirjoitti...

Toi noutaminen... mä luulen, että siinä tarvii olla supernero, koska mä en ainakaan tajua sitä. Mulle kelpaa hyvin se, että joku heittää, mut kun heitetty lelu pysähtyy, niin minkä mä sille mahdan? Se vaan pysähtyy.

Voi vitsit, sä oot nero!

Henna, Friede ja Figo kirjoitti...

Hienoa noutamista! Me ei noudeta. Figo nouti pienenä poikana paperi- ja foliopalloja, mutta ei se enää. Meidän ihminen kyllä tykkäis kun noudettais. Joskus minä tuon mun hämähäkin ihmiselle, mutta vain yhden kerran.

Niin ja kiitos käynnistä meidän blogissa, tervetuloa uudelleen :)

Miirun poppoo kirjoitti...

Harmaa: Nero kiittää kehuista. :) Tuo korkin nouto on varmaankin synnynnäinen lahja. :D

Henna, Friede ja Figo: Hienoa, Figossa on myös jotain koiramaisuutta. Eiköhän noutamisvietti jossain vieläkin piile, että ehkä Figo innostuu vielä. Hämähäkin tuominenkin on hieno juttu! :)
Kiitos itsellenne vierailusta ja tervetuloa myös tänne uudelleen! Aletaan varmasti vierailemaan teidän blogissa jatkossakin. :)

Mindy kirjoitti...

Ihanaa innostusta <3
Ei meillä vaan noin innokkaasti noudeta. Mindy on kyllä joskus jotain noutanut, eniten hiuslenksua. Mutta se palautus saattaa sitten mennä vaikka pyykkitelineen alle, koriin tai johonkin muuhun paikkaan - tai puolimatkaan. Mutta on sen lenksun saanut käteenkin asti takaisin.

Bediitta kirjoitti...

Kiva, että edes johonkin asti tulee hiuslenksu takaisin ja joskus käteenkin asti! :) Se on aika jännä, että kissoilla usein joku yksi tavara, jota ne tykkää noutaa niinkuin teilläkin tuo hiuslenksu. Meillä on myös Mirrin kohdalla kaikki "limaiset" lelut niinkuin lintujen häätäjäksi ostettu leikkikäärme, joka on semmoinen pehmeä ja aika limainen :D